perjantai 7. lokakuuta 2016

2.5.16: Koti-isin päivä: torstai


00:40 Neiti huutaa melko lohduttomasti. Vaimo on jo paikalla. Menen itsekin rauhoittelemaan kipeää lasta huoneeseen, joka (vaimon sanoin) tuoksuu aivan kebab-ravintolalta. Itse asiassa vielä hieman huonommalta, koska täällä tuoksuu pelkkä tiukka ja raaka sipuli. Vanhan kansan perinnetiedon mukaan se pitää nenäontelot auki sairaalla lapsella. Aikuisella sitä vastoin alkavat silmät vuotamaan. Noin tunti sitten nukahtaneena oma olo on muutenkin aivan piipussa ja nyt vielä tämä. Onneksi Neiti rauhoittuu vaimon sylissä ja isin silitellessä päätä. Gibigyy vielä päälle ja takaisin sinne omaan ja raikkaamman tuoksuiseen makuuhuoneeseen.

04:00 Neiti huutaa taas. Jos mahdollista, olen vielä enemmän piipussa kuin 3 tuntia sitten. Sipuli tuoksuu. Tästä. Tulee. Pitkä. Yö. Itse asiassa se on sitä jo. Neidin nenä on aivan tukossa ja kuumetta lienee käsituntumaltakin arvioiden olevan varsin riittävästi. Vaimo ottaa Neidin syliin ja haen Buranaa. Sitten alkaakin ”perinteinen” lapsiperheessä yöaikaan käytävä väittely siitä, kuinka paljon Buranaa voi Neidille antaa. Tällä kertaa olen oikeassa. Niistetään nenä, annetaan Burana ja silitellään Neitiä. Gibigyy päälle. Takaisin omaan sänkyyn. Kysyn miten aamulla toimitaan? Vaimo vastaa jotakin, en kuule kunnolla, koska laitoin jo fiksuna miehenä korvatulpat korviin. Otan toisen pois ja kysyn uudestaan. Vaimo haluaa kuulemma nukkua. Ymmärrän olla jatkamatta keskustelua.

8:10 Herään ja Tyyppi herää minuuttia myöhemmin. Huutelee tietysti kovaan ääneen olevansa hereillä. Ryntään ylös, pyydän olemaan hiljaa, koska Neiti nukkuu ja pelataan Tyypin kanssa muutama kierros korttia. Paleltaa, en ole vielä kunnolla hereillä.Pystyn kokoamaan itseni viiteen erään korttipeliä, joista häviän neljä. Pestään hampaat ja siirrytään Tyypin kanssa alakertaan aamutoimiin.

8:30 Aamupalan aikana käymme keskustelua television katsomisesta. Tarkemmin ottaen siitä miksi sitä ei tarvitse heti aamusta katsoa. Huomaan, että vaimo on soittanut kolme kertaa ja laittanut vain 5 tekstaria. Suunnitelma on se, että menemme Neidin kanssa käymään Dextran päivystyksessä, koska lastenlääkäriaikoja ei ollut enää aamupäivällä vapaana. Puhelimeen äänet päälle siltä varalta, että vaimo tekstaa vielä kuudennen ja soittaa neljännen kerran. Ja toinen kuppi kahvia. Eilen oli kauden toinen fudismatsi, mutta olin vielä sen verran flunssassa, että jätin väliin. Kävin kuitenkin tekemässä kevyehkön salitreenin. Se ei tällä hetkellä paljoa piristä.

9:30 Neiti herää ja on edelleen melko tukkoinen. Vaipan ja vaatteidenvaihto.

9:40 Neidille ei maistu aamupala, maitokaan ei uppoa. Tulee taas isänä onnistumisen elämyksiä, kun tiedän, että jotain pitäisi syödä tai ainakin juoda, mutta kun ei niin ei. Kokonaisuutena vanhemmuus on kyllä todella syvällinen trippi oman itsensä ytimeen ja varsin monenlaisiin tunteisiin, joita ei kaikkia tiennyt edes olevan olemassa. 

On suunnatonta iloa, rakkautta ja onnellisuutta. Siihen sitten kuitenkin vastineeksi epätoivoa, totaalista turhautumista, raivoa, hammastenkiristelyä jne. Mikä tekee kaikesta sitten niin eriskummallista, on juurikin se, että myönteiset ja kielteiset tunteet toisinaan seuraavat toisiaan todella voimakkaina sekunnin sadasosan vaihtuessa. Ikään kuin samassa lauseessa ilman, että välissä on edes sitä pilkkua. Kannattaakin siis useimmiten koittaa ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja hengittää syvään. Kohta tulee kuitenkin taas jotain uutta ja odottamatonta vastaan kulman takaa.

10:20 Lähdemme autolla hakemaan vaimoa töistä ja siitä lääkäriin. Päätän ottaa viinirypäleet mukaan, jos vaimo saisi houkuteltia Neidin syömään edes muutaman.

11:15 Saavumme Munkkivuoren vanhalle ostarille. Parkkipaikka on täynnä ja vettä sataa. Sopii päivän agendaan. Jätän vaimon ja Neidin Dextran ovelle ja suuntaamme Tyypin kanssa parkkihalliin, missä on onneksi runsaasti tilaa. Käymme ostamassa Tyypille seuraavan päivän kerhon vappunaamiaisiin kaikkien aikojen asun: kevät-ötökkähatun ja tuuliviirin. Viimevuotinen tiikeriasu on jäänyt pieneksi ja havahduin siis tänään siihen, että naamiaiset ovat huomenna. Tyyppi on onneksi todella tyytyväinen asuvalintaan ja sehän on tärkeintä. Ehdimme vielä käydä ostamassa herkkueväät ja ajaa kauppakeskuksen alakerrassa sähköautolla. Sen jälkeen siirrymmekin Fazerin kahvilaan, missä isi tankkaa kofeiinia cappuccino-tuplaespressolla ja Tyyppi juo lasillisen maitoa. Yhteishyväksi tilataan pala kinuskikakkua. Tyypin mukaan tosin kakkua oli vähän liikaa ja kinuskia taas liian vähän. Kun kakku on syöty, vaimo ja Neiti tulevatkin kahvilaan. Totean, että hieno yhteensattuma, kun arvasivat meidän olevan täällä. Vaimo on eri mieltä, koska on soittanut jo kolme kertaa saamatta responssia. Mikä tässä puhelimessani nyt on vikana, kun se ei soi? Näemmä se, että säädin äänenvoimakkuuden pienimmälle mahdolliselle äänitasolle. Väsymys, mikä ihana tekosyy.


11:45 Viemme vaimon takaisin töihin. Neidillä on todettu ärhäkkä flunssavirus, jota on liikkeellä. Keuhkoputkia avaavaa, hengitystä helpottavaa yskänlääkettä ja panadolia saatiin. Vaimo ja Neiti ehtivätkin ne jo hakea apteekista. Käymme läpi ohjeet lääkkeiden antamisesta. Viinirypäleet eivät mene kaupaksi vieläkään, mutta pillimehu autossa maistuu.


12:15 Saavumme takaisin kotiin. Molemmat lapset alkavat huutaa välittömästi, kun saan kotioven auki. No niin.Koitetaanpas sitten rauhoittua yksi kerrallaan, isi ensimmäisenä. Hetken päästä kaikki on taas hyvin, Neiti saa lääkkeet ja vielä toisen pillimehun, kymmenen viinirypälettäkin maistuu. Tyyppi syö lounasta ja hetken päästä lapset ovat jo päiväunten mailla.

13:15 Lapset siis nukkuvat ja syvennyn jälleen johtamisen perusopintojen pariin. Vielä olisi tänään ja huomenna kaksi luentoa jäljellä. Tekemättömiä töitä on silti muutama enemmän. Kuitenkin koko ajan vähemmän.

14:50 Menen herättämään Tyypin, jotta hänelle jäisi vähän aikaa orientoitua mummun saapumiseen. Mummu kuitenkin tapansa mukaan saapuu hyvissä ajoin samalla hetkellä, kun Tyyppi herää. Neitikin herää samalla. Onneksi on jo hieman paremmassa kunnossa, kuin ennen nukkumaan menoa.

15:15 Neiti istuu mummun sylissä ja Tyyppi pelaa mummun kanssa samalla Kimbleä. Mummulla näemmä on homma erinomaisesti näpeissä. Laitan vielä ruoat lämmitysvalmiiksi ennen kuin lähden luennoille. Lapset halaavat hyvästiksi. Ilma on melko hyvä ja jätän auton noin 600 metrin päähän luentopaikasta, koska on ihan kiva kävellä hetki rauhassa Helsingin keskustassa ennen luentoa. Suunnitelma ei kirjaimellisesti osoittaudu veden pitäväksi, koska puoli tuntia ennen luentojen päättymistä alkaa sataa. Tietenkään en ottanut sateenvarjoa mukaan. Mitäs sitä laukkua turhaan täyttämään. Vettä ei tule onneksi aivan kaatamalla, mutta kengät ehtivät kastua ja reilu puolen kilsan matka tuntuu pidemmältä kuin menomatkalla.

20:10 Ehdin kotiin hieman aikaisemmin kuin viimeksi. Molemmat lapset ovat vielä hereillä sängyissään. Ehdin jutella Tyypin kanssa siitä, mitä mummun kanssa tehtiin ja Neidin kanssa vain kikatella. Onneksi huomenna on viimeinen luento, niin pystyn sitten keskittymään taas isänä olemiseen ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.

20:30 Syön myöhäisen päivällisen ja käyn vaimon kanssa läpi kulunutta viikkoa. Vaimokin alkaa olla suht väsynyt, kun teki viime viikonlopun ylitöitä, joten kasassa on yksitoista päivää putkeen duunissa.

21:30 Vaimo menee nukkumaan. Jään itse katsomaan uusinta hurahdustani Netflixin sarjojen ihmeellisestä maailmasta, Marvelin Daredeviliä. Yllättävän hyvä täytyy sanoa.

23:30 Olen tainnut nukahtaa sohvalle jo muutaman kerran ja kelaillut ohjelmaa taaksepäin parikin kertaa. Täytyy siirtyä yläkertaan nukkumaan. Kumma juttu, mutta kovin aikaisin sitä ei näemmä vaan malta tehdä. Uskoni siihen, että ensi yönä nukutaan edellistä paremmin, on täysin vailla perusteita, mutta silti luja. Ja koti-isäkin tarvitsee sen täysin oman hetkensä, vaikka seurana sitten seikkailisikin sokea ja naamiota kantava omankäden oikeuden puolustaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!