perjantai 7. lokakuuta 2016

21.4.16: Koti-isin päivä: keskiviikko


6:20 Herätys… tuskin kuitenkaan… Zzzz…

7:40 No nyt vois ehkä herätä. Hiljaiselta kuulostaa asunto. Kolmas liigafinaali meni eilen HIFKille 6-nolla. Olin kaverin kanssa paikalla. Kurkku tuntuu kipeältä, toivottavasti se johtuu huutamisesta, koska huomenna on fudiksen ulkokauden avaus. Pelaamaan olisi kiva päästä. No kiva se on palata netissä eilisen matsin tunnelmiinkin. Olihan se harvinaista herkkua. Kaikki maalit vielä viidellä viittä vastaan.

8:10 Lapset alkavat heräillä. Tyyppi tulee avaamaan isin huoneesta verhot, jotta isikin herää. Pelaamme neljä erää itse kehittämäämme korttipeliä ennen kuin käyn nostamassa Neidin ylös sängystä. Vaipan vaihto ja siirryn pesemään hampaani. Lapset tulevat perässä ja alkavat punnita itseään vaa´alla. Tyyppi painaa 17,3 kg ja kun Neiti lopulta kovan taistelun jälkeen pääsee vuorostaan vaa´alle, on luvassa iloinen yllätys. Kymppi menee rikki 300 gramman marginaalilla. Kuiva vaippa ja vaatteet eivät paina lukemaa sen alle. On tätä odotettukin!

8:40 Aamutoimet ylhäällä on suoritettu, lähdetään alakertaan.

9:00 Keitän kaikille kolmelle aamupuuroa. Tyyppi haluaa auttaa. Nostan hänet hellan viereen istumaan ja annan sekoittaa toista kattilaa. Auttamisinto loppuu lyhyeen, kun Tyyppi huomaa Neidin leikkivän leikkikeittiössä. Sinne on päästävä. Nostan Tyypin alas ja muistutan, että Neidin leikkejä ei sitten sotketa vaan leikitään sopuisasti rinnakkain.

9:30 Puurot on syöty. Tyyppi haluaa katsoa telkkaria. Kerron, että se onnistuu, kunhan olen ensin siivonnut keittiön. Keittiön siivottuani laitan Netflixistä Jaken. Tyyppi haluaisi tietyn jakson, mutta ilmoitan laittavani aivan ensimmäisen. Se osoittautuu hitiksi. Neitikin tykkää. Eipä tarvinnut omassa lapsuudessa piirrettyjä katsoa HD –laatuisina 60 –tuumaiselta ruudulta. Kotiteatterin soundimaailma varmistaa, että sukupolvien välisellä lastenohjelmien katselukokemuksella lienee ”jonkin verran” eroa nuoremman sukupolven hyväksi.

9:45 Lapset hammaspesulle.

10:00 Kurkkuani kutittelee edelleen. Saisi loppua tai jää vielä kauden avauspeli väliin. Huomaan muutaman päivän keittiössä pyörineen bataatin ja muistan, että kaapissa on lisäksi ollut noin vuoden verran pari desiä kookosmaitoa. Inkivääriä ei ole, mutta sulatejuustoa ja chiliä löytyy kyllä. Ei kun keitontekohommiin.



Taas ollaan rakkauden haudalla, kuten lähes joka aamu. Äkkiä radio kiinni! Tästähän alkaa muodostua joka aamuinen rituaali. Jotkin biisit eivät vain sovi kaikille. Silti osa niistä soi joillain kanavilla todella tiheään. Valitettavaa, kun keittiön FM –vastaanottimesta ei kuulu kaikki kanavat säröilemättä, joten valinnan vara on tavallista rajatumpi. Lähes kaikki siis kyllä kuuluvat, mutta ottavat häiriötä esim. siitä, jos liikun keittiön toisessa päässä. Oma toleranssini kyseisiin häiriöihin on vain aivan pikkuisen nollan yläpuolella. En kuitenkaan kaipaa melankoliaa aamuihin vaan enemmänkin legendaarista yläaaltoa. Jospa se Nostalgia nyt kuitenkin kuuluisi. Jes, ainakin alku vaikuttaa hyvältä.

Tähän väliin pieni paljastus. Hurahdin Nostalgia-kanavaan noin 3 vuotta sitten ollessani Tyypin kanssa hoitovapaalla. Suurin syy oli se, että sieltä tuli (ja tulee) joka päivä biisejä, joita en ole ennen kuullut. Lisäpisteitä siitä, että kanavalla ei ole aamutiimiä vaan ainoastaan yksi juontaja. Kaikkinainen väkisin väännetty läpän heitto jää siis minimiin ja yhden henkilön jutustelun kuuntelu aamuisin kuulostaa omaan korvaani huomattavan rauhoittavalta. Ja eka biisi tällä kertaa: Boney M. ja Ma Baker. 🎶 🎶

10:35 Keitto on valmista. Tulisuusaste erinomainen vaimon Turkista tuomalla chilillä käsivaralta vetäistynä. I still got it! Suostuisivatkohan lapset telkkarin sulkemiseen ja siirtymiseen yläkertaan leikkimään. Pelkäään pahinta, mutta molemmat suostuvatkin melko helposti.

10.40 Kaverini soittaa. Keskustelemme seuraavan päivän fudismatsista. Kumpikaan ei ole vielä ilmoittautunut, mutta siistiä olisi päästä pelaamaan. Kaverini todennäköisesti pääseekin matsiin. Totean, että omat mahdollisuuteni ovat tällä hetkellä 50/50. Tyyppi alkaa hermostua puhelinkeskustelun kestoon.

10.50 Siirrymme legoskeittauksen ihmeelliseen maailmaan! Tyyppi ei haluaisi Neitiä mukaan leikkiin, mutta käyn säännöt läpi ja pian leikimmekin kaikki yhdessä. Olen yllättynyt siitä, kuinka hyvin Neiti hallitsee skeitillä grindaamisen ja jopa reilaamisen. Rampit ovat Tony Hawk:eja. Palaa väkisinkin mieleeni oma ala-asteaikani. Jo tuolloin Tony oli kova tekijä ja skeittileffa Thrashin oli tiukkaa settiä. Oma Jeff Kendallini on edelleen tallessa varastossa. Tyyppi kysyy aina sen nähdessään, koska hän saa kokeilla sitä.


Olemme jo kerran nopeasti kokeilleet, mutta trukit olivat sen verran löysällä, että ei varmaan ollut Tyypin mielestä kovin hyvä skeitti. No on se niin hyvä kuitenkin, että aikanaan oma kovin suoritukseni oli, kun sain hypättyä ollien kahden päällekkäin olevan skeittilaudan yli. Flip-ollie ja nykyään tunnetumpi front-side-ollie jäivät kyllä tekemättä.

11:20 Siirrymme lasten kanssa alakertaan syömään. Kaikille on kasvissosekeittoa, lapsille eilen äidin tekemää ja itselleni tulisempaa versiota. Rauhoittaa mukavasti karheaa kurkkua.

11:50 Tyypin kerho alkaa neljänkymmenen minuutin kuluttua. Eli pukemisrumba alkaa N-Y-T. Kerhossa on luvassa metsäretki. Yöllä on vähän satanut ja edelleen pikkuisen tihuuttelee silloin tällöin. Tyyppi siis tarvitsee sadevaatteet. Alle sukkahousut ja fleece-haalari. Vastaanväittämistä tulee, mutta perinteinen uhkailu sillä, että autossa kuunnellaan vain isin musiikkia, elleivät vaatteet mene päälle, tehoaa. Neiti selviää huomattavasti kevyemmällä vaatetuksella, koska kerholle huristetaan autolla.

12:15 Lähtö kerhoon, samalla viedään roskat.

12:30 Tyyppi on kerhossa ja menemme Neidin kanssa käymään kaupassa. Neiti pitää tiukasti etusormestani kiinni ja kävelee innoissaan kaupassa. Tuttu kassa-rouva saa Neidiltä hymyn, kikatuksen ja heihei-heilutuksen. Kaupasta ulos päästyämme sataa vettä. Hyvä, kun tuli laitettua Tyypille se sadeasu. Kiitän mielessäni myös kerhonohjaajia, jotka lähtevät lasten kanssa ulos säällä kuin säällä.

13:00 Neiti on unten mailla. Makuuhuoneessa juutun tuijotuskilpailuun puussa kököttävän oravan kanssa. Koitan ottaa siitä kuvan, mutta se säikähtää ja siirtyy ensimmäisen kerroksen tasalle. Siirryn perässä ja nappaan kuvan kurresta keittiön ikkunan läpi.


13:10 Aika alkaa metskaamaan matskua verkostotalouden johtamisen casetyötä varten.

14:55 Pari tuntia kului yllättävän nopeasti erilaisissa tietokannoissa pyöriessä. Ei valitettavasti tosin liikaa tarttunut materiaalia matkaan. Jotain kuitenkin. Siitä sitten jatkamaan huomenna.

15:00 Herätän Neidin ja lähdemme hakemaan Tyyppiä kerhosta. Sataa edelleen. Olemme sen verran ajoissa, että ehdimme Neidin kanssa kävellä ulkona kauppakeskuksen lipan alla jonkin verran. Kai tämäkin on isin ja tyttären välistä kahdenkeskistä laatuaikaa.

15:45 Kotona, ruoka-aika. Lapsille eilen tekemääni tonnikalalasagnea, jota on sen verran vähän jäljellä, ettei itselleni riitä. Kokkaan siis pikaisesti pannulla pakastekasviksia ja mukavan tulisia chorizonakkeja. Helppoa ja nopeaa.

16:30 Vaimo tulee kotiin.

16:40 Vaimo lähtee Tyypin kanssa hakemaan Tyypin uudet lenkkarit. Väännän koti-isä-moodin satasella päälle ja alan tehdä ihmepannaria. Neiti auttaa kiipeämällä kaksiportaiselle keittiöjakkaralle. Nyt on sitten kaksi asiaa vahdittavana samanaikaisesti. Hyvin tuntuu Neiti kuitenkin pysyvän jakkaralla. Ihmepannarikin pysyy hyvin tiukasti kiinni sekä valurautapannussa että vohveliraudassa.


Nyt olisi yläasteen kotitalousopettajallani sanomista. Lautasellehan lettujen pitäisi päätyä... Taisin käyttää liikaa lämpöä. Lettupannua meillä ei ole, mutta onneksi löytyy teflonpintainen pikku pannu. Nyt sitten vaan tarpeeksi vähän lämpöä ja tarpeeksi reilusti rasvaa niin eiköhän tästä jotain tule. Ei kuitenkaan enää varsinaista kevytvaihtoehtoa.

Ihmepannarista kiitos kuuluu työkaverilleni, joka vinkkasi siitä pari vuotta sitten ollessani kuukauden gluteenittomalla ruokavaliolla. Taikina rakentuu kananmunista ja banaanista (+ ½ teelusikallista vanilliinisokeria). Ohje löytyy esimerkiksi Hesarin sivuilta.


17:30 Vaimo ja Tyyppi palaavat kotiin. Letunpaisto on edelleen kesken. Tyypillä on uudet siniset lenkkarit, kuulemma super-nopeat juoksutossut.

18:00 Sen vain sanon, että mustikat, banaaniletut ja kermavaahto ovat sellainen yhdistelmä, että suosittelen lämpimästi kaikille! Tämä herkku on myös täysin gluteeniton. Tyyppi ja Neiti syövät omat lettunsa sellaisinaan, vaimo skippaa kermavaahdon.

18:30 Huomennakin täytyy syödä. Alan siis pyöritellä hirven jauhelihasta lihapullia. Tänään kokataan huolella. Lihapullia tuleekin yhteensä 78, yli kaksi pellillistä. Välissä pitää toki Dish Master Generalinominaisuudessa pestä vohvelirauta ja valurautapannu. Hinkkaamiseksi menee, mutta eipä ole ensimmäinen kerta.

19:30 Vaimo laittaa lapset nukkumaan. Lihapullien kokkaus jatkuu.

20:10 Lihapullat ovat valmiita!

21:30 Katsomme vaimon kanssa eilen Foxilta tallentamamme 22.11.63 –sarjan toisen osan. Sarja perustuu Stephen Kingin saman nimiseen aivan loistavaan kirjaan. Sarja vaikuttaa hyvältä, vaikka ei se vastaakaan kirjaa, kuin ilmeisesti ns. pääjuonen osalta. Tyyppi herää kesken kaiken kumeaan yskään, juo vähän vettä ja jatkaa äidin peittelemänä unia.

22:02 Vaimo menee nukkumaan. Nenäni on alkanut vuotaa ja korviakin vihloo jonkin verran. Ilmoitan siis nimenhuudossa, etten pääse huomiseen peliin. Toivottavasti ensi keskiviikkona olen jo kunnossa. Silloin olisi seuraava peli. Katson vielä Netflixistä Will Ferrelin Get Hard –elokuvan. Juuri sitä, mitä odottaa sopikin. Kun on tarvetta laittaa aivot puoleksitoista tunniksi narikkaan päivän päätteeksi, Will ei petä.

00:05 Nukkumaanmenoaika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!