lauantai 15. lokakuuta 2016

16.5.16: Koti-isin päivä: perjantai


07:00 Herään, vähän ramaisee. Pimennysverhoista huolimatta on jo kuitenkin sen verran valoisaa, etten yritä turhaan nukahtaa uudelleen. Vanha kunnon älypuhelin käteen ja nettiin, koska lapset nukkuvat vielä. Eipä ole uutissivustoilla ja facessa mitään kummempaa tapahtunut, mutta kuluuhan se aika näinkin.

07:50 Lapset heräävät. Hieno juttu, koska netissä surffaaminen alkoikin jo maistua puulta. Pesen omat hampaani ja vaihdan Neidille vaipan ja vaatteet. Tyyppikin pukee itse housut ja vaihtaa paidan.

08:10 Alakertaan aamupalalle. Tänään mennään helpolla kaavalla. Kummallekin juniorille karjalanpiirakkaa, paprikaa ja kurkkua. Tyypille lisäksi kinkkua. Itse juon ensin kahvin ja otan sen jälkeen myös karjalanpiirakkaa. Tänään onkin erilainen perjantai, koska menen illalla työkaverini 40 –vee synttäreille ja sitä ennen pitäisi vielä saada oma pää kuntoon. Parturissa käynnin mahdollistaa (kukas muu kuin) oma äitini ♥ , jonka luokse vien lapset siksi aikaa.

08:40 Sitä ennen olisi kuitenkin selvittävä silmätippojen laittamisesta Tyypille. Tiedoksi niille, jotka joutuvat saman rumban eteen neljävuotiaan kanssa: Varaa aikaa. Ole rauhallinen. Ja koita kestää. Usko pois, niitä tippoja kuluu paljon enemmän kuin luulisi.

Aluksi kerron taas Tyypille miksi hommaan on ylipäänsä päädytty. Muun muassa koivun siitepölyn aiheuttaman allergian johdosta. Siitepöly ja allergia. Ymmärsin varmaan itsekin nelivuotiaana noiden sanojen merkityksen. Huomaan, että ajat eivät tältä osin ole hirveästi muuttuneet. Testaan uutta taktiikkaa: Katsos kun laitetaan nämä, niin sitten niihin silmiin ei enää satu. Vastaus on, että sattuupas! Niinpä tietysti. En kuitenkaan usko, että loputtomasta juupas, eipäs –väittelystä koituu hirveästi hyvää, joten siirryn lahjontaan. Epämääräiset lupaukset tulevista herkuista eivät oikein toimi. Pakko siis vain yrittää laittaa ne tipat. Uskomatonta, mutta toiseen silmään menee juuri tarvittavat kaksi, toiseen seitsemän, joista perille toivottavasti puolitoista. Enough is enough.

08:55 Lapset hammaspesulle. Ensin Neiti ja sitten Tyyppi, joka saa perinteisen kiukkukohtauksen siitä, että Neiti ei saa koskea leluihin hänen hammaspesunsa aikana. Käymme läpi, missä ovat ne lelut, joihin Neiti ei oikeasti saa koskea. Tyypin omassa huoneessa. Kerron, että voin tarvittaessa alkaa siirtämään leluja jäähylle ulkovarastoon. Tällä kertaa viesti menee perille. Uskon, että asiaan palataan vielä useaan otteeseen.

09:20 Lähdemme mummulaan. Kun ulkona on melkein 20 astetta lämmintä jo aamusta, ovat siirtymätaipaleet yhtä juhlaa haalarirumbaan verrattuna! Ihmettelen tosin Neitiä pukiessani, miksi jo lasten vaatteiden kaula-aukoista on tehty niin nafteiksi, että kenelläkään ei voi olla niiden kanssa kivaa. Ei lapsella, jonka korvat meinaavat juuttua puseroon eikä aikuisella, joka joutuu paitaa lapselleen kiskomaan. Nepparit vain katoavat näistä kaula-aukoista jossain vaiheessa. Mutta miksi?


Äidin välikommentti: yksi niistä helatorstain kirppislöydöistä, joihin sorruin anopin jättäessä minut muutamaksi minuutiksi yksin. Oli myyjän äidin/anopin itse-tekemä teeppari ja niin suloinen, että ei sitä voinut jättää ostamatta. Ja istuu Neidille, kuin nakutettu. Eikä helpolla lähde pois. :)
09:40 Saavumme mummulaan, jossa mummu jo odottaakin ja lapset jäävät pihalle. Vaari lähtee Selloon, ilmoitan tulevani kohta perässä. Ehdimme kuitenkin saada pihalla pyörimään pallon heittoringin. Pallo kiertää mummulta Tyypille, Tyypiltä minulle ja minulta mummulle. Tyyppi jaksaa hakea aina pallon jos se putoaa maahan. Mikäs termiä se proffa hesarissa käyttikään? Aivan: lapsilähtöistä toimintaa.


09:50 Lähden parturiin. Ehdin käydä ensin Lidl:ssä hakemassa leivät ja vaipat sekä neuvoa hississä tapaamani vanhemman pariskunnan Leppävaaran terveyskeskukseen, vaikka alkuun epäilenkin, ettei Leppävaarasta enää löydy sellaista. Onneksi muistini ei kuitenkaan vielä petä niin pahasti. Sen verran monta kertaa olen siellä itsekin käynyt.

10.30: Parturista lähtiessäni huomaan, että siskoltani on tullut viesti. Serkkupojatkin ovat ehtineet mummulaan ja saippuakuplien puhalteluun tarvittaisiin täydennystä. Vastaan hoitavani asian. Puolisen litraa nestettä Messin kuvalla varustettuna maksaa Prismassa 5 euroa. Vaikuttaa kovalta hinnoittelulta. Odotas, löytyykin suht saman kokoinen pullo, jossa on puhallusvempainkin mukana. Hintaa ei löydy mistään, mutta tuskin se voi yli viittä euroa maksaa. Nelivuotias tai nuoremmat eivät vielä Messistä paljon perusta. Maksakoot vanhempien lasten vanhemmat tuon vitosen. Tämä maksoi kassalla kolme euroa. Säästöä 40 prosenttia.

10.40: Alkoon hakemaan skumppaa päivänsankarille. Lahjakassikin sopii pullon värimaailmaan. Koska kyseessä on miespuolinen kollega ja olen menossa yksin, kortti saa nyt jäädä.

11:00 Takaisin mummulassa. Serkkupojat kikattavat kilpaa talon nurkalla ja huutavat toinko saippuaa. Puhaltelen kuplia ja pojat jahtaavat niitä. Neiti ja toinen serkkupoika leikkivät sisällä mummun kanssa. Saippuakuplaleikki ei oikein ota tulta alleen, joten viritellään perinteisempi palloleikki: tuoleista tolpat ja menen maaliin. Lasten ilmeistä näkee, että nyt lähtee! Onnistun melko pitkään torjumaan palloja, mutta sitten niitä alkaa tulla samaan aikaan. Tulevia Messejä selkeästi.


11.50: Mummu kutsuu syömään. Ilmoitan rankkarispesialisteille, että kummallakin on vielä 5 vetoa jäljellä. Tyyppi nokittaa saman tien kymmeneen. Tiukka neuvottelija. Suostun siihen ja joudun saman tien venymään paraatipelastuksiin.

12:00 Lounasaika. Ruoka tuntuu maistuvan melko hyvin.

12:25 Ruoan jälkeen on vielä aikaa palloilla. Neitikin tulee ulos. Aloitan pohjustuksen koskien kotiinlähtöä saman tien. Mummu katkaisee ajatuksen tullessaan ulos vesimeloniviipaleiden kanssa. Sama se, maistuu näin lämpimässä taivaalliselle! Herkutteluhetken jälkeen jatketaan peliä ja minä jatkan pohjustustani kotiin lähdöstä. Käyn laittamassa auton käyntiin ja ilmastoinnin täysille, pakkaan kamat ja Neidin autoon. Tyypin kanssa neuvotellaan vielä.

12:50 Saan kuin saankin Tyypin autoon ilman merkittävää huutorumbaa. Paljon se kuitenkin vaati. Samoin Neidin pitäminen hereillä kotimatkan ajan. Joka liikennevaloissa uusi lelu käteen ja musiikkia vähän liian kovalla. Tyyppi huomauttaa siitä ja väännän volyymia hiljemmalle.

13:10 Ehdimme kotiin ja laitan lapset saman tien käsien pesun kautta nukkumaan. Taisi jopa onnistua. Aurinko paistaa ja terassilla on todella lämmin. Puran mummulta saamani multapussin kolmeen ruukkuun ja istutan niihin sopivat sekoitukset vaimon hankkimia kukan siemeniä. Sitten Urheilusanomat käteen. Tämä se on elämää!!

15:15 Herätän Tyypin, joka ilmoittaa, ettei halua vielä nousta. Kerron sen sopivan, mutta sitten täytyy olla hiljaa, koska Neiti nukkuu vielä.

15:25 Tyyppi tulee itsekseen alas, teen ruokaa. Pääsen helpolla, koska bolognese –kastiketta on vielä jäljellä. Ei tarvitse kuin keittää pastaa lisäksi. Pastabolognese (tai pastawhatever) on ainakin meidän taloudessa sellainen hitti, että sitä menee joka kerta.

15:50 Neiti herää, vaihdan kuivan vaipan ja istutan hänetkin alakertaan syömään. Pasta maistuu hänellekin.

16:40 Vaimo tulee kotiin, lähden lähes samalla oven avauksella nelikymppisille.

17:45 Tapaan toisen työkaverini Casa Largossa, vaihdamme kuulumiset skumppalasillisten äärellä ja siirrymme juhlapaikalle ravintola Torniin. Juhlat ovat mukavat ja on kiva tavata monta työkaveria pitkästä aikaa ja myös uusia tuttuja. Tilassa on myös videotykki ja scriini. Suomihan hoitaa Valko-Venäjän suht helposti, kuten oli odotettukin. Laine oli valitettavan kovassa tikissä Liigan finaaleissa, sama tahti jatkuu onneksi edelleen.


01:00 Kollegat houkuttelevat vielä jatkoille Teatteriin. Ilmoitan illan valitettavasti loppuvan osaltani tähän, koska lasten kanssa väsyneenä touhuaminen ei koskaan oikein toimi.

01:10 Olen Kampin bussiterminaalissa, jossa homma taasen toimii. Burger King on auki neljään ja 110 lähtee aivan sen vierestä parinkymmenen minuutin kuluttua. Syön nopean hampurilaisaterian ja siirryn bussiin. Hieman ramaisee, mutta kohta pääsee nukkumaan.

02:00 Jään pois Mankkaan pysäkillä ja fiilistelen lämmintä ja raikasta yöilmaa. Ketään ei näy missään. Koti-isän hetkellinen täydellinen vapaus on koskettavasti läsnä suomalaisen miehen mielessä juuri tällaisessa hetkessä.

02:15 Kotona, iltatoimet ja hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!