sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Päiväkodin aloitus


Neiti ja Tyyppi aloittivat molemmat päiväkodissa elokuun alussa. 

Aviomies oli lomalla, joten aloitus oli mahdollista tehdä kaikin puolin lasten tahdissa. Neidin osalta siis hitaasti ja rauhassa, Tyypin mielestä vissiin liiankin hitaasti ja rauhassa: leikit, kun jäivät alkupäivinä totaalisesti kuulemma kesken, kun pitikin lähteä kotiin. Nykyään on niin, että myös Neidin mielestä päivät ovat liian lyhyitä ja leikit jäävät aina kesken, kun on kotiinlähtöaika. 


Meille valikoitui päiväkodiksi bussi- tai automatkan päässä oleva yksityinen päiväkoti. Aikanaan päädyimme tähän päiväkotiin Tyypin kanssa vuonna 2014 aikamoisen päiväkoti-säheltämisen jälkeen. Ja tuolloin jo teimme varaukset molemmille lapsille aloitukseen elokuussa 2016, koska oli selvää, että tämä päiväkoti on juuri meille se oikea paikka.

Yksityisen ehkä huomattavin ero kunnalliseen hoitopaikkaan on se, että hoitomaksu maksetaan myös heinäkuulta, jolloin päiväkoti on suljettuna ja kun päiväkoti on suljettu, täytyy korvaavat hoitopaikat etsiä itse. Onneksi meillä on lähellä apuun tarvittaessa rientäviä isovanhempia! 

Itse jäin nyt syyskuun alusta osittaiselle hoitovapaalle. Päivittäinen työaikani lyheni 6,5 tunnin mittaiseksi sisältäen lounastauon. Osittaiselta hoitovapaalla ollessa Kela maksaa kuukausittain noin 160 euroa miinus verot suuruista Joustavaa hoitorahaa alle 3-vuotiaan lapsen osalta. Lasten hoitomaksut kuukaudessa ovat yhteensä 640 euroa. 


Pyrimme pitämään lasten hoitopäivät lyhyinä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että minä vien lapset aamulla noin 8.30 mennessä päiväkotiin ja aviomies hakee 15.30 mennessä. Aamuisin reissataan lasten kanssa bussilla ja iltapäivisin aviomies hakee autolla. Päiväkoti sijaitsee oman työmatkani kannalta optimaalisesti junaradan varrella. 

Molemmat lapset ovat tosiaan hienosti sopeutuneet päiväkodin rytmiin. Tyyppi on jättämässä päiväunia pois, mutta malttaa kuitenkin lepäillä ja välillä torkahtaakin päivälevon aikaan. Tyyppi on kuluneen kuukauden aikana oppinut kirjoittamaan oman ja Neidin nimet sekä lisäksi sanat mummu, isi ja äiti. Tyyppi on myös selvästi oppinut olemaan paikoillaan ja leikit esimerkiksi Legoilla ovat selvästi aiempaa kiinnostavampia. 


Neidistä olin ehkä enempi huolissani, mutta hienosti on Neitikin sopeutunut. En ollut tajunnut ennen päiväkodin aloitusta ollenkaan varautua pottailuun ja se olikin Neidin mielestä ollut alkuun varsin ikävää. Samaan syssyyn ostettiin kuitenkin potat myös meille kotiin ja nyt Neiti varsin reippaasti käy niin kotona, kuin päiväkodissakin potalla. Neidistä tuntuu tulleen yht´äkkiä kuluneen kuukauden aikana tullut huikean omatoiminen ja oma-tahtoinen tyttö! 


Kumpikaan lapsista ei ole (vielä) juurikaan sairastellut, olkoonkin, että päiväkoti-arkea on takana vasta kuukausi. Neiti oli kanssani kaksi päivää kotona taannoisen kurkunpään tulehduksen ja yskän vuoksi ja on myös täysin selvää, että kipeinä lapsia ei hoitoon viedä. Tätä toivoisi tietysti myös muilta vanhemmilta, sillä kuten eräs hoitajista osuvasti ilmaisi: ei päiväkoti lapsia sairastuta, vaan vanhemmat, jotka eivät malta pitää kipeitä lapsia kotona. 

Kahden kotipäivän jälkeen Neiti tosin pisti jarrut päälle ja oli sitä mieltä, että vain Tyypin olisi pitänyt jäädä hoitoon. Hän olisi mieluummin lähtenyt äidin kanssa kotiin. Protestointia oli kestänyt kuulemma juuri tasan niin kauan, kun äiti oli näkynyt ikkunasta. 

Päivät tai pitäisikö sanoa illat, ovat työ- ja päiväkotipäivän jälkeen melko lyhyitä. Niinpä oman lomani aikana pyrimmekin ulkoilemaan vielä kotimatkalla. Päiväkodin läheltä löytyy mukava pieni leikkipuisto ja kotimatkan varrelta yksi jos toinenkin. Kun päiväkodissa on syöty välipalaa päiväunien jälkeen, riittää energiaa yleensä hienosti touhuta ulkona vielä kotimatkan yhteydessä reilu puolituntinen ennen kuin on aika kiiruhtaa kotiin syömään.

Näin se päiväkoti-arki on sitten täälläkin pyörähtänyt käyntiin! 

Huomenna aviomieskin palaa hoitovapaalta ja lomalta töihin ja syksy voi toden teolla arkikiireineen alkaa. 

3 kommenttia:

  1. Yksi asia päiväkotiarjessa on varmaa: vanhemmat tulevat hakemaan AINA väärään aikaan. Joko liian aikaisin kun leikit jäävät kesken tai liian myöhään (jos parhaat kaverit on juuri ehditty hakea) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! ♡ Ihana oli lukea myös teidän tissiposken kuulumisia pitkästä aikaa.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!