maanantai 1. elokuuta 2016

4.2.16: Kun 4-vuotias kikkailee ruokapöydässä


Meillä on siinä mielessä lasten suhteen asiat mainiosti, että molemmat nukkuvat ja molemmat syövät (itse) hyvin. Tosin nyt on Tyyppi muutaman viime viikon aikana aloittanut kikkailun ruokapöydässä. "Äääääh, haluun syliin" -on yleisin ruokapöydässä päätään nostava kiukku, ei siis suoranaisesti se, että ruoka itsessään ei maistuisi. Tyyppi on vaan keksinyt sen, että ruokaillessa on helppo osoittaa mieltään. Tämä kikkailu alkoi samaan aikaan viimeisimmän uhma-ahmaraivarikauden aikaan, joten ykskaks yhteen sopii.


Olemme aviomiehen kanssa aika suoraviivaisia lasten uhma-kikkailujen suhteen. Ruokapöydässä meillä kikkailu on kielletty ja varoituksen jälkeen pöydästä joutuu poistumaan. Ja (kylmää kyytiä tai ei) tämä koskee molempia lapsia, myös tarvittaessa äitiä ja isiä. :) Pöytään saa toki tulla takaisin niin kauan, kun ruokailu on kesken. Mutta siinä vaiheessa, kun pöydästä siivotaan astiat pois, niin jos on ruoka jäänyt syömättä, niin se myös jää syömättä. Tämä on aika toimivaksi keinoksi havaittu. Meillä ei syödä ylimääräisiä välipaloja. Ja niin se vain on, että jos yksi ateriointikerta jää lapselta kikkailun vuoksi väliin, niin kyllä se ruoka aika mainiosti yleensä seuraavalla tai viimeistään sitä seuraavalla kerralla maistuu.


Kerron aina etukäteen mitä syödään lounaalla ja mitä syödään päivällisellä, koska 4-vuotiaani ei todellakaan tykkää yllätyksistä. Etenkään negatiivis-sävytteisistä yllätyksistä. Sen vuoksi otan Tyypin usein mukaan ruoanlaittoon ja myös ruokakauppaan.Juttelemme paljon siitä, miten eri ruokia kokkaillaan ja viimeisimpänä Tyyppi tänään pohti, että pinaattikeitto tehdään varmaan pinaattiletuista.

Olin ihan mielettömän ylpeä Tyypistä, kun olimme mummun syntymäpäivillä viime viikonloppuna: olin etukäteen kertonut, että mummu laittaa ruoaksi possua ja valkosipuliperunoita ja, että tällä kertaa Tyyppi syö samaa ruokaa, kuin äiti, isi, sedät ja tädit, mummu ja vaari. Muistuttelin asiasta pitkin viikkoa ja niinpä Tyyppi reippaasti söi lautasen tyhjäksi! Mummulla kun on tapana hemmotella näitä lapsenlapsiaan lihapullilla ja pastalla, eli ainakin Tyypin (mummulan) lempiruoalla. Ja hyvä niin!

Mummulla (ja Mimmillä räiskäleineen) on vapaat kädet lasten suhteen silloin, kun he ovat hoidossa. Mutta jos olemme koko perheen voimin syömässä, niin kyllä silloin lapset syövät samaa ruokaa, kuin muutkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia syömään monipuolisesti ja että ruokapöytä ei ole missään se paikka, missä kiukutellaan.

Tyyppi on nyt vastikään keksinyt, että hän ei tykkää joistain ruoka-aineista. Tyyppi ei tykkää kananmunista, mutta tykkää kuitenkin munakkaasta. Tyyppi ei tykkää porkkanoista tai keitetystä perunasta, paitsi kasvissosekeitossa ja nakki- ja makkarakeitossa. Tyyppi rakastaa tomaattia, mutta ei tykkää siitä jos se on tavalla tai toisella lämpimässä muodossa. Tyyppi ei tykkää kinkusta ollenkaan, mutta meetvursti ja naudanpaisti (eli kerhokinkku) maistuvat.

Okei, helpompaa voisi tietysti olla ja vältellä kiukut välttelemällä kaikkia näitä ruoka-aineita mistä Tyyppi ei tykkää. Mutta olen ottanut tähän kuitenkin toisenlaisen lähestymistavan. Kun Tyyppi kertoo, että lautasella on jotain, mistä hän ei tykkää, niin minä puolestani kerron, että nyt tällä kertaa syödään tätä ja aina ei ole mahdollista syödä lempiruokaa. Silloin, kun ruoka on jotain kokonaan uutta, niin Tyyppi saa itse ottaa ensimmäisen annoksen omalle lautaselleen ja olemme sopineet, että se annos (vaikkakin vain pala perunaa...) täytyy syödä. Tämä toimii suht hyvin etenkin uusien ruokien kohdalla.

Aika paljon samat kotiruoat pyörivät meillä ruokalistalla, mutta pyrin joka viikko kuitenkin kokkailemaan myös jotakin uutta. Neitikin syö nykyään super-reippaasti itse ja ennakkoluulottomasti maistaa ja syö kyllä oikeastaan ihan mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan helpolla olemme toistaiseksi lasten ruokailujen suhteen päässeet.

Oman lukunsa tähän lasten syömiseen tulee tietysti tuomaan se, kun elokuussa aloitetaan päiväkodissa. Kävimme nimittäin eilen tekemässä sopimukset lasten päiväkotipaikoista! Huhtikuussa siis alkaa äidin uusi arki töihinpaluun ja elokuussa perheen uusi arki lasten päiväkodin aloituksen myötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!