maanantai 1. elokuuta 2016

31.1.16: Pikkuinen kalapuikko lammessa ui...


Meillä syödään todella vähän valmisruokaa ja/tai eineksiä. Pääsääntöisesti sen takia, että itse tehty maistuu usein paremmalta. Mutta itsetehdyt kalapuikot eivät maistu paremmilta, kuin kaupan kalapuikot. Kökkö.

Olen siis itse tehnyt kalapuikkoja muutaman kerran. Simppeli resepti: pakaste-seitiä + vehnäjauhoja (+sitruunapippuria, valkopippuria) + kananmunaa ja paistetaan paistinpannulla. Mutta niistä ei vain tule koskaan yhtä hyviä, kuin niistä kaupassa pakastealtaassa myytävistä valmiiksi kullankeltaisiksi paneroiduista kalapuikoista. Niiltä, jotka maistuvat vähän niinkuin lapsuudelta. Kökkö. Pitänee vain yrittää uudestaan. Tai metsästää kaupasta kalapuikkoja, joissa käytettävä kala on pyydetty Atlantilta.


Jotkin asiat ovat kurjia, kun ne jäävät takaraivoon. 

Fukushiman ydinvoimala-onnettomuus vuonna 2011 ja siitä Tyyneen valtamereen upotetut miljoonat saastuneet vesilitrat ovat yksi tällainen asia. En halua ostaa kalaa, joka on pyydystetty alueelta FAO 61 tai 67. Myös alueet 67 ja 77 ovat kieltolistalla. Eli oikeastaan koko Tyyni valtameri on kieltolistallani. 

Netistä löytyisi sivutolkulla materiaalia kalojen säteilymääristä ja siitä miksi mitatut määrät ovat niin pieniä ettei niistä ole ihmiselle haittaa. Ja toisia sivustoja, joiden mukaan kenenkään ei pitäisi syödä mitään mikä on tähän valtamereen päin vilkaissutkaan. Jätän suosiolla kaikki nämä sivustot tutkimatta. Ja Tyynen valtameren kalat syömättä. Ainakin melkein.

Tyyppi on todella pitkään toivonut ruoaksi kalapuikkoja. Mutta ei niitä äidin tekemiä (niistä hän ei tykkää, kuten en minäkään) vaan niitä kaupan kalapuikkoja. Joita ollaan syöty viimeksi varmaan puolitoista vuotta sitten, kun löysin paketin Finduksen kalapuikkoja, jotka oli valmistettu seiti-kalasta, joka oli pyydystetty Koillis-Atlantilta. Perjantaina kävin kiireesti Lidl:ssä ja olin löytävinäni kalapuikko-paketin, joiden raaka-aine oli pyydystetty Atlantilta. Tyyppihän ilahtui vallan huimasti, kun kerroin, että nyt päästään syömään kalapuikko-fajitaksia. Harmi vain, että alkaessani paistaa kalapuikkoja, huomasin että nehän olikin pyydystetty alueelta 61. Eli sieltä Japanin rannikonkin holleilta.

Kiroilin vähän aikaa itsekseni. Sitten pohdiskelin aviomiehen kanssa, että ehkä nämä nyt uskaltaa syödä. Kuitenkin aika paljon kalaa edelleen kalastetaan tästä merestä ja tältä(kin) merilueelta. Kalapuikot maistuivat ihan mielettömän hyviltä ja sopivat hyvin salaatin, paprikan ja tomaatin kanssa fajitaksen täytteeksi. Ennen nukkumaanmenoa mietin mahtaako kaikkien perheenjäsenten kropat hohtaa vihreää valoa yön pimeydessä.

Mitä mieltä olette, onko tämä neuroilu säteilyn suhteen ihan hullua touhua?!

ps. Onnistuin vihdoinkin tekemään ihan mielettömän hyviä lohkoperunoita!! :) Vitsi ne maistuis hyviltä kalapuikkojen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!