tiistai 2. elokuuta 2016

19.2.16: "Minä en halua, että televisio on kiinni!"


Meillä aika moni aamu alkaa tuolla otsikon lauseella, kun tullaan aamutoimista alakertaan. Telkkarista katsotaan dvd:ltä Pipsa Possua ja Fröbelin Palikoita, Netflixistä Jania ja Vuokkoa. Neidin lemppari taitaa olla ensimmäisen kauden ensimmäinen jakso Mimiä ja Kukua. Sääntönä on ollut, että aamuisin ei telkkaria katsota, vaan aamutoimien ja aamupalan jälkeen suunnataan pääsääntöisesti ulkoilemaan. Yleensä lapset ovat saaneet katsoa telkkaria sillä aikaa, kun laitan lounaat valmiiksi ja Tyyppi saa katsoa silloin, kun Neiti nukkuu päikkäreitä pitempään. Monesti iltapäivä ja ilta kuitenkin saattavat etenkin Tyypin kohdalla myös kulua telkkaria turhan paljon katsellen...

Tyypillä on kenties maailman ärsyttävin tapa nykyään alkaa kirkua, silloin kun kiukuttaa kovaa ja korkealta.

Infernaalinen kirkuminen saa aikaan ainakin tässä äidissä sellaisen reaktion, että vastaiskulle on aihetta tasan tarkkaan samalla sekunnilla. Varoituksen kera kirkuminen jatkuu ulko-ovella. Ulkona maailmaan kun mahtuu ääntä. Television sulkeminen toimii tässä rangaistuksena myös mielettömän hyvin! Varoituksen kera tottakai. Lyhyesti sanottuna Tyyppi saa yhden varoituksen siitä, että jos kirkuminen jatkuu kerrankin, niin televisio pysyy loppupäivän kiinni. Nyt on 3 päivää takana (kirkumista...) ilman televisiota ja yllättävän hyvin on aika saatu kulumaan vaikka yhtään jaksoa Jania ja Vuokkoa tai Mimiä ja Kukua ei olekaan Netflixistä tiirailtu.

Televisio on aika koukuttava ja helppo lapsenvahti. Se helpottaa nopeasti lapsen tylsäksi käyvän hetken, ja tässä olen taas vähän kahden vaiheilla. Mielestäni on hyvä, että molemmilla lapsilla on välillä tylsää ja molemmat joutuvat ihan itse keksimään tekemistä. Ei niin, että voidaan tuijottaa ruutua ja se ratkaisee tylsän hetken lapsen puolesta. Toisaalta televisio on ihan loistava keksintö, jolla äiti saa lunastettua itselleen rauhaa esimerkiksi ruoanlaiton ajaksi.

Olen oikeastaan ollut jopa hieman yllättynyt siitä miten tehokkaasti Tyyppi onkin alkanut itse viihdyttää itseään, kun televisio on pysynyt kiinni. Sen sijaan, että olisi seurannut jatkuvaa kitinää ja vinkumista siitä miksi televisiota ei voi katsoa, on turha purnaus jäänyt pois. Tyyppi jaksaa ihan eri tavalla keskittyä omiin leikkeihinsä, pikku-Legot ja parkkitalo autoineen ovat ne kiinnostavimmat jutut omassa huoneessa. Neidillä on vain harvoin lupa mennä leikkimään Tyypin huoneeseen, mutta silloin kun on ja jos isoveli sattuu vielä olemaan samaan aikaan samassa huoneessa, on meillä aika onnellinen pikkuneiti talossa.

Tyyppi on nyt myös todella innostunut piirtämisestä ja värittämisestä! Niinpä meillä piirretään ja väritetään pitkiäkin aikoja ruokapöydän ääressä. Ja tämä ajanviete sopii kyllä äidillekin. Tänään kävin ostamassa Sinelli-liikkeestä paksut (myrkyttömät ja vesiliukoiset) tussit hintaan sekä väriliidut, joten Neitikin pääsee osallistumaan. Hintaa näillä oli yhteensä ~10 euroa. Neidin kädessä kun ei vielä paksu puuvärikynä oikein pysy ja erityisesti tussit ovat Neidistä mielenkiintoiset. Tyyppi sen sijaan värittää mieluiten paksuilla puuvärikynillä ja piirtää ilotulitusraketteja tusseilla.



Eli eipä tuo television kiinnipitäminen todellakaan kaikista huonoin juttu ole! On mukava huomata, että Tyyppi keksii itse tekemistä ja myös, että on olemassa jokin keino, joka toimii rankaisuna super-huonosta käytöksestä. Korostettakoon tässä nyt vielä lopuksi, että Tyypin kanssa aina jutellaan raivarit ja kiukut jälkikäteen läpi. Pienet ihmiset vaan sattuvat olemaan nopeasti nollasta sataan kiihtyviä tyyppejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!