maanantai 18. heinäkuuta 2016

Jos metsään haluat mennä nyt


Töissä oli eräänä päivänä alkukesästä puhetta kesälomasuunnitelmista. Muutama työkaveri oli suuntaamassa takuuvarmaan aurinkoon etelään, muutama lyhyille kaupunkilomille ja muutama vaeltamaan kierroksille. Olen itse haaveillut jo muutaman vuoden Karhunkierroksesta, mutta se odottakoon vielä muutaman vuoden lisää, koska let's face it: olen aika mukavuudenhaluinen metsälläkävijä.

Heinäkuukin kuluu allekirjoittaneen osalta pitkälti töitä tehdessä. Tässä kuussa pari viikonloppuakin kuluu työpöydän ääressä, joten kuluneen viikonlopun aikana juhlittiin niin Neidin synttäreitä, kuin käytiin myös ulkoilemassa Nuuksiossa.


Sää oli oikeastaan eilen sunnuntaina tähän ihan täydellinen: ei satanut vettä (mitä nyt yhden minikuuron viskasi niskaan nuotiopaikalla) ja taivas oli pilvessä. Nuotiopaikalla oli aika vilpoisa tuuli, mutta reitillä lämpötila oli juuri sopiva.

Nuuksiosta löytyy reittivalintoja useampia. Emme ottaneet rattaita mukaan, Manducan kylläkin (kiitos jälleen KT!). Ajoimme auton parkkiin Haukkalammelle ja lähdimme tsemppaamaan lasten ja aviomiehen kanssa 2 km mittaista Punarinnan kierrosta.



Neiti käveli yli puolet reitistä reippaasti itse. Teki myös varsin kovaäänisesti selväksi, että jos isoveli kävelee, niin hänkin kävelee.



Punarinnan kierros kulkee osin metsässä, pienen pätkän pitkospuilla ja osin kallioilla. Reittiä ei ole mahdollista kiertää rattailla. Pituudeltaan ja haastavuudeltaan erittäin hyvä ellei täydellinen! 

Tosin läksimme kiertämään ympyräkierrosta tavallaan väärään suuntaan ja käveltyämme koko kierroksen, kävelimme vielä uudestaan jonkin matkaa päästäksemme nuotiopaikalle. Seuraavalla kerralla kierretään reitti toiseen suuntaan, jotta reitti päättyy osuvasti eväspaikalle.


Molemmat lapset olivat nuotiopaikalla jo aika väsyneitä ja molempien mielestä nuorio räiskyvine ja poksahtelevine puineen oli vähän turhan jännittävä. Asiaa ei myöskään auttanut paikalla pörräävät ampiaiset, jotka olivat hieman liian kiinnostuneita Tyypin nenänpäästä. Isi yhden tamppasikin lopulta maahan. Siinä vaiheessa, kun äiti sanoi isille: "Pliis!"

Tyypin pelkoa ei tietenkään auttanut se, että ampiaisia pörräsi paikalla omaan makuuni oikeasti liikaa ja fobia otti niskalenkin. Opastuvalla kuulimmekin, että ampiaisia on taas reippaasti liikkeellä.



4 tuntia oltiin yhteensä reippailemassa. Kotiin saavuttiin kaikki väsyneinä ja suunnattiin porukalla päikkäreille. Mikäs sen mukavampaa, kuin ladata akkuja luonnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!