lauantai 30. heinäkuuta 2016

9.12.15: #blogisitarina


Sain haasteen Bridgehill-blogista kertoa oman blogini tarinan. Kiitos!


Olen kirjoittanut blogia syksystä 2009. Tuo (eli tämäPinkin pingun blogi on ollut aika päiväkirja-painotteinen ja sinne olen kirjoitellut paljon muun muassa kroppaprojekteistani, osapaastosta, häistä ja niiden suunnitteluista (vuonna 2010), vauvakuumeista, keskenmenosta, Tyypin ja Neidin odotuksista...

Elokuussa 2015 huomasin, että Kodin Kuvalehti tarjosi mahdollisuuden perustaa blogin sivustolleen. Tuolloin olin alkanut selvästi rajata blogini aihepiiriä suppeammaksi ja nappasin tästä ajatuksen kokeilla, josko voisin siirtää blogin kokonaan uudelle alustalle tällä rajatummalla aihepiirillä. Ja sinnehän siirryin joksikin aikaa. Sitten siirryin vielä Vauva:n yhteisöön ja nyt takaisin tänne. 

Lapsiperheen arkirealismia-nimi syntyi oikeastaan vahingossa. Arkirealismia-sanan bongasin jo varmasti yli vuosi sitten eräästä blogista (joka valitettavasti taitaa olla sulkeutunut... Elina?) ja se termi jotenkin osui ja upposi kerrasta. Kotimme ja samalla elämä on tällä hetkellä kahden lapsen temmellyskenttää eikä todellakaan puhtaan valkoista saati minimalistista. Tämä blogi ei esittele lasten merkkivaatteita, mutta kylläkin lasten kanssa vietettyjä hetkiä, leikkejä, äidin hermojen menetystä, kirppislöytöjä, kotiruokaa... Sellaisia meillä elettävän arjen oikeita hetkiä.



Käytän blogissa pääsääntöisesti omia kuviani. Minulla on käytössä Nikon D3100-järjestelmäkamera, mutta harmittavan usein päädyn napsimaan kuitenkin kuvia puhelimella. Haluaisin kuitenkin kehittyä kuvaajana ja välillä harmittaa kuvien suttuinen laatu. Jos aikaa olisi rajattomasti, niin keskittyisin ja opettelisin kuvaamaan tuolla järkkärillä ja hyödyntämään sen 100 ja 1 erilaista toimintoa ja ominaisuutta.

Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus ja se oma juttuni tässä lapsiperhe-arjessa. On kiva tietää, että postauksiani luetaan ja kommentit ilahduttavat aina. Yritän myös ehtiä vastaamaan jokaiseen kommenttiin! Postaus-ideoita, ruusuja ja risuja, palautetta ylipäätään otan mielelläni vastaan! Blogillani on myös Facebook-sivusto, jossa on iloiseksi yllätyksekseni jo 229 seuraajaa.

Iso kiitos kaikille, jotka seuraatte blogiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!