keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

8.9.2015: Kaksi työtä

Kuva: Pixabay.com


Minulla on kaksi työtä.

Toisesta olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Se työ on pääsääntöisesti 8-16 välille ajoittuvaa asiakaspalvelu- ja toimistotyötä, jossa saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, tehdä päätöksiä ja ratkoa ongelmia. Sellaista työtä, jossa iloinen ja positiivinen luonteeni auttaa pitkälle. Työkaverini ovat mukavia ja tiedän, että he kaipaavat minua ja työpanostani. Sellaiseen työhön on mukava palata tämänkin hoitovapaan jälkeen, kun tietää olevansa odotettu.

Toinen työ on 24/7-työ. Minulla on kaksi pomoa, jotka toisinaan antaessaan työmääräyksiä omaavat diktaattorimaisia luonteenpiirteitä. Tässä työssä auttaa, jos on pitkä pinna, rutkasti huumorintajua, halua mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kykyä ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä. Välillä molempien kanssa tuntuu tulevan eteen varsinainen kielimuuri, jossa kumpikaan tai kukaan ei tahdo ymmärtää toista. Elekieli onneksi on aina mahdollista ottaa avuksi. Tai äänen korottaminen. Sehän yleensä auttaa, jos toinen ei tunnu ymmärtävän mitä tarkoitat.

Näiden töiden suurin ero keskenään taitaa olla se, että ne eivät ole toisinpäin aseteltuina toisiaan pois-sulkevia. Kun hoitovapaa aikanaan päättyy, alan tehdä kahta työtä, kun tällä hetkellä teen vain yhtä. Ja se taitaa olla tämän koko jutun juju. Kun palaan hoitovapaalta töihin, saan edelleenkin olla lasteni äiti, mutta saan myös tilaisuuden vaatia itseltäni enemmän ja alkaa kehittää itseäni toisella tavalla, kuin kotiäitinä. Mutta toisaalta nyt minulla on nyt käsissäni tilaisuus keskittyä täysillä kehittämään itseäni äitinä. En sano, että tämä päättyisi siihen, kun toinen työ jatkuu. Sitten kehityn kenties kahteen suuntaan, jotka toivottavasti toimivat toistensa tukena.

Kuten olen aiemmin kirjoitellutkin, olen ottanut hoitovapaan aikana vastaan haasteen suunnitella päivittäisestä arjesta toimivaa myös sitten, kun palaan takaisin työpöydän ääreen. Tähän mennessä homma on toiminut hyvin ja arki tuntuu rullaavan sujuvasti hyvin suunnitellun päivärytmin myötä. Tietysti päivissä on eroja.

Eilen Neiti huusi 2 tuntia päikkäri-aikaan, koska oikealla ylhäällä tunki ikävä poskihammas tietään läpi. Tuntui kuitenkin ilmeisesti paremmalta huutaa äidin sylissä, kuin pinniksessä, koska volyymin tasossa oli huomattava ero.

Alkuillasta läksimme Tyypin kanssa tunniksi leikkimään ulos vesisateeseen. Rakensimme liukumäkeen kahden ämpärin vetoisen vedenkäsittelylaitoksen ja yritimme tyhjentää noita-ankan loihtimaa vesilätäkköä. Taisi olla kyseessä Milla Magian lätäkkö, sillä sen pohjalta löysimme täysin yllättäen Roope Ankan onnenlantin! Kotiin märkänä, kuin uitettu koiranpentu, saapui mielettömän onnellinen pieni poika.




Tällaisina hetkinä tämä 24/7-työ on ehdottomasti paras työ ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!