lauantai 30. heinäkuuta 2016

20.11.15: Karhu, jolla on Hyvin Pienet Aivot


"Jo monen pienokaispolven ajan on koko maailman lasten yhteinen lemmikki ollut Nalle Puh. A.A. Milnen maineikkaiden satukirjojen sankari. Karhu, jolla on Hyvin Pienet Aivot."

Minä muistan Nalle Puhin minun ja nyt jo edes-menneen mummuni yhteisenä juttuna. Kasvaessani isommaksi löysimme myös toisen yhteisen nallen, eli Elina Karjalaisen Uppo-Nallen. Mutta Puh oli se minun ensimmäinen satukarhuni. Ja Puhin satumaailman olen halunnut jakaa myös omille lapsilleni. Uppiksen aika tulee vasta hieman myöhemmin. On ihanaa, kun omia rakkaita muistojaan voi siirtää eteenpäin omille kullanmuruille. Ja ainakin Puh on osunut ja uponnut välillä vähän turhankin hienosti.

Meille on kertynyt aika paljon erilaisia Nalle Puh-tavaroita. On leluja, tauluja, astioita, seinätarroja, pelejä, palapelejä, dvd-levyjä... Ja tietysti kirjoja! Tyypin suosikki-iltasatu on tällä hetkellä Nalle Puhin tuulinen päivä. Pitkään Tyyppi tykkäsi eniten siitä, kun Puhin peppu jäi jumiin kanin koloon. Ja kun Puh lainasi Risto Reippaalta ilmapallon kierittyään mudassa leikkiäkseen pientä mustaa sadepilveä ja hämätäkseen mehiläisiä.

Itse aloin keräämään erilaisia Nalle Puh-pehmoleluja Tyypin ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Olen aika tarkka Puh-karhuista, jotka kotiutan. Karhun täytyy olla hyvässä ja siistissä kunnossa ja mielellään erilainen, kuin ne, jotka meillä jo on kotona. Lähes kaikki meidän Puhit olen kotiuttanut kirppiksiltä. Pehmolelut joutuvat aina karanteeniin, pesuun ja kuivausrumpuun. Viimeisin lisäys meidän Puh-kokoelmaan taitaa olla Kierrätyskeskuksestä taannoin Neidille löytämäni Puh-Puh (kurkistaa tuolta Neidin pinniksestä).

Tyypin ollessa vauva, osallistuin Home Entertainment:in järjestämään kilpailuun, jossa pääpalkintona oli jättikokoinen jalustalla seisova Nalle Puh. Voitin kilpailun ja Puh kulki kotiin ja löysi paikkansa itseoikeutetusti Tyypin huoneesta. Tuon Puhin jälkeen Mimmi-mummi (eli äitini) toi Tyypille tämän ollessa 4 kuukauden ikäinen, Anttilan alennuskorista löytämänsä pehmoisen pienen Puhin. Tämä nalle on nykyisin nimeltään Puhina ja se on Ison Puhin kanssa Tyypille melkein tärkeämpi, kuin äiti ja isi.


Tyyppi vieroitettiin tutista reilun yhden vuoden ikäisenä, jolloin hän puri ekaa kertaa tutin rikki. Tuolloin Puhinasta muodostui nopeasti tutin korvike ja Tyyppi puri nallen nenän rikki 9 kertaa seuraavien kuukausien aikana. Mimmi-mummi onneksi vieraili usein mukanaan neula ja lankaa ja Puhina sai aina uuden nenän. Kun nenässä ei enää ollut mitään purtavaa, Tyyppi siirtyi lussuttamaan Puhinan vasenta tassua. Siinä vaiheessa, kun askartelumassaa löytyi eräänä aamuna sängyn täydeltä, teimme stopin ja Tyyppi sai iltaisin peitellä tassu-rikki olevan nallen matkarattaisiinsa yöunille. Muutama yö erossa auttoi ja tassun syöminen jäi sikseen.

Yritimme aika monta kertaa löytyää Tyypille korvikkeen Puhinalle. Jonkin joka olisi edes suurin piirtein yhtä tärkeä, mutta hankalaa se oli. Samanlaista karhua, kuin Puhina ei löytynyt mistään kaupasta ja lopulta samanlainen löytyi Sellon kirjastosta lasten osastolta, missä teimme vaihtokaupat hieman isommasta Puhista. Yritin tuolloin hämätä ~1,5 vuoden ikäistä Tyyppiä siten, että olisin vaihtanut Puhinan pesukoneessa käynnin jälkeen uuteen, mutta voitte arvata menikö vaihto läpi.

Nykyään Tyypin unikavereina ovat Vara-Puh, Huppari-Puh (puuttuu kuvasta) ja Uusi Puh. Sängyn vieressä vahtia pitää Tärkeiden asioiden Puh-laukku tassussaan T-i-i Tii K-e ke R-i ri.


Puhinan isoveli puolestaan on nimeltään Puhi. Jostain syystä Tyyppi aikoinaan lussutti myös tämän Puhin vasemman tassun rikki. Vasemmat tassut ovat siis meillä vaara-vyöhykkeessä. Neidin sängyssä nukkuu tosiaan Puh-Puh ja Pyjama-Nasu. Neiti tykkää kovasti leikkiä Nasuilla ja tällä hetkellä suosikki-leikkeihin kuuluu piilottaa pikkuinen pehmo-Nasu (mihinkäs muualle, kuin Nasu-kuvioituun) peltipurkkiin.

Nykyään meillä on Puhien lisäksi myös muita hahmoja Puolen Hehtaarin metsästä. Pinkkiin ja vaaleanpunaiseen Nasuun heräsi innostus, kun selvisi, että Neiti on tyttö. Neidin huoneessa on myös perinne-pinnis Puh-sohvaksi muutettuna. Ja sohvan alta löytyy (kuinkas muuten...) Puh-kuvioitu lelulaatikko. Kiitos vaan Mia laatikosta!


Tuo TIP eli Tosi Iso Puh pinnis-sohvalla löytyi muuten ollessani loppusuoralla raskaana. Olimme kesäisenä sunnuntaina sattumalta keskustassa ja kävimme Hietsun kirppiksellä. Se ilme, mikä aviomiehellä oli, kun karhun bongasin erään rouvan jätti-kokoisesta kassista myyntipöydän alta, en varmasti unohda sitä koskaan. Ja ne miehen sanat: "...me ei tarvita..."

Kirppis-rouva olisi voinut pyytää karhusta vaikka mitä ja se olisi tullut meille, mutta 5 euron hintaan karhu meille kotiutui. Tyyppi ja äiti olivat uudesta Puhista vähintään yhtä innostuneet ja Tyyppi paistoi TIP:lle monen monta hunajalettua kotona.


Puh-kuvioituja vaatteita oli Tyypin ollessa pienempi, myynnissä aika paljon muun muassa H&M:n valikoimissa. Tämä oli siis vielä silloin, kun en ollut tajunnut mitä aarreaittoja kirppikset ovat ja ostin paljon vaatteita uusina. Neidille onkin tallessa isoveljen vaatekaapista yksi verkkari-asu hupparitakkeineen (pesussa ja puuttuu kuvasta), mutta runsaasti on Puhia saatu lahjaksi sekä löydetty myös kirppiksiltä.


Sitten ne omat tärkeimmät Puh-aarteeni: mummuni jäämistöstä itselleni tärkeitä muistoja. Nalle Puh nimittäin ilmestyi ensimmäisen kerran suomennettuna vuonna 1934 Anna Talaskiven kääntämänä. Mummuni puolestaan sai kirjan lahjaksi vuonna 1935 ja nyt tämä kirja on minun hyllyssäni odottamassa entisöintiä. Ja entisöitäväksi kirjan vien, kun palaan töihin ja palkkapussi on taas isompi. Jos jollakulla ruudun sillä puolen on kokemusta hyvistä kirjojen korjaajista/entisöijistä, kuulisin mieluusti vinkkejä!


Ajattelin lopuksi lainata tähän oman suosikki-kohtani kirjasta:

"Niin hän taas mietiskeli pitkän aikaa ja sitten hän sanoi: -Ja mehiläisen ainoa tarkoitus minun tietääkseni, on se, että se tekee hunajaa. Ja sitten hän nousi seisomaan ja sanoi: -Ja hunajan tekemisen ainoa tarkoitus on se, että minä syön sen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!