lauantai 30. heinäkuuta 2016

12.11.15: Kiukku, sen sisko ja niiden äiti


Tyyppi täyttää noin 3 viikon päästä 4 vuotta. Neiti on reilun viikon päästä 1v 4kk. Ei ole äidillä vapaa-ajanongelmia, siitä nämä kaksi pitävät huolta.


Tyypillä on menossa (jälleen) ihan mieletön kiukuttelu- ja uhmakausi. Tuntuu siltä, että kausien välissä on aina yksi tai kaksi päivää leppoisampaa hengähdysaikaa, minkä jälkeen raivotaan ja kiukutaan taas täysillä. Pakko myöntää, että äidin hermot ja kärsivällisyys ovat todella kovalla koetuksella. Viimeisin selvä uhmistelu alkoi jälleen yhdessä yössä ja on selvästi sidoksissa siihen, että Neiti lähti kävelemään. Tyyppi kiljuu, kiukuttelee, tönii ja kiusaa pikkusiskoa ja lyö ja potkii äitiä. HUOKAUS.

Ihan kuin Tyypissä olisi kaksi täysin erilaista puolta. Se toinen on niin maailman suloisin, nauravaisin, hyväntuulisin ja iloisin poika, jonka kanssa on niin ihana touhuta kaikkia hassuja juttuja! Ja se toinen on äärimmäisen kiukkuinen, kitisevä ja maailman kaltoin kohtelema kiukkupakkaus. Neiti on näiden kahden ääripään välissä ja näkee, että pikkusisko on välillä aivan ihmeissään, kun Tyypillä lähtee ns. homma lapasesta kiihtymään nollasta sataan.

Kirjoitin aiemmin pinkissä blogissa Tyypin uhma-ahman taltuttamisesta (voit kurkata täältä: click click) ja monet asiat ovat edelleen ihan samalla tavalla, kuin tuolloinkin, mutta on niitä muutamia uusiakin juttuja ettei elämä kävisi vallan tylsäksi ja muuttumattomaksi:
  • lelut ja tavarat, jotka ovat Neidillä ovat joka kerta JUURI niitä, joilla Tyyppi haluaa leikkiä
  • Tyypin kuulo on (jos mahdollista) aiempaakin selektiivisempi ja kaikki kiellot menevät ekalla ja tokalla kerralla ohitse, kolmannella kerralla yleensä ilmoitan, että nyt jos ei kuunnella, niin sitten leikki/touhu jää kesken. Yleensä nämä hetket liittyvät tavalla tai toisella johonkin ei toivottuun-tekemiseen, kuten esimerkiksi ulkona leikkipuistossa hiekan, käpyjen, lelujen heittämiseen tai pikkusiskon tönimiseen
  • itkupotkuraivareita pienistä asioista, kuten jos kengät menevät vääriin jalkoihin, sukkaa ei saakaan jalkaan, palikkatorni hajoaa, Spotifysta tulee väärä laulu... 
  • pikkusiskon kurmottaminen on aivan uusissa ulottuvuuksissa!
Ja sitten on se ihana Tyyppi, joka ottaa Neidin mukaan leikkeihin, auttaa äitiä ruoanlaitossa, haluaa lähteä mukaan kauppareissulle ja kirppikselle, lukea satuja, muovailla muovailuvahalla, pelata lautapelejä, tanssia Fröbeleitä, katsoa Oiva Nallea...


Meillä edelleen edellytetään käytöstapoja. Pyydetään, ei käsketä. Ketään ei satuteta. Kesken kaiken ei pikkusiskolta oteta leluja, vaikka kuinka tekisi itse mieli leikkiä juuri sillä tietyllä puupalikalla, mikä pikkusiskolla nyt sattuu olemaan kädessä. Meillä pyydetään myös anteeksi, eikä siitä tingitä ikinä. Uskon, että vaikka nyt onkin hankala vaihe menossa, niin käytöstavoista ei kannata tinkiä.

Jos jostain kuitenkin saisi äidin hermoihin ja kärsivällisyyteen lisäpituutta, niin olisin ihan tyytyväinen.

Anteeksi vain naapurit, sillä välillä lasten lisäksi kyllä täällä nousee äidinkin äänenvoimakkuus, etenkin silloin, kun Tyyppi päätyy syystä tai toisesta huitaisemaan joko äitiä tai pikkusiskoa. Onneksi kuitenkin useimmiten onnistun pitämään omat hermoni kurissa ja muistan, että minä olen se aikuinen. Mutta välillä kyllä turhauttaa ja oma olo on ihan suunnattoman voimaton. Onneksi myös, kuten joku Vauva.fi:n keskustelupalstalla mainitsikin, niin uusia tilaisuuksia lasten kanssa tarjoutuu monta ja anteeksi-pyynnöillä pääsee niin äiti, kuin uhmailijakin pitkälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!