torstai 30. kesäkuuta 2016

Vahinko ei tule kello kaulassa...

... mutta Neidin kaulaan tekisi mieli ripustaa pieni helisevä kello.


Luimme juhannusperjantaina nimittäin Neidin kanssa satukirjaa niinkuin momesti aiemminkin. Pupujussille kenties sukua oleva Neiti päätti ykskaks yllättäen pompauttaa itsensä ylöspäin ja tietysti pää pamahti suoraan minua leukaan. Hampaat kolahtivat vauhdissa yhteen ja lopputuloksena poskihammas murtui. Se ääni kaikuu vieläkin korvissa ja nostaa niskakarvat pystyyn.

Aiemmin blogia lukeneet ovat varmasti perillä hammaslääkäripelostani, jolle ainakin osittain onnistuneesti vuosi sitten yritin antaa kyytiä. Nyt edessä on tähän mennessä isoin operaatio (keraaminen kruunutus), joten kieltämättä vähän jännittää. Ja pelottaakin.

Onneksi minulla on tapaturmavakuutus. Koska hammashoito ei yksityisellä puolella ole edullista, niin (toivottavasti) ainakin osa hoidon kuluista tulee katettua vakuutuksen turvin.

Tapaturman sattuessa on muuten mahdollista hakea vakuutuksesta maksusitoumus edessä olevaan hoitoon (vink vink). Tällöin saa monesti myös etukäteen tietää mikä osuus hoidosta tulee vakuutusyhtiön osalta korvattavaksi ja mikä jää omasta kukkarosta maksettavaksi. Helpottaa omalta osaltaan myös hoidon suunnittelua ja toteutusta.

Neidille ei onneksi käynyt kolahduksessa kuinkaan. Ja hyvä niin. Mitä nyt pelästyi äidin älähdystä.

Äitinsä etsii asiasta hyviä puolia. Kun tuo mötti väliaikaista paikkaa tuolla suussa tehokkaasti rajoittaa kaikkea turhaa puputtamista ja syömistä. Turvotukset ovat saaneet kyytiä ja mansikoita on syöty luvan kanssa hurjat määrät.

Ensi viikolla alkaa siis hampaan hoito. Onneksi aviomies lupasi tulla pitämään kädestä (tai jalasta) kiinni. Sen verran vielä kuitenkin pelottaa.

2 kommenttia:

Kiitos, kun kommentoit!