torstai 13. elokuuta 2015

EDiT!! Kotiäitiydestä

Aloitin syyskuussa 2009 ja blogi lähti tuolloin liikkeelle kroppaprojektista. Vuosien aikana blogista on oikeastaan muodostunut päiväkirja-tyyppinen muistiinpanoväline. Olen kirjoitellut tänne  niin kroppaprojektista, painonpudotuksesta, kroppaprojektista, hääjutuista, kroppaprojektista, juoksuharjoituksista, leffa-arvosteluja, vauvakuumeilusta, kroppakriiseilystä, kroppaprojektista, keskenmenosta, Tyypin odotuksesta, kroppaprojektista, kirppislöydöistä, vauvakuumeilusta, Neidin odotuksesta ja jälleen kerran kroppaprojektista, lapsista, kotiäitiydestä, kroppaprojektista...

Nykyään blogi keskittyy aika paljon lapsiperheen arkirealismiin, eli meidän elämään siinä millaista se oikeasti on. Edessä on vielä 7,5 kuukautta kotiäitiyttä, minkä jälkeen on edessä paluu työpöydänä ääreen ja aviomies jää kotiin lasten kanssa. Elokuussa 2016 molemmat lapset aloittavat päivähoidossa.

Viihdyn kotiäitinä todella hyvin. Luulen, että se johtuu siitä, että tiedän tämän olevan mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeinen pätkä tällaista täysipainotteista kotiäitiyttä. Minulla on todella mukava työpaikka odottamassa ja johon minua odotetaan. Ja tiedän myös hetken jolloin olen palaamassa työpöydän ääreen. Tämä on siis jälleen vaihe, jota eletään enkä vaihtaisi tätä mihinkään. On aivan ihanaa saada viettää päivät Tyypin ja Neidin kanssa ja seurata heidän touhujaan, oivalluksiaan, keksintöjään ja oveluuksiaan.


Kotiäitiydessä on paljon hyviä puolia. On mahdollisuus oppia tuntemaan itsensä ihan uudella tavalla ja mahdollisuus opetella runsaasti uusia asioita. Mahdollisuus tutustua lapsiin ja olla heidän kanssaan. Tuntuu hassulta miten elämä silloin yhden lapsen kanssa tuntui niin kiireiseltä ja hankalalta. Kahden lapsen kanssa elämä puolestaan on paljon sujuvampaa! Joko sitä osaa suunnitella ja aikatauluttaa ja toimia rennommin, tai sitten sitä on vain huomattavasti suurpiirteisempi, kuin yhden lapsen kanssa.

Olen oppinut laittamaan ruokaa ja nautin kokkaamisesta. Meillä ei syödä oikeastaan ollenkaan (tai jos, niin hyvin harvoin) eineksiä ja valmisruokia, mitä en olisi koskaan uskonut tapahtuvan. Siinä missä Tyyppi söi pääsääntöisesti purkkiruokia 2-vuotiaaksi, Neiti on syönyt yhden ainoan kerran ruokasosetta purkista. Tästä huono äiti-geeni jaksaa välillä muistuttaa. Minkä ihmeen takia en ole voinut kokkailla Tyypille ruokasoseita? Tämä on esimerkiksi yksi sellainen ihmettelyn aihe, miten sitä aikaa löytyy kokkailla nyt paljon enemmän, kuin silloin, kun oli vain Tyyppi hoidettavana. :)

Tavoitteenani ruoanlaiton suhteen on se, että palatessani töihin ja arjen iskiessä päälle sitten, kun me molemmat vanhemmat olemme töissä ja lapset päiväkodissa, niin ruoanlaitto olisi arjen murheista pienin. Eli opetella nyt jo sellainen sujuva ruokakulttuuri, nopeita ja hyviä reseptejä, talousbudjetissa pysymistä. Ei siis kauppaan kahden nälkäisen lapsen kanssa keskellä viikkoa työ- ja päiväkotipäivän jälkeen.

Olen myös onnistunut rytmittämään lapset keskenään samanlaiseen päivärytmiin, mistä olen tosi ylpeä. Tyyppi ja Neiti heräävät aamuisin samaan aikaan, menevät päiväunille/-levolle samaan aikaan ja illalla noin puolen tunnin erolla menevät nukkumaan. Tämän ansiosta minulla on omaa aikaa päivittäin kahden tunnin verran. Olen myös onnekkaassa asemassa sen vuoksi, että aviomies tekee työpäivää pääsääntöisesti klo 7-15, joten ehdimme hyvin viettää aikaa perheenä ja iltaisin myös meille vanhemmille jää omaa aikaa.

Kotona ollessa minusta on pitemällä aikavälillä tullut kärsivällisempi, joustavampi ja mukautuvaisempi. Toki välillä tuntuu siltä, että "ylityöt" tulevat korvista ylös. Ylitöiksi kotiäitinä lasken viikonloput, jolloin aviomies on menossa kavereidensa kanssa ja hoidan lapset itsekseni. Nyt näitä viikonloppuja on ollut kaksin kappalein peräkkäin, joten tulevana viikonloppuna minulla on tiedossa vapaapäivä. Vapaapäivä, jonka vietän ystäväni kanssa kiertäen pari kirppistä, nauttien toivottavasti upeasta aurinkoisesta säästä sekä lasillisesta tai kahdesta hyvää valkkaria.

Monet asiat ovat asettuneet uudenlaiseen perspektiiviin. Perhe ja lapset ovat ehdottomasti elämässäni etusijalla, oma hyvinvointi tulee välittömästi perässä. En usko, että voin olla hyvä äiti lapsilleni tai vaimo miehelleni, jos voin itse huonosti. Mutta nyt tällä hetkellä tunnen saavani paljon energiaa lapsieni kautta. Liikumme ja ulkoilemme paljon, mistä selkeästi niin lapset, kuin äitinsäkin nauttivat.



Tähän omaan hyvinvointiini vaikuttaa selkeästi myös se, että tiedän ajankohdan koska olen palaamassa töihin. En nimittäin osaisi ns. elää aviomiehen siivellä vuosikausia. Tiedän, että kyse ei ole niin kärjistetystä asiasta, kuin miten tuossa yllä asian muotoilin, vaan yhteisestä päätöksestä siitä, miten meidän perheessä lapset ja koti hoidetaan.

Hm, vähän lähti ajatus laajemmille laitumille, kuin olin ehkä ajatellut. :)

EDiT!!
Täytyy vielä todeta, että aloittaessani blogin tuolloin syyskuussa 2009, lähtöpaino oli 62,8 kg. Olen tuon jälkeen synnyttänyt kaksi lasta ja saavuttanut osapaaston avulla vihdoinkin tavoitteeni painorintamalla. Voin omasta mielestäni tällä hetkellä ihan mielettömän hyvin ja luulen, että olen vihdoin sinut niin itsetuntoni, kuin kroppanikin kanssa. :) Luulen, että kotiäitiys sopii minulle.

6 kommenttia:

  1. Heipsan! Täällä yksi, joka on seurannut blogiasi alkumetreiltä asti. Blogisi huokuu hyvää hemkeä, kiitos siitä ja kaikkea hyvää jatkoon!:)

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti! Sullahan on vielä oikein kivasti kotiäitiyttä jäljellä, nauti loppuajasta täysin rinnoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niiiin iloinen saamistasi positiivisista uutisista. :) Ja kiitos kyllä, tästä otetaan kaikki irti!!

      Poista
  3. Olipa ihana kirjoitus. Huomasin muuten nyt vasta Mammamarianinkin palanneen linjoille ja leikittelin taas hetken verran ajatuksella että olisipa mukava tavata porukalla ihan kasvotusten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi kyllä tosi kivaa. Niin pitkään, kun olemme kuitenkin vilkuilleet toistemme elämää blogien kautta, olisi kyllä kiva tavata "oikeasti" se henkilö ruudun takaa.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!