perjantai 7. elokuuta 2015

Kadonneen kaverin metsästys

Mankkaan asukaspuisto on jälleen auki! Käsittääkseni tilat olivat jonkin aikaa varattuina päiväkoti-toimintaan, mutta nyt tilat ovat auki jälleen asukaspuisto-toiminnalle. Viikko-ohjelma tarkentuu, kun toinen ohjaaja valitaan ja myös nettisivut päivittyvät piakkoin. Asukaspuistossa alkaa myös lasten (2-vuotiaat) kerhotoiminta maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin sekä koululaisten iltapäivä-toiminta. Kerhotoiminnan aikana puiston ulko- ja keskitilat ovat käytettävissä.


Ulkotoimintaa varten puistosta löytyy paljon välineitä leikkimiseen, muun muassa erilaisia polku- ja potkupyöriä, palloja, hiekkaleluja hiekkalaatikolle. Tyyppi muisti myös viime kesänä saaneensa heitellä hernepusseja puiston pihalla ja tänään päästiin heittelemään hernepusseja uudestaan.
Meidän aiempia kokemuksia puistosta voi lukea täältä ja täältä.


Tänään aamupäivällä ulkoiltiin ensin leikkipuistossa ja Tyypin ollessa varsin kiukkuista luonteenlaatua, suunnattiin leikkimään pitkästä aikaa asukaspuiston sisätiloihin. Tunnin verran Neiti ja Tyyppi touhuilivat ja molemmille löytyi mukavaa leikkiseuraa ja äidille juttukaveri. :) Asukaspuiston pihalla Tyyppi tosiaan pääsi heittelemään hernepusseja ja tänään poikkeuksellisen aikaisin herännyt Neiti alkoi olla hieman unista laatua, joten Neiti istuskeli rattaissa ammu-kaveri, eli tärkeimmistä tärkein unilelu sylissä.


Kotona syötiin lasten kanssa lounasta, minkä jälkeen varsin unisen Neidin oli aika mennä päikkäreille. Ammu-kaveria vaan ei löytynyt mistään. Kävelin jopa lasten kanssa jonkin matkaa takaisinpäin kotipihalla ja parkkipaikalla ja tähyiltiin, josko tämä olisi jonnekin kotipihan suunnalle tipahtanut, mutta eipä. Neiti nukahti sitten pupulaisen ja Puh-Puhin kanssa hirmuisen itkun jälkeen. Tajusin sitten onneksi soittaa asukaspuistoon, jossa muistin sen viimeksi olleen Neidin sylissä. Ja sieltähän se oli pihalta löytynyt! 

Nyt on unikaverissa Neidin nimi, äidin puhelinnumero ja maininta löytöpalkkiosta ja turvavyöt kiinni rattaissa

Onko teillä ikinä se super-tärkeä lapsen kaveri kadonnut, mutta kuitenkin löytänyt tiensä takaisin kotiin?

2 kommenttia:

  1. Voi ei! Onni onnettomuudessa, onneksi unikaveri löytyI!!!

    Itse olen näitä tarinoita lukenut tarpeeksi ja pojulla ostettiin kaksi ihan samanlaista unipupua. Ne ovat erittäin rakkaita ja toinen on nyt hoitopaikassa unipupuna ja toinen turvallisesti omassa sängyssä. En halunnut nähdä sitä ikävöintiä kun unipupu unohtuu hoitoon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin otin Tyypin Puhina-hulluudesta oppia ja sen vuoksi Neidillä onkin sängyssä useampi unikaveri. Ilmeisesti aina jokin vain on se tärkein. <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!