perjantai 14. elokuuta 2015

Huomioita Neidin ensimmäisestä vuodesta

Tiistaina kävimme Neidin kanssa 1-vuotisneuvolassa ja tänään kävimme hammastarkastuksessa hammashoitajalla.

Sanotaan, että aika kultaa muistot, joten ajattelin vähän kurkistaa kulunutta vuotta.

Meille oli varattu sektioaika 6.8.2014. Neiti kuitenkin oli sitä mieltä ettei jaksa sinne asti odotella ja synnytys lähti säännöllisillä supistuksilla käyntiin heinäkuun 22. päivä. Naistenklinikalta siirryttiin Kätilöopistolle, missä Neiti syntyi sektiolla klo 11.20. Pituutta Neidillä oli syntyessään 48 cm ja painoa 3420 grammaa. Neiti syntyi tiistaina ja perjantaina aamulla pääsimme kotiin.

 

Neiti on ollut syntymästään lähtien mieletön nukkuja. Kahden viikon ikäisenä Neiti nukkui yöaikaan 4 tunnin mittaisia pätkiä -) joi pullollisen (100 ml) maitoa ja jatkoi uniaan. Muutama päivä ennen jouluaattoa, Neiti alkoi nukkua täysiä öitä. Kuukauden ikäisenä Neidillä oli pituutta 51,5 cm ja painoa 3755 grammaa. 1-vuotisneuvolassa pituutta Neidillä oli tasan 74 cm ja painoa 9245 grammaa. Imetyshän meillä epäonnistui täysin (clickclick), joten Neiti kasvoi mallikkaasti tuttipullon ja Nan ykkösen avulla.


Tyypin ja Neidin sisarussuhteita olemme aina pyrkineet vaalimaan. Tyypin uhma-ahmailutkin kohdistuivat pääsääntöisesti aina äitiin. Muistaakseni on ollut vain muutama lyhyt vaihe, jolloin Tyyppi on kohdistanut uhmaansa Neitiin. Näissäkin tapauksissa Tyyppi on tosin suuttunut äidilleen, minkä vuoksi on pikkusiskoa pitänyt hieman kurmottaa, jotta saa takuuvarmasti äidin huomion.

Neiti rakastaa isoveljeään yli kaiken. Suurimmat kikatukset Neidiltä kuulee silloin, kun isoveli hipsii vauhdilla hänen taakseen ja huudahtaa Neidille nappaavansa tämän. Leikin nimi on "gorilla-kävely". Jonkin verran isoveljeä täytyy muistuttaa siitä, että Neiti on tätä pienempi. Neiti viihtyy mainiosti pitkiäkin aikoja touhuten itsekseen olohuoneen lelulaatikoiden kanssa. Hänelle riittää se, että isoveli on samassa huoneessa touhuamassa omia juttujaan. Duplo-leikeissä äiti tarvitaan mukaan muistuttamaan siitä, ettei isoveljen rakennelmia ole soveliasta hajottaa taaperozillan toimesta, mutta kun äiti on mukana, niin isoveli on yllättävän joustava ottamaan pikkusiskon mukaan leikkeihin.



Neiti hymyili ensimmäisen kerran 18.9. Marraskuussa (12.päivä) Neiti nauroi ääneen ensimmäistä kertaa. Syksy, kuten koko talvi oli varsin leutoa lajia, joten ulkoilimme paljon Neiti Manducassa ja Tyyppi paineli menemään potkupyörällään. Oli aivan ihanaa saada pitää Neitiä paljon ihan lähellä ja sitä se on edelleenkin. Niin nopeasti sekä Neiti että Tyyppi kasvavat ja tulevat vähemmän ja vähemmän riippuvaisemmiksi vanhemmistaan.

Lokakuussa, tasan kolmen kuukauden ikäisenä Neiti aloitti soseet ja ensimmäisenä maisteltiin äidin tekemää perunasosetta. Olen tosi ylpeä siitä, että olen tehnyt Neidin kaikki ruokasoseet itse. Marja- ja suurin osa hedelmäsoseista ovat puolestaan olleet purkeista. Mutta paljon Neiti on syönyt hedelmiä ja marjoja ihan tuoreinakin. Nythän Neiti syö jo samaa ruokaa muun perheen kanssa. Jonkin verran ruokaa laittaessa vielä teen Neidille suolattomampia versioita (jos siis suolan poisjättö on helppoa), mutta muuten Neiti on kyllä varsin kaikkiruokainen. Tuttipullo on jäänyt meiltä pari viikkoa sitten kokonaan pois ja maitoa Neiti juo itse nokkamukista.

Uudenvuodenaattona Neidillä puhkesi ensimmäinen hammas (vasen alaetuhammas) läpi, juuri sopivasti neuvolakäynnillä. Tänään käydessämme hammashoitajan vastaanotolla hammasluvuksi saatiin täysi kymppi. :) Tutti on Neidille nukahtaessa tärkeä ja hammashoitajan vinkistä ei vielä ole kiire hankkiutua tutista eroon. Nyt kun Neidillä on poskihampaita puhkemassa, ei kuulemma kannata samassa hässäkässä jättää tuttia pois. Neidin (kuten isoveljenkin) hampaat pestään aamuin illoin ja nyt Neiti saa myös jokaisen aterian jälkeen Herra Hakkaraisen-pastillin.

Luonteeltaan Neiti on aivan uskomattoman rauhallinen ja kärsivällinen. Olimme aviomiehen kanssa varmoja siitä, että Neiti ottaa isoveljestään vauhdikkaasti mallia ja lähtisi kiireellä liikkeelle, mutta onkin käynyt täysin päinvastoin! Neiti ottaa oman aikansa kaikessa mitä hän tekee. Hän kääntyi selältä masulleen vasta joulukuun loppupuolella eli ab. 5 kk:n ikäisenä muutamia kertoja ja opittuaan tämän, keskittyi neitokainen pyörimään itsensä ympäri kellonviisarin lailla sekä peruuttelemaan paikasta toiseen melko pitkään. 29.4. Neiti oppi (vihdoin) ryömimään eteenpäin.


"Äitiiiii, Neiti on TAAS tv-tason alla!"
Puolen vuoden ikäisestä lähtien Neiti on opetellut istumaan syöttötuolissa ja istuminen istuttaessa sujuikin varsin nopeasti varsin mallikkaasti. 16.7. hän päätti ykskaks nousta keskeltä lattiaa itse istumaan. Ja opittuaan tämän, Neiti keksi aika nopeasti, että maailma on auki! Erityisesti silloin, kun nousee ylöspäin. Siinä missä isoveli aikoinaan oli aikamoinen rämäpää, Neiti liikkuu hyvin rauhallisesti ja hillitysti.

Hänellä ei ole mihinkään kiire. Eikä pidä ollakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!