maanantai 6. heinäkuuta 2015

Neidin kanssa fysioterapiassa


Torstaina aamulla käytiin Neidin kanssa fysioterapeutin luona. Neuvolan täti laati meille lähetteen 10 kk-käynnin yhteydessä varmuuden vuoksi, sillä Neiti on rauhallisen luonteensa vuoksi ottanut melko "hitaan" asenteen liikkumisen suhteen. Ryömimällä Neiti pääsee kuitenkin varsin vauhdikkaasti paikasta toiseen, joten hän ei pidä kiirettä konttaamisen tai ylöspäin kipuamis-kapuamisen suhteen.

Muistan, kun vain muutama kuukausi sitten Tyyppi kailotti hädissään olohuoneesta useamman kerran päivässä:
"Äitiiiii, Neiti on TAAAAS telkkaritason alla!"

Meillä molemmat lapset nukkuvat aamulla yleensä sinne 8.30-9.30 tuntumaan ja aikaa varatessa sain ajan aamuksi klo 8.15. Tämä tietysti edellytti nukkuvan Neidin herättämistä ja koska aamupuuro uppoaa aina vasta likempänä klo 10.00, niin Neiti hulautti pullollisen (1,5 dl) maitoa aamutankkaukseksi. Onneksi Neiti vaikutti kaikin puolin varsin hyväntuuliselta ja hyvin ehdittiin aikaisesta aamusta huolimatta Tapiolan terveysasemalle.

Fysioterapeutti oli todella mukava ja alkuun heti teki tuttavuutta Neidin kanssa, minkä jälkeen totesi ettei meillä ei ole mitään syytä huoleen Neidin kanssa, ei ole siis mitään rakenteellista vikaa, mistä olla huolissaan. Neiti vaan ottaa rauhallisesti. True Sleeping Beauty. :) Liikeradat ja ylipäätään Neidin tämän hetken liikkumistaidot ovat ikätasolle riittävät. Fysioterapeutin mukaan jos 1,5-vuotias ei vielä kävellä, niin sitten vasta aloitetaan aktiivisempaa fysioterapiaa ja aletaan selvitellä mistä viive johtuu.

Sain tällä 45 minuutin mittaisella tapaamisellamme muutaman vinkin, miten ohjata Neitiä oikeisiin asentoihin istumisen, konttaamisen ja polviseisonnan suhteen. Omilla suorilla jaloilla seisottamista tai siirtämistä suoraan valmiista asennosta toiseen ei suositella, vaan pyritään ohjaamaan luontevasti Neitiä siirtymään itse asennosta toiseen. Ja nimenomaan niin, että neiti ihan ITSE siirtyy ja liikkuu, eli äiti ei saa auttaa. =D Korkeintaan ohjata liikkeissä. Neiti itse oli alkuinnostuksen mentyä ohi sitä mieltä, että voisi lähteä kotiin aamupalalle ja nukkua pienet torkut autossa.

Nyt vain muutamassa päivässä Neidin liikkumisessa on tapahtunut reipasta muutosta ja yritystä konttaukseen, polviseisontaan ja istumiseen on ollut enemmän, kuin viime viikkoina yhteensä.

Neidin 1-vuotispäiväkin lähestyy kovaa vauhtia. Tänään kirjoittelin kutsukortit ja muutaman viikon päästä juhlitaan aika vaaleanpunaisissa tunnelmissa sitä, kun vauvasta tulee taapero.

Näin se vauvavuosi hujahti:
sometimes a day seem to last a whole year and one whole year seems like a blink of an eye.



Kiva päivitellä blogia taas tiuhempaan tahtiin. :) Missed this!

4 kommenttia:

  1. Niin ne vaan on lapset erilaisia; meillä esikoinen oppi konttaamaan vasta 11kk iässä ja muutenkin oli hitaamman puoleinen liikkumisen suhteen. Kuitenkin sitten kävelemään oppi vajaa 1v3kk ikäisenä. Ei edelleenkään ole mitenkään liikunnallisesti lahjakas (vissiin äitiinsä tullut :D) mutta koko ajan menossa ja parin kilsan luontopolun menee juosten, että ei itse perässä tahdo pysyä. Nyt siis ikää vajaa 3,5v. Luonteeltaan myös rauhallinen ja isäänsä tullut viilipytty mutta aina niin iloinen, positiivinen ja empaattinen. Kuopus on taas sitten ihan jotain muuta temperamenttisuutensa kanssa ja esimerkiksi seisoi vasten tukea 7kk iässä kun esikoinen ei edes ryöminyt vielä silloin.

    Ja teilläkään kun ei kerran mitään huolta ole! :)

    T. Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vieläkään tajua mistä meidän Neiti on rauhallisen luonteensa perinyt. :) Mutta meillä isoveli oli myös pienestä pitäen selvästi tempperamenttisempi tapaus, ehkä se hinku aktiivi-tohotukseen kumpuaa sieltä?

      Poista
  2. Meillä poika lähti konttaamaan tasan 7 kk päivänä. Kävelemään lähti 10 kk 8 päivän iässä. Saa nähdä miten toisen kanssa käy. Hän on tosin vielä vatsassa, joten tuota saa odottaa. :D Vatsan sisällä kyllä alkoi liikkeet tuntua niin aikaisin, että oli vaikea uskoa, eli rv 11+1. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon onnea pikkusisaruksen odotukseen! Ja näinpä, erilaisia lapsukaiset ovat. Ei saa/saisi vertailla. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!