tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kun hammaslääkäri pelottaa...

Minä inhoan hammaslääkärissä käymistä.

Olen väistellyt ja vältellyt koko ikäni hammaslääkäriin joutumista, vaikkakin nyt aikuisena käsitän miten tärkeää hampaistaan huolehtiminen on. Pahin pelkoni pitkään oli, että jollekin hampaalleni tapahtuu jotain sellaista, että joudun hakeutumaan hammaslääkärin vastaanotolle. Niinpä joka ilta hampaat harjatessa, kiitin hiljaa mielessäni siitä, että jälleen yksi päivä oli onnistuneesti ilman hammasongelmia saatu päätökseen.

Toukokuun alussa paastopäivänä söin päivällä hapankorppuja ja päivälliseksi kanasalaattia. Ja kanasalaatin jälkeen heitin suuhun pari Xylitol-purkkaa. Ja tajusin, että oikealla ylhäällä poskihampaassa tuntui... väärältä. Hemmetti. Paniikki. Olin aivan varma siitä, että poskihammas oli haljennut.

Koska oli iltapäivä ja kello liki 17.00, soitin päivystykseen Haartmanin sairaalaan.
"Onko hampaassa särkyä?"
"Ei, mutta luulen, että koko poskihammas on halki."
"Ei tänne voi tulla, jos ei hampaassa ole särkyä. Me olemme hyvin tarkkoja siitä, ketkä tänne voivat tulla. Voit aamulla ottaa yhteyttä omalle hammaslääkäriasemallesi..."

Tiesin, että seuraavana päivänä voisin aamulla klo 08.00 soittaa ja yrittää saada kiireellisen ajan samaiselle päivälle. Mutta tiesin myös, että seuraavana päivänä olisi aikamoinen ongelma saada lapsille hoitaja.
Mieti. Mieti, mieti, mieti. 

Soitinkin Oral Hammaslääkäreille ja sain päivän viimeisen vastaanottoajan Tapiolan toimipisteelle hammaslääkäri Maria Söderille.

Hammaslääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, mutta siinä odotushuoneessa täristessäni ja vapistessani ei tuntunut yhtään pahalta odotella. Onko kenelläkään ikinä hoppu päästä hammaslääkärin tuoliin? Kutsu huoneeseen ja mutisin, että pelkään heitä molempia aika paljon ja, että luulen, että ylhäällä oikealla oleva poskihammas on halki... Ja sitten noin 2 minuuttia myöhemmin tajusin mikä kombo minua odotti: aurinkoisesti hymyilevä, empaattinen hammaslääkäri sekä vähintään yhtä hymyilevä ja empaattinen hammashoitaja.


Monet aikuiset ja lapset pelkäävät hammaslääkäriä. Osalla, kuten minulla tämä pelko ja kammo hammaslääkäriä kohtaan on tähän asti hyvin voimakkaasti vaikeuttanut, oikeastaan jopa estänyt hammashoidon, sillä en ole uskaltanut edes varata aikaa hammaslääkäriin. Ja kun pelko/kammo on näin voimakasta ja hammaslääkärin vastaanotolle olen varannut ajan vasta hätätapauksessa ja viime tingassa, saattavat tehtävät hoitotoimenpiteet olla varsin erilaisia, kuin perushammashoidossa.

Silloin kun hampaiden perustarkastusten välissä on vuosia, saattaa suussa olla piileviä, jopa täysin oireettomia tulehduksia. Tällaiset oireettomat tulehdukset ovat mielestäni jo ajatuksen tasolla pelottavia, sillä niiden lähtöpiste on pään alueella ja tulehdusaineita leviää verenkierron kautta ympäri kehoa. Hampaiden ja ikenien tulehduksilla on todettu olevan yhteyksiä myös sydän- ja verisuonitauteihin. Pidän itseäni varsin onnekkaana, sillä nyt otettujen röntgen-kuvien perusteella suustani ei tällaisia tulehduksia löytynyt.

Olen miettinyt paljon sitä, mikä minua hammaslääkärissä pelottaa ja tullut siihen lopputulokseen, että minä yksinkertaisesti häpeän hampaitani. Häpeän näyttää niitä kenellekään. Harjaan hampaani kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin ja vähintään 2 minuuttia kerrallaan. Nyt tiedän myös käyttää aktiivisesti hammaslankainta. Hampaissani on kellertävyyttä ja tummentumia. Lapsena ja teininä ajattelin aina, että minulla on kellertävä hammasluu. Oikeassa ylä-etuhampaassani on jokin väriläiskä, joka on ollut siinä niin kauan kuin muistan. Eihän se läiskä missään tapauksessa teini-iässä mieltä piristänyt. Olen koko ikäni mieltänyt hampaani huonokuntoisiksi ja ajatellut, että on ihan täysin omaa syytäni, että hampaani ovat niin huonot.

Hampaitani, nimenomaan pysyviä hampaitani on paikattu varmaan hieman liiankin monta kertaa. Kaksi hammastani (muistaakseni) on juurihoidettu. Toinen lohkesi ~6-7 vuotta sitten tapaninpäivänä niin pahasti, että Haartmanin päivystyksessä todettiin, että hammas joudutaan ottamaan pois. Kauhistuin ja onneksi toimenpidettä ei tehty päivystyksessä, vaan paikattiin ja neuvottiin varaamaan aika omalta hammaslääkäriltä. Joka puolestaan paikkasi hampaan  varsin pätevästi, sillä paikka pysyi paikoillaan 6-7 vuotta, kunnes se nyt muutama viikko sitten vaihdettiin uuteen.

Hävetti myöntää tällä kertaa, että olen edellisen kerran ollut paikattavana hammaslääkärissä noin 4 vuotta aiemmin. Perusteellisesta tarkastuksesta on aikaa varmasti kaksinkertainen aika. Ja että olen tässä välissä ollut kuitenkin kahdesti raskaana. Hävetti, hävetti ja hävetti. Melkein itketti.

Jos minun pitäisi miettiä asiaa tarkemmin, niin uskaltaisin väittää, että tämä hammaslääkäripelko/-kammo on peräisin äidiltäni, sillä hän pelkää hammaslääkäriä kuollakseen. Ja tämä pelko juontaa juurensa puolestaan hänen kansakouluaikaansa 1970-luvulle. Jos googlaa sanat hammaslääkäripelko, niin löytyy lukuisia tarinoita juuri tuolta 1960-70-luvulta hammaslääkäreistä (eritoten kouluhammaslääkäreistä), jotka tekivät toimepiteitä hampaille ilman puudutuksia, vetivät tarpeettomasti hampaita pois ja toimivat jopa juovuksissa. Ei ihme, että pelottaa.

Pelkoa ei pitäisi siirtää lapsille. Oikeastaan päinvastoin: pitäisi pitää kiireestä kantapäähän huoli siitä, etteivät lapset joudu vanhempia pelottavaan tilanteeseen. Pitäisi siis pitää erityisen hyvää huolta lasten hampaista! Vasta omien lasten myötä olen oppinut, miten tärkeässä asemassa vanhemmat lasten hampaiden hoidon suhteen ovat. Lasten hampaiden harjausta muun muassa tulisi valvoa 10-vuotiaaksi asti ja hampaat täytyy harjata aamuin illoin siitä asti, kun ensimmäiset valkoiset helmet suuhun ilmestyvät.

Meillä lasten hampaat harjataan aamuin illoin. Ruokailujen jälkeen Tyyppi pureskelee Xylitol-purkkaa ja Neiti pikapuoliin Herra Hakkaraisen Xylitol-pastilleja. Valitettavasti omalla kohdallani vanhemmat eivät ole olleet aikoinaan näin tarkkoja, millä on tietysti ollut vaikutusta hampaideni nykykuntoon.

Lasten erikoishammaslääkäri Heikki Alapullin vastaanotolla
pienempiä asiakkaita hymyilyttää.
Olen tässä kuluneina viikkoina miettinyt, että en muista, kuinka kauan olen pelännyt ja kammonnut hammaslääkäreitä. Tai oikeastaan en muista, koska en olisi pelännyt. Minulla ei ole muistini mukaan ainuttakaan huonoa kokemusta hammaslääkäristä, eli en usko, että yksikään tietty hammaslääkäri olisi tätä pelkoa laukaissut. Luulenkin, että pelkään ja kammoan hammaslääkäreitä sen vuoksi, että olen koko ikäni tiennyt äitini pelkäävän. Olen päättänyt, että tätä omaa pelkoani vastaan on nyt aloitettu taistelu enkä aio tätä taistelua hävitä saati siirtää pelkoani omille lapsilleni.

Aikaa varatessani en tullut maininneeksi, että pelkään, olin vain helpottunut, kun sain vastaanottoajan niin pikaisesti. Minulla kävi omasta mielestäni ihan käsittämättömän hyvä tuuri, kun löysin hammaslääkärin ja -hoitajan kanssa välittömästi yhteisen sävelen ja luottamuksen. Paino sanalla luottamus. Aion jatkossakin käydä tämän saman hammaslääkärin vastaanotolla.

Jos voisin jotenkin kannustaa ruudun sillä puolella samassa tilanteessa olevia, niin kannustaisin ehdottomasti varaamaan ajan vastaanotolle. Ja aikaa varatessa jo mainitsemaan, että edessä oleva käynti pelottaa. Tällöin aika voidaan varata lääkärille, joka on erikoistunut pelkopotilaiden hoitamiseen. Oralilta heitä löytyy useita. Julkisella puolella hammaslääkärin valintaan ei voi (käsittääkseni) itse lainkaan vaikuttaa, mutta yksityisellä puolella hoitavan lääkärin voi valita itse.

Seuraavaksi rohkaisisin menemään sinne  hammaslääkärin vastaanotolle. Ajan peruuttamisesta tai siirtämisestä muutaman viikon päähän ei hyödy kukaan, kaikista vähiten sinä itse. Itse olen siirtänyt ja perunut varattuja aikoja useammankin kerran enkä todellakaan koskaan ole siitä ollut ylpeä.

Vastaanottokäynnillä voi sopia hoitohenkilöiden kanssa keinot, jotka helpottavat tehtäviä toimenpiteitä. Minua helpotti se, että hammaslääkäri koko ajan kertoi mitä tekee, piti taukoja, rohkaisi eikä kertaakaan puolellakaan sanalla ollut negatiivinen. Hammaslääkäri myös sanoi, että heti jos siltä tuntuu, niin voin kohottaa vasenta kättäni ja toimenpide keskeytetään. Eli tilanne pidetään sekä potilaan, että hammaslääkärin hallinnassa.


Tuon toukokuun alussa tehdyn paikkauksen jälkeen (ei se poskihammas halki ollut, paikasta vaan lohkesi murunen irti), kävin viikkoa myöhemmin ensimmäistä kertaa perusteellisessa tarkastuksessa. Tilanne suussani ei ollut yhtään niin paha, kuin olisi voinut olla. Tuo 6-7 vuotta sitten paikattu hammas paikattiin uudelleen ja 2 reikää paikattiin vielä muutama viikko myöhemmin. Jäljellä on vielä käynti suuhygienistillä reilun viikon päästä. Hammaslääkärille varaan seuraavan kerran ajan vuoden päästä tarkastukseen.

Yhteensä tästä hammashoidosta Kela-korvausten jälkeen jäi minulle maksettavaa noin 620 euroa. Osan maksoin tästä Oral Rahoituksen turvin, sillä hoitovapaalla ollessa raha on tiukemmassa ja tarvittaessa maksut voisi jakaa useammalle kuukaudelle. S-Etukortilla sain myös bonusta hammashoidosta.

Neljä käyntikertaa siis takana ja hammaslääkäripelolle on annettu perusteellisesti kyytiä. Vieläkin pelko yrittää napata otteeseensa, mutta pyrin siihen, että nyt kun hampaiden tilanne on perusteellisesti tarkistettu, on minusta itsestäni kiinni pitää tilanne kunnossa. En haaveile mistään ihmeistä omien hampaideni suhteen mutta toivon kuitenkin, että saan pitää omat hampaani mahdollisimman kauan. Ja olla ylpeä hymystäni.

Toivottavasti siis, kun vuoden päästä varaan ajan tarkastukseen, myös menen sinne ja saisin ensimmäistä kertaa hammaslääkäriltä kuulla sanat: "Ei yhtään reikää!"

Kuvat: Oral Hammaslääkärit Oyj

Yhteistyössä Oral Hammaslääkäreiden kanssa. 

3 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus ja edelleen todella tärkeitä ja ajankohtaisia pointteja. Tämä hammaslääkärin asiakaspalvelu on muuttunut todella paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta, innostuin lukemaan aika monta tekstiä jo näin aamusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi. :) Mukavaa joulun odotusta!

      Poista
  2. Täälläkin yksi hammaslääkäripelkoinen. Hampaissani on ollut paljon reikiä, ja niitä on hoidettu niin YTHS:llä, julkisella puolella kuin yksityiselläkin palvelusetelillä. Erilaisia hammaslääkäreitä on siis tullut tavattua paljon.

    Näin jälkikäteen mietin, että oikeastaan kaikki paikasta riippumatta ovat olleet aina mukavia ja asiallisia. Julkisella puolella on saanut hyvää hoitoa (tosin jonkinlaisen jonotuksen jälkeen.)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!