lauantai 20. kesäkuuta 2015

Isoveljen ja pikkusiskon kuulumisia

Kävimme kesäkuun alussa Neidin kanssa ylimääräisen 10 kk-neuvolakäynnin.

8 kk-käynnin yhteydessä neuvolan lääkäri oli sitä mieltä, että ylimääräinen käynti voisi olla tarpeen, jotta Neidin liikkumista hieman kartoitettaisiin. Neuvolan täti ei ollut huolissaan, sillä Neiti liikkuu varsin reippaasti paikasta toiseen ryömien, istuu istutettaessa ja on luonteeltaan hyvin kärsivällinen ja rauhallinen tapaus. Samalla todettiin kuitenkin, että Neidillä on ilmeisesti yli-liikkuvat nivelet jaloissa, sillä Neiti lattialla istuessaan levittää jalkansa täydellisesti sivulle ja etenee siitä ryömimisasentoon. En ole edes jooga-ohjaajani nähnyt tekevän tätä. :)

Mutta saimme joka tapauksessa lähetteen fysioterapeutille, jotta tiedämme millä tavoin Neitiä kannattaa aktivoida liikkumisessaan. Muutoin neuvola-käynnillä todettiin, että kaikki on kunnossa. Neiti kasvaa hyvin (72 cm / 8220 g), syö monipuolisesti ja on suloinen hymytyttö.

Huomasimme Berliinin reissun jälkeen, että Tyyppi on ottanut huomattavasti suojelevaisemman asenteen pikkusiskoaan kohtaan. Neiti saa paljon rutistuksia ja huomiota isoveljeltään ja Neiti puolestaan suorastaan hihkuu innosta, kun vain kuuleekin isoveljen äänen.


Aviomies on ollut nyt muutaman viikon lomalla ja yhdessä lomaillaan elokuun alkuun saakka. Tyyppi selvästi nauttii, kun koko perhe on koossa. Mutta samalla, kun koko perhe on koossa, niin olen huomannut omissa rutiineissani tapahtuneen muutosta. Siinä missä ollessani itsekseni kotona lasten kanssa, tiedä tasan tarkkaan miten hoidan lasten aamupalat, lounaat ja omat syömiseni ja missä vaiheessa laitan päivällistä. Mutta kun mies on kotona, tuntuu siltä, että kaikki omat luomani aikataulut ovat päälaellaan!

Nyt kun Neidillä 1-vuotissyntymäpäivä on kuukauden päässä, odotan kovasti sitä, että pääsemme koko perheen voimin syömään samoja ruokia. Tein vastikään Neidille tomaattista-porkkanakeittoa, johon lisään monesti cous-cousia ja kanaa/possua joukkoon, eli ruoasta tulee enemmän sellaista patamaista. Ja tämä(kin) uppoaa Neitiin aina viimeistä lusikallista myöten. Tyyppikin halusi maistaa tätä, mutta oli sitten kuitenkin sitä mieltä, että hän ei syö pienten vauvojen ruokia. :)

Tajusin myös vihdoin tarjota Neidillekin Tyypin suosikkiruokaa, eli kasvissosekeittoa. Olin kuvitellut, että kasvissosekeitossa käyttämäni kasvis-fondikuutio sisältää suolaa aivan liikaa, mutta luettuani tuoteselosteen ja sekoitettuani liemikuution isompaan määrään vettä, kuin ohjeessa mainittiin, niin uskalsin tätä käyttää ja tarjota myös Neidille. Kasvissosekeiton teen hyvin yksinkertaisesti porkkanoista, perunoista, sipulista ja valkosipulista ja uppoaa kyllä molemmille lapsille aina viimeistä pisaraa myöten.

Neiti on syömisten suhteen aivan eri maata, kuin isoveljensä. Niin kuin on monessa muussakin asiassa. :) Ennätys taitaa olla se, että Neiti syö makaronilaatikkoa (suolaton versio). On ihanaa, että nämä kaksi ovat niin erilaisia!

Tyypillä on menossa puolestaan hyvin voimakas itsenäistymisen kausi. Hän haluaa tehdä kaiken itse: pukea, piirtää, laittaa terassin oven kiinni, pitää suihkua iltapesulla, laittaa kengät ja voi sitä riemua, kun hän oppi itse laittamaan sukat jalkaan! Tunteiden vuoristoradalla ollaan aina välillä ja nykyään sellainen todella paha mieli voi yllättää esimerkiksi silloin, jos isi ärähtää turhan kovalla tai äreällä äänellä. Tyypistä näkee jos hänelle tulee oikeasti paha mieli.

Pitäisi aina muistaa se, että Tyyppi on vielä pieni poika, vaikka tuntuukin
aina välillä niiiiiin isolta pojalta. 
Mitään kummempia suunnitelmia meillä ei ole kesäksi. Joitain päivän mittaisia reissuja, ehkä Porvoossa tai Hämeenlinnassa olisi kiva käydä, Hietsussa vähän kirppistellä, Korkeasaaressa? Ja Linnanmäellä. Sitä taitaa Tyyppi odottaa tällä hetkellä eniten ja (aviomies ei tätä vielä tiedäkään) ensi viikolla aiommekin hänet tällä yllättää joku iltapäivä päikkäreiden jälkeen. Neidin päivärytmi aiheuttaa näissä aina hieman p, joten käytännössä tarkoittaa sitä, että välittömästi päikkäreiden jälkeen täytyy lähteä ja välipala Neidille syöttää "lennossa" rattaissa ja Tyypille puolestaan autossa matkalla. Neiti siis edelleenkin menee iltaisin nukkumaan viimeistään 18.30 ja nukkuu sitten 13 tuntia putkeen. :)

2 kommenttia:

  1. Tiedän tuon tunteen kun mies on lomalla ja omat arjen rutiinit menee päälaelleen. Kuitenkin sitä kaipaa miestä arjen haasteisiin kun hän palaa takaisin töihin ;)

    On teillä niin hyvin nukkuva vauva, että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neiti on kyllä ihan super, tuon nukkumisensa suhteen. :) Nyt meillä on tuon sairastetun vauvarokon myötä ollut hieman haasteita nukkumisten suhteen, mutta onneksi nyt näyttää siltä, että rytmi on taas tasoittumaan päin.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!