keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Isoveli ja pikkusisko

Meillä on nyt reilut 7 kuukautta ollut kotona isoveli ja pikkusisko.
Noiden kahden keskinäinen yhteys on jotain aivan uskomatonta! 

Muistan aika tarkkaan noin vuosi sitten viedessäni Tyyppiä päiväkotiin, bussissa tuli toinen äiti yhden lapsen kanssa kyytiin ja kysyi sitten millainen ikäero lapsille on tulossa. Vastasin, että sellainen reilu 2 ja ½ vuotta. Siitäpäs alkoi sellainen taivastelu ja päivittely ja uhkapilvien maalaaminen käsittäen mustasukkaisuuden, uhman ja voi hyvää päivää sentään tulette vielä tarvitsemaan sosiaalityöntekijää käsittelemään tuon tulevan isoveljen käytöstä-jaarittelu, että katsoin parhaaksi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jäädä bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin pois. Oli se aikamoinen purkaus naiselta, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.  

Tottakais meillä on ollut haastavia tilanteita, mutta niitä on kuitenkin oikeasti vähän. Välillä äidin kärsivällisyyttä koetellaan Tyypin toimesta, mutta se kuulunee asiaan. Ja silloin, kun äidillä on pinna tiukalla, niin tottakai tuntuu rankemmalta ottaa vastaan Tyypin mielenilmaukset. Mutta Tyypin pahin uhmavaihe on (jälleen) ohitettu ja äidin lyöminenkin on nyt saatu kuriin ja pahaa mieltä puretaan eri tavoilla, kuin aikaisemmin. Paljon sylitellään ja tilanteen mahdollisesti kärjistyessä, käydään heti läpi mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja etsitään tilanteisiin ratkaisuja. Tietenkään tämä ei aina toimi ja esimerkiksi lyömisestä joutuu välittömästi jäähylle varoituksen jälkeen. Ketään ei saa lyödä, piste. 

Tyyppi on aikalailla "ominut" Neidin omaksi leikkikaverikseen. Äitiä ei monestikaan huolita mukaan näiden kahden hassuihin touhuihin, vaan Tyyppi lähettää äidin keittiöön tekemään äiti-juttuja. 





Neiti selvästi jumaloi isoveljeään. Pikkusiskon ilme venyy hymyyn lähes poikkeuksetta aina, kun isoveli ilmestyy näköpiiriin ja Neiti myös tekee kaikkensa saadakseen isoveljen nauramaan. Tässä tietysti äiti on avuksi, kun äiti ei voi kuin nauraa Neidin touhuille.

Molemmat syövät samaan aikaan, joten ruokailuhetket ovat monesti varsin vauhdikkaita, mutta myös monesti aika helppoja, kun nämä kaksi huolehtivat toistensa viihdyttämisestä. 

Maissinaksun maistelua. 
Tyyppi ei pidä siitä, että Neiti komentaa häntä. Neiti on nimittäin löytänyt äänensä ja välillä pitää aikamoistakin meteliä. Useimmiten onneksi Tyyppi suhtautuu huumorilla tähän ja yleensä "kuittaa" Neidin metelöinnin toteamalla: "Jaahas Neiti, vai sellainen juttu." Ja sen jälkeen yhteinen touhuilu jatkuu. Tyyppi jaksaa leikkiä uskomattoman paljon Neidin kanssa Neidin leluilla. Uusimpana yhteisenä juttuna on nyt tullut palikkatornien rakentaminen. Tokikin välillä Tyypillä loppuu innostus ja Neitiä pitää peräti hieman kurmottaa, mutta onneksi tämä on todella vähäistä eikä merkkejä mustasukkaisuudesta ole. Ilmeisesti molemmat muksut saavat riittävästi huomiota niin toisiltaan, kuin vanhemmiltaankin.


Neitiä pitää säännöllisesti muistaa moikata rullailun ohessa. 
Nyt kun Neiti saa reissata rattaissa istuen, on lenkkeilyynkin tullut vähän uutta ulottuvuutta. Tyyppi on ollut ihan innoissaan nyt, kun potkupyörä on voitu ottaa esille. Hieman täytyy satulaa säätää korkeammalle ja toivon myös, että pikapuoliin kadut lakaistaisiin hiekasta, niin rullaus sujuu entistä sutjakkaammin.

Tällä hetkellä viihdyn lasten kanssa kotona ihan älyttömän hyvin. Arki tuntuu sujuvalta ja helpolta. Nautitaan tästä hetkestä, eikä murehdita tulevaa. :)

6 kommenttia:

  1. Se suhde vaan paranee, kunhan Neitikin kasvaa. :) Meillä ainakin koko ajan on tullut lisää yhteisiä juttuja ja vaikka pojat tappeleekin keskenään, niin niistä näkee myös sen, että ovat ehkä toisilleen maailman tärkeimmät ihmiset. Toivon, että tilanne pysyy samanlaisena läpi elämän, siis että voisivat olla toistensa parhaat ystävät myös aikuisina. Tai ainakin läheisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon myös, että näiden kahden suhde pysyy jatkossakin ja molempien kasvaessa läheisenä.

      Poista
  2. Voi söpöliinejä! :) Kyllä sisaruussuhde on yksi maailman parhaimmista jutuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan super-ihanaa nähdä omat lapset toisilleen tärkeinä. <3

      Poista
  3. Voi että kuulostaa niin ihanalta! Mäkin haluan tollaisia lapsia! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että vanhempien toimilla on paljon vaikutusta siihen miten sisarukset toisiinsa suhtautuvat. :) Ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet siirtämään paljon positiivisia toimintamalleja lapsiin.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!