lauantai 28. helmikuuta 2015

Kaaosmainen päivä



Viime viikonloppuna alkoi kurkussa tuntua siltä, että kaktus siellä kasvaa. Päätin, että tällä kertaa en jää odottelemaan josko orastava flunssa menisi itsestään ohitse, vaan varasin ajan työterveyslääkärille. Ja hyvä kun varasin, sillä vasemmasta korvasta ja keuhkoputkista löytyi tulehdus. Tohtori-täti kirjoitti 3 päivän antibioottikuurin ja mainitsi, että tartuttavuus on kyllä minimaalinen, kun päällä ei ole ns. räkäflunssa. Eli jotain hyvää, kun tällä kertaa selvisin lihassäryllä, väsymyksellä ja lievillä flunssan oireilla.

Meidän perjantai oli aikamoinen kaaos.

8.14: Herään ja pientä hetkeä myöhemmin kuulen miten Neiti aloittaa aamun höpötykset pinniksessä. Muutamaa minuuttia myöhemmin Tyyppi herää ja tulee huoneestaan Puh-karhut kainalossa ja toivotettuaan hyvät huomenet minulle, tallustaa kylpyhuoneeseen ja tiedustelee kuivausrummulta nukkuiko sekin hyvin.

8.18: Käyn nappaamassa Neidin pois unipussista ja toivottamassa tälle isoveljen kanssa hyvät huomenet. Neiti on joka aamu niin yli-suloinen ollessaan yhtä isoa hymyä nähdessään minut ja etenkin nähdessään isoveljensä. Neiti jää pinnikseen siksi aikaa, kun käymme Tyypin kanssa aamupesulla. Aviomiehen partakone tipahtaa ykskaks yllättäen peilikaapin päältä. Niin Tyyppi, kuin äitinsäkin pelästyvät huolella.

8.25: Neidille puhdas vaippa ja päivävaatteet päälle. Sitten aamupalapuuhiin!

8.45: Neiti ei ole enää pitkään aikaan syönyt yöllä, mutta yleensä Neiti on juonut 2 dl maitoa noin klo 22-22.30. Nyt kun tämä syöttökerta on jäänyt pois, niin yleensä aamupuuro maistuu aika hyvin (80 ml annos) ja siihen päälle maistuu myös pullollinen maitoa. Tyyppi haluaa useimmiten aamupalaksi karjalanpiirakoita ja dino-rahkaa. Nyt olen tekemässä muutoksia Tyypin ruokailuihin, koska tuntuu siltä, että tuo meidän 3v 4kk elää pastalla, lihapullilla ja karjalanpiirakoilla. Niinpä Tyyppi syökin tänä aamuna aamupalaksi ruisleipää tomaatilla ja kinkulla. Itse syön muroja, maitoa ja banaania ja tietysti kuppi kahvia.

9.16: Pakkaan Tyypille evästä mukaan. Tarkoitus olisi ehtiä klo kymmeneksi "treffeille" avoimeen päiväkotiin. Tyyppi vetää kiljumisraivarit ja joutuu varoituksen jälkeen jäähylle. Sitä ennen Puhit ovat jo joutuneet jäähylle. Pitkästä aikaa hieman rankempi aamu Tyypin kanssa, ei pitäisi näköjään hehkuttaa ikinä ääneen mitään.

9.50: Jäähytysten ansiosta olemme aikataulusta myöhässä ja lopulta pääsemme ovesta ulos. Onneksi kaikista aamuista juuri tänään pyysin aviomiestä jättämään auton meille.

10.16: Päiväkodissa on menossa muskari ja haahuilemme tiloissa jonkin aikaa ympäriinsä, koska en tiedä mitkä tilat on varattu avointa päiväkotia varten. Fiilis ei todellakaan ole kovin korkealla.

11.50: Alamme tehdä lähtöä kotiin. Aamupäivää avoimessa päiväkodissa ei voi todellakaan kuvailla muulla sanalla, kuin kaaos. Aivan liian pienet tilat ja aivan liikaa ihmisiä. Paikalla oli joku puhumassa lasten aggressioista, mutta taustameteli ja -hälinä ovat niin valtavia ettei keskittyminen ole oikein mahdollista. Eli kiitos, mutta jatkossa ei kiitos.

12.15: Tyyppi syö kotimatkalla autossa loput eväät ja saa kuunnella kotimatkalla Fröbelin Palikoita. Kotona Tyyppi kuuntelee hetken aikaa vielä musiikkia, sillä aikaa vien Neidin päiväunille. Neidiltä jäi aamun torkut väliin, joten nyt pienen Nukkumatin perään huutelun jälkeen uni maistuu. Tyyppikin lähtee hyvillä mielin päivälevolle, eli lukemaan Nalle Puh ja hunajapuu-kirjaa. Tyyppi tosiaan monesti nykyään menee reippaasti päivälevolle noin klo 13 aikoihin, mutta nukkuu noin 45-60 minuuttia ja muuten lepuuttaa ja "lukee" mielellään.
Karkkilakon kiertämistä. :) 

12.50: Molemmat muksut päivälevolla ja itse syön pari voileipää ja katson samalla Jutta ja Superdieetit-ohjelmaa. Syön samalla loput Ben & Jerry´s-jäätelöstä. Päätän aloittaa lenkkeilyn alusta asti eli 30 min/krt 3 krt/vko:ssa. Alusta alkaen opettelen kerrankin hitaasti ja rauhassa, tällä kertaa ei ole kiire. Painotavoite on saavutettu, joten sen suhteen ei tarvitse stressata. Jäädytän Elixian sopimukseni elokuun loppuun saakka.

14.25: Käyn herättämässä Tyypin ja leikkaan hänelle omenaa mukaan evääksi. Neitikin herää juuri sopivasti, joten puen ja pakkaan lapset autoon. Neidille muistan ottaa maitopullon mukaan. Autossa matkalla isin työpaikalle kuunnellaan Fröbeleitä. Menossa on myös neljäs päivä ilman ruutua Tyypille.

15.16: Isi on haettu ja kotimatkalla käymme Prismassa hakemassa isille eväät mukaan metsäreissua varten. Unohdan ostaa cous-cousia. Vinkkaan aviomiehelle, että kanafileet ovat tarjouksessa Lidl:ssä, mutta unohdanpa mainita siitä cous-cousista toistamiseen.

16.50: Kotona. Paistan Tyypille ruoaksi perunaa ja nakkeja (tai siis yhden nakin, jonka leikkaan pieniksi paloiksi). Aviomies laittaa kanafileet marinoitumaan ja lämmittää itselleen loput lihapadasta.

17.15: Neidille iltapalaksi puuroa (80 ml annos), joka uppoaa viimeistä lusikallista myöten. Neiti viettää aikaa olohuoneen lattialla touhuten isoveljen valvovan silmän alla. Näillä kahdella on ihan uskomaton yhteys! Neidille vaipanvaihto ja pyjama.

18.04: Neiti lähtee unten maille isin kanssa. 150 ml maitoa ja hyvää yötä! Leikimme Tyypin kanssa keittiön pöydän ääressä uusilla leikkiseteillä. Rakennusmiehet ja palomiehet saavat nimet (Olli, Tuomas ja Max) ja korjaavat sementtimyllyä sirkkelein ja vasaroin.

18.36: Aviomies keittää Tyypille iltapalaksi puuroa. Puurolautanen tipahtaa lattialle ja hajoaa, Tyyppi pelästyy ihan hirveästi ja on tiukasti sylissä koko sen ajan, kun isi siivoaa sirpaleita. Iltapuuron jälkeen pelataan vielä kierros Nalle Puh-Kimbleä.

19.08: Tyypin iltapesun aika. Sitten vielä hassuttelua isin kanssa ennen iltasatua. Luen Tyypille iltasaduksi Nasun mutajutun ja Muumien matkan majakalle. Silloin kun Tyyppi vielä iltahulinoi huolella, niin päätin silloin, että jatkossa Tyyppi käy iltapisulla vasta iltasadun jälkeen eikä hammaspesun yhteydessä. Halusin nimittäin minimoida mahdollisuudet sängystä pois pomppimiseen. Ja hyvin toimii, koska Tyyppi ei hulinoi enää iltaisin. :)

Pitkästä aikaa päivä on ollut täynnä sellaista negatiivista kaaosmaisuutta. Parasta päivässä oli ehdottomasti tavata K pitkästä aikaa lasten kanssa, mutta eipä ehditty yhtään kuulumisia siinä hässäkässä vaihtaa. Kökkö. No, mutta välillä on tällaisia päiviä.

2 kommenttia:

  1. Oi, miten hyvin teidän lapset nukkuu! Tuossahan saa jo ihan mukavasti omaa aikaa. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapset ovat selvästi perineet äitinsä hyvät unenlahjat. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!