torstai 20. marraskuuta 2014

Meidän tiistai



5.56: Neiti herää syömään, 180 ml maitoa ja unet jatkuvat.

So tired... Zzz...
7.21: Herään herätyskelloon. Tyypillä on kerhopäivä tiistaisin ja torstaisin ja nyt kun päiväunet ovat olleet muutaman päivän pois päiväjärjestyksestä, niin aamuisin uni maistuu.

7.42: Pakko nousta, vaikka äitiä väsyttää ihan mielettömästi. Äiti onkin ollut todella uupunut viime päivät, vaikka unta öisin kertyy tunneissa riittävästi. Herätän Tyypin -) aamupisut ja -pesut. Neiti nukkuu vielä.

8.02: Syödään Tyypin kanssa aamupalaksi muroja, maitoa ja banaania. Edellispäivänä on käytetty viimeinen vaippa, johon siis on pusattu vielä tuutit ja on sovittu, että nyt sitten tuutit pusataan pottaan. Aamupalan jälkeen Tyyppi onkin sitä mieltä, että nyt on hyvä hetki aloittaa pusaus ja samalla voi katsoa Muumia.

8.22: Tyyppi haluaa, että äitikin katsoo Muumia. Alan pohtia, että jätetään varmaan kerho tänään väliin, jotta saadaan se ensimmäinen tuutti pusattua pottaan. Niinpä laitan kerhon tädeille viestin.

8.34: Neiti herää. Pieni pullo maitoa, vaipanvaihto ja päivävaatteet päälle.

8.55: Ahkerasta yrityksestä huolimatta tuutin pusaus ei onnistu, joten edessä on lähtö ulos ja kauppaan. Neidin maito on nimittäin vähissä. 

9.12: Tyypillä on tapana heittäytyä makaamaan Neidin ulkovaatteiden päälle sohvalla. Varoitan, että potkupyörä jää ulkovarastoon jos Tyyppi heittäytyy vaatteiden päälle. Tyyppi heittäytyy -) parku alkaa, kun sanon että pyörä jää varastoon. Puen Neidin, jota Tyyppi käy kiukuspäissään läppäisemässä päähän. Ärähdän ja kiellän pikkusiskon kurmottamisen aika kovalla äänellä. Puen Neidin valmiiksi. Tyyppi jatkaa suoraa huutoa. Kadun välittömästi kerhon väliin jättämistä. 

9.23: Tyyppi parkuu edelleen, että otetaan potkupyörä samalla, kun puen kiemurtelevalle lapselle ulkovaatteita. Kysyn lähteekö hän ulos ilman ulkovaatteita ja vastauksen ollessa lyönti äidin naamaan, nostan lapsen avoinna olevasta ulko-ovesta pihalle seisomaan sisävaatteet ja toppahousut jalassa. "Laitetaan ulkovaatteet!"-raikuu, Tyyppi päättää mojauttaa äitiä uudestaan päähän ja nostan lapsen uudestaan ovesta ulos seisomaan. Puen omat ulkovaattet päälle samalla, kun Tyyppi karjuu, että otetaan potkupyörä varastosta. Vastattuani 274 kerran, että sitä pyörää ei oteta, koska Tyyppi meni kielloista huolimatta makaamaan Neidin vaatteiden päälle, puetaan Tyypille lopulta onnistuneesti vaatteet päälle ja klo 9.37 päästään lopulta pihalle. 

9.55: Puolivälissä matkalla kauppaan olemme käyneet aamun raivaritilanteen läpi monta kertaa jutellen. Äitiä ei saa lyödä, isiä ei saa lyödä, Tyyppiä ei saa lyödä, Neitiä ei saa lyödä... Ykskaks yllättäen rattaiden vasen rengas pulpahtaa ulos vanteesta. Voin sanoa vitutus-kertoimen olevan todella korkealla ja soitan aviomiehelle töihin. Muksut pois rattaista, Tyypin uusi huutokonsertti, kun selviää, että saatuani renkaan tyhjennettyä ja pujoteltua takaisin paikalleen meidän pitää palata kotiin pumppaamaan rengas. Koska rengas on tyhjä, ei Tyyppi voi istua paluumatkaa rattaissa. Kettu ketutus... Turvaudun lahjontaan ja lupaan, että jos Tyyppi kävelee tosi nätisti ja kätisemättä koko matkan takaisin kotiin käsi kädessä, niin otetaan potkupyörä mukaan uudelle kauppareissulle. Lahjonta toimii täydellisesti, kävelemme kotiin käsi kädessä. Onnistumme yhdessä tuumin pumppaamaan pyörän ja Tyyppi rullailee reippaasti matkan kauppaan. 

Törkeä hinta. 
10.34: Kaupassa Tyyppi surraa pikkukärryn kanssa katsomaan rullaovea ja matkalla nappaan K:lle viemisiksi suklaata. Nan1 puolen litran setti maksaa K-Supermarketissa järkyttävät 1,69 € Vertailun vuoksi todettakoon, että Prismassa hinta on 1,19 € ja kalliimmassa S-Marketissakin vain 1,22 € En tiedä miksi, mutta tämä ärsyttää suunnattomasti. Nappaan ostoskärryn kyytiin muutamat pikku-tetrat ja suuntaamme kassalle. Tyyppi haluaa käydä kerran ajelemassa punaisella kilpa-autolla ja suostun, kunhan Tyyppi odottaa nätisti, että maksan ostokset. Hyvin näyttää menevän. Tyypin ollessa auton kyydissä, juon cokis zeron ja haaveilen äkkilähdöstä toiselle puolelle maapalloa. Fidzille. 

10.58: Hyvin pienten vastalauseiden jälkeen lähdemme kaupasta kotiin. Tyyppi haluaa odottaa, että liukuovet ovat kokonaan kiinni, että hän saa avata ne. Tämä on niin järisyttävän tärkeää joka kerta. Odotamme. Kaupan pihalla Tyyppi lähtee rullailemaan ja äiti miettii, mitäköhän Tyyppi syö lounaaksi. Pikkuhiljaa kätinä kotimatkalla lisääntyy, mutta leikimme hippaa ja kotimatka sujuu suuremmitta ongelmitta.

11.17: Laitan K:lle viestin, että voisimme tulla siinä klo 14 aikoihin. Pyörä ja kypärä varastoon ja lounasaika. 

11.48: Tyyppi syö pastaa ja pestolihapullia.

12.10: Äiti syö kaksi karjalanpiirakkaa ja kahvin kanssa voikeksin. 

12.27: Neiti on nukkunut makoisat unet, joten iso pullo maitoa maistuu olohuoneen sohvalla. Tyyppi pusaa tuutin pottaan, mistä seuraa valtaisat hurraukset ja palkinnoksi Tyyppi saa palan suklaata, Muumi-tikkarin ja illalla käydään ostamassa vielä palkinnoksi luvattu jätski. Muistutan, että kohta aletaan tehdä lähtöä bussille.

13.05: Tyyppi pissalle ennen ulkovaatteiden pukemista. Vastalause. Tyyppi nappaa äidin silmälasit ja lämäyttää iskun päin näköä. Sattuu ihan helvetisti ja karjaisen niin kovaa, että Tyyppi alkaa itkeä. Huono äiti-syndrooma nakuttaa samaan aikaan takaraivossa ja olen varma, että silmäni on seuraavana päivänä musta. Tyyppi pelästyi huolella ja tulee syliin, mutta raivari ei ollutkaan siinä vaan alle minuutissa uusi känkkäränkkä nostaa nenäänsä ja jäbä pamauttaa äitiä molemmilla käsillä. Voi jumaliste, karjaisen, että EI SAA LYÖDÄ (olen 5 vaille itkun partaalla)! ja nostan Tyypin eteiseen seisomaan. Neiti itkee pelästyksestä (on jo siis puettu ja rattaissa lähtövalmiina), jolle tutti suuhun ja rauhoittavat heijaukset.

13.28: Pääsemme ovesta ulos. Tyypin Puh-karhut ovat lentäneet portaikkoon jäähylle, koska niillä on tässä välissä ehditty kurmottaa pikkusiskoa. Olen niin raivona, että olen pelottavan rauhallinen. Tyyppi istuu rattaissa alhaalla ja sepostaa äskeisiä tapahtumia. Ensimmäistä kertaa sanon Tyypille, että äiti on niin vihainen nyt, ettei edes tiedä mitä sanoa. Keskityn hengittämään ja siihen, että ehtisimme ajoissa bussipysäkille.

13.39: Jes, bussi on kerrankin 2 minuuttia myöhässä, joten ehdimme bussiin. Vieläkin tekee mieli itkeä, koska tunnen itseni täysin voimattomaksi ja keinottomaksi Tyypin kanssa.

13.53: Jäämme bussista pois ja suuntaamme K:n luokse. Paha mieli jää raikkaaseen ulkoilmaan ja K:n ihana ja terapoiva seura tekee tehtävänsä seuraavan parin tunnin aikana. Harmittaa, kun olisin saanut Neidille aivan ihanan toppahaalarin lainaksi, mutta koko 62 on juuri ja juuri sopiva, eli liian pieni sitten, kun tänne joskus saapuu pakkasilmoja. Seuraavan parin tunnin ajan Tyyppi viihtyy A:n kanssa leikkien (jes!!), S käyttäytyy niin suloisesti Neitiä kohtaan, että sydän on sulaa ja K on parasta mahdollista seuraa äidille. Äiti syö 3 palaa suklaakakkua, Tyyppi syö sämpylää ja käy pienimuotoisen suklaakakun kiristyksen avulla potalla.

16.31: Aviomies tulee hakemaan ja suuntaamme Sellon BR-Leluihin ostamaan ilmapalloja viemisiksi sairaalaan. Neiti nukahtaa iltapäivätorkuille. Samalla Tyyppi saa synttärilahjansa (4 riviin-peli), jonka äiti pakkaa odottamaan myöhäisempää ajankohtaa ja käymme ostamassa jätskipallon suklaakeksimurusilla tuutin pusauksen kunniaksi.

17.37: Kotona! Pelaamme Tyypin kanssa mummua odottaessa Kanin loikka-peliä ja aviomies lähtee käymään sairaalassa. 

18.10: Mummu tulee. Ihanaa, vetovastuu Tyypistä mummulle. Vaihdan Neidille vaipan ja pyjaman ja lähden syöttämään ja laittamaan Neidin nukkumaan.

18.20: Neiti unten mailla. Tyypille iltapalaa ja lähdemme aviomiehen kanssa viettämään treffi-iltaa.

Kuva lainattu täältä.
18.57: Sellossa, käydään romanttisesti syömässä Hesburgerissa ja sitten irtokarkkiostoksille Prismaan. Ennen leffan alkua ehdin vielä käydä varaamassa näöntarkastusajan Specsavers:ista. Kun tavoitepaino (56 kg) on saavutettu, ostan itselleni uudet silmä- ja aurinkolasit. :)

20.30: Interstellar alkaa!

23.39: Päivitys FB:hen: Interstellar -VAU!! Kotiin.

23.57: Mummu kertoi, että Neiti oli herännyt klo 20.30 ja itkenyt hurjasti, mutta rauhoittunut sitten mummun syliin. ♡ Suukot molemmille nukkuville muksuille ja itsekin unten maille.  

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä muksijan taltuttamiseen! <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä (t)uhmailijan kans! Meillä on kummaltakin pojalta korvat kadoksissa ja karjuttua tulee kyllä melkein joka päivä. Onni heitti eilen yhtä pukemassa ollutta lasta kengällä päähän, kun pyysin sitä laittamaan ne jalkaan. Oltiin siis lähdössä kotiin. Sampoa läpsitään ja äitiä, ja muutenkin on kyllä todella riiviömäinen vaihe menossa. Niin se oli Sampollakin kolmivuotiaana. Eikä se oo kyllä hirveesti tähän päivään mennessä helpottanut, muuttaa vaan aina välillä muotoaan :D Mutta lohduttaako, jos sanon, että toisen kans noihin riiviömäisyyksiin on paljon helpompi suhtautua? Raivostuttavia ne on edelleen, mutta nyt on jonkinlainen näkemys siitä, että se ei koko ajan oo ihan samalla tavalla rasittavaa...

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!