lauantai 8. marraskuuta 2014

#isänkanssa

Meidän perhe koostuu neljästä henkilöstä.
On Tyyppi, Neiti, äiti ja isi.
Ilman isiä ja äitiä ei olisi Tyyppiä ja Neitiä.
Isi on äidin elämän rakkaus.

Meidän yhteinen taipaleemme isin kanssa on kestänyt pian melkein 14 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut aivan ihastuttavan paljon elettyä elämää. 8 vuotta seurusteltuamme, isi vihdoinkin huhtikuussa 2009 Prahassa kosi ja äiti vastasi tietysti myöntävästi. Vielä saman reissun aikana löimme lukkoon hääpäivän seuraavalle kesälle ja niinpä alkoi häiden tehokas suunnittelu. Häämatkalle Balille jäivät myös e-pillerit ja lopulta maaliskuussa 2011 saimme kovasti odotetun plussan testiin ja Tyypin odotus alkoi.

Tyyppi syntyi marraskuussa 2011 ja isin kanssa tutustuttuamme muutaman päivän ajan Naistenklinikalla uuteen perheenjäseneen, aloitimme uudenlaisen elämän pienen pojan kanssa. Isin kanssa maksimoitiin isyysvapaat ja arki soljui ylämäkineen ja alamäkineen. Äidin palatessa työpöydän ääreen heinäkuussa 2013, isi jäi kotiin puolen vuoden ajaksi Tyypin kanssa. Tämän puolen vuoden aikana alettiin katselemaan isompaa asuntoa, sellaista missä olisi kaksin kappalein lastenhuoneita. Asunto löytyi ykskaks yllättäen alueelta, jota ei oltu edes harkittu, mutta nopeasti tehtiin kuitenkin päätös muuttaa. Ja nyt meitä asuu tässä asunnossa neljä! 4. joulukuuta 2013 nimittäin selvisi, että Neiti on tulossa. Ja heinäkuussa Neiti syntyi.

Lähestyvän isänpäivän vuoksi haastattelin vähän Tyyppiä isiä koskien. Kyselin mitä isi osaa tehdä hyvin.

"Isi osaa heitellä koreja."
"Isi osaa pelata jalkapalloa."
"Isi osaa tosi hyvin katsoa jalkapalloa."
"Isi leikkii minun kanssa."

Isi otti upeasti "johdon" Tyypin kanssa, kun tulimme sairaalasta kotiin Neidin kanssa. Isin kanssa Tyyppi pääsi monta monta kertaa leikkipuistoihin, uimaan, hassuttelemaan, ensimmäisen kerran parturiin... Isi oli selkeästi ykkönen verrattuna äitiin. Ja äiti oli tästä toisaalta todella surullinen ja toisaalta todella onnellinen, koska isillä oli monta viikkoa aikaa olla kokonaan perheen ja etenkin Tyypin kanssa yhdessä. Ja isi oli. Joka hetki läsnä niin äidille, kuin lapsillekin.

Kun isi palasi töihin, oli isi vielä jonkin aikaa selkeästi Tyypille ykkönen enempi, kuin äiti. Tilanne kuitenkin muuttui, kun äiti sai taas luvan kanssa riehua Tyypin kanssa ja Tyyppi näki ettei äiti sittenkään ole muuttunut miksikään. Isi on meillä se, joka asettaa ehdottomammat rajat, kuin äiti ja pitää niistä myös ehdottomammin kiinni. Isin leikit ovat erilaisia, kuin äidin. Äidillä on kuulemma paljon enemmän lentävää mielikuvitusta, kuin isillä. Isi tykkää pelata lautapelejä, potkia palloa, heittää koreja. Isi on se, joka vei Tyypin kerta toisensa jälkeen kesällä uimaan. Isi on se, joka tekee tosi hyviä lihapullia ja herkku-lasagnea.


Huomenna aamulla vietämme isänpäivää kotosalla. Lahjomme isiä parilla paketilla ja aamulla kokkailen koko perheelle yhteisen aamiaisen. Iltapäivällä lasten päiväunien jälkeen käymme mummulassa syömässä ja lahjomassa pikkuisen vaaria.


Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila haastoi minut mukaan #isänkanssa-kampanjaan.
Halutessanne voitte osallistua tähän kampanjaan esimerkiksi Instagramissa jakamalla kuvan tunnisteella #isänkanssa. Tarkemmin ja enemmän tietoa tästä kampanjasta löytyy osoitteesta isankanssa.fi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!