perjantai 17. lokakuuta 2014

Pipsa Possu-keinu

Karkkilakko on kestänyt tänään 56 päivää.
Olen tosi ylpeä itsestäni!

Huominen punnaus jännittää ihan suunnattoman paljon. Nyt on lähes joka päivään mahtunut liikuntaa, tänään Tyyppi heräsi aamuun nuhanenänä ja alkuun ajattelin, että olemme koko aamupäivän sisällä. Onneksi sitten tajusin ehdottaa, että josko kävisimme tuossa lähikaupassa (edes jotain pientä aktiviteettia) ja koska Tyyppi oli varsin väsynyt, niin päädyin pakkaamaan molemmat muksut vaunuihin ja samalla tuli käveltyä yhteensä liki 4,5 km:n lenkki. Ja tuntui kyllä hiukkasen enemmän tekemisen meininki, kun työnnettävänä oli vaunut, joissa kuitenkin vastusta jo ihan mukavasti.

Kauppareissun jälkeen auringon paistaessa täydeltä terältä, kävelimme kuitenkin läheiseen leikkipuistoon kuluttamaan nuhanenä-energiaa reiluksi puoleksi tunniksi. Kotona, kun Tyyppi ihan oikeasti käy turhan reippailla kierroksilla jos ulos ei pääse. Tyyppi halusi tänään ensimmäistä kertaa keinumaan "Pipsa Possu"-keinuun ja hienostihan tuo keinuminen sujui.


Niin sitä vaan pieni poika kasvaa joka päivä isommaksi. :) Uhmaraivarit ovat olleet nyt muutaman päivän selkeästi vähemmistönä, toivottavasti näin myös jatkossa. Tosin Tyyppi eilen illalla nosti Neitiä hieman päästä (siis ihan vain aavistuksen) ja päästi irti. Karjaisin kyllä sen suuntaisesti Tyypille, että muistanee ainakin muutaman päivän, että Neidin kanssa pitää olla tosi nätisti.

3 kommenttia:

  1. Meillä on jo vähän alle 2-vuotiaasta alkaen haluttu aina keinua "isojen lasten" keinussa. :P

    Onnittelut sujuneesta lakosta (itsellä olisi ihan mahdoton, koska vaikka muut karkit ei niin kiinnosta, niin suklaa <3....)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Uusi yritys. :)
      Mua itse asiassa hiukan hirvittää lakon päättyminen ja voipi olla, että pidennän vieläkin tuonne 75 päivään. Tai aloitan jonkinlaisen karkkipäivä viikossa-tyyppisen ratkaisun.

      Tyyppi on tähän mennessä keinunut "vauvakeinussa" varmaan mieluiten sen vuoksi, että siinä keinuessaan on voinut ottaa samalla palloa kiinni. :) Yllättävän paljon meillä onkin siis harjoiteltu keinupehvistä tulevaa varten.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!