torstai 16. lokakuuta 2014

"Mennään katsomaan savupiippua!"

Meillä alkoi tämä aamu potkupyörälenkillä. Aviomies piti tämän päivän sairaslomaa (vatsatauti ja alkava flunssa paranevat TIETYSTI yhden päivän levolla...), joten meillä oli tilaisuus ajella autolla vähän kauemmaksikin leikkipuistoon, mutta sen sijaan Tyyppi hinkui tekemään potkupyörällä: "pikku lenkin". Ulkona olikin aika ihanan raikas ja kirpeä syysilma ja sekä Neidille, että Tyypille piti laittaa talvihaalarit päälle. Tyypillä, joka on melko lämminveristä sorttia ei ollutkaan alla muuta, kuin yksi kerros sisävaatteita.

Nyt on syksy.
Olin ehtinyt Neitiä "pakatessa" tosiaan orientoitua siihen ajatukseen, että leikkipuistoon ollaan menossa, minkä vuoksi pakkasin Neidin turvakaukaloon. Onneksi kaukalo on niin helppo napsauttaa rattaiden adaptereihin kiinni, että päästiin samoin tein liikkeelle. Neiti nimittäin nukahti samantien, kun kaukalon vyöt napsautin lukkoon, eikä Neitiä voisikaan tuossa toppapuvussa vielä Manducaan laittaakaan, sillä puku on vielä aika isoa kokoa. Mutta kaukalossa ja vaunuissa pukua voi onneksi jo käyttää.

Reippailtiin osittain uutta reittiä ja mittauksen perusteella kilometrejä kertyi 4elisen kappaletta. Tyypin kanssa on tosi ihanaa olla liikkeellä, sillä jäbä jaksaa olla niin hirmuisen kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Aika tarkalleen kuukausi sitten, kun teimme ensimmäisiä potkupyörälenkkejä, kuljimme erään omakotitalon ohitse, jonka savupiipusta tuprutti savua. Tyypin ilme: priceless! Onneksi tämä talo osuu oivasti monipuolisten reittivalintojen varrelle, joten tähän mennessä aina, kun olemme olleet lenkillä, potkuttelemme jossain vaiheessa juuri tämän talon ohitse, josko savupiippu tupruttaisi savua. Eilen illalla itseasiassa viimeksi savupiippu tuprutti. Ja kotimatkalla nähtiin vielä toinenkin tupruttava savupiippu. :) Lapset huomaavat ja kiinnittävät huomionsa niin moniin jänniin asioihin, että olenkin nyt alkanut todella antaa Tyypille aikaa kysyä, selvittää ja seurata kiinnostavia juttuja, sillä kun olemme lenkillä, ei yleensä ole kiire mihinkään.

Tämän aamun reittivalinta johtui muun muassa siitä, että Tyyppi halusi mennä katsomaan jokia.
Ja siltoja. Josko joku näistä silloista olisi se, jolta Nuuskamuikkunen tipahti jokeen (jaksossa
Rosvoja Muumilaaksossa). Tyyppi myös varmisti monta kertaa ettei hän itse tipahda jokeen. 

Tänään oli viikon toinen paastopäivä, ensimmäinen oli maanantaina. Laskeskelin tuossa äsken päivän kalorit ja (harmittavaa kyllä) olen ylittänyt asetetun rajan 186 kalorilla. =/ Eli raja on 500, tänään on kulunut 686. Onneksi päivään mahtuu aktiviteettia, paljon vettä ja myös liikuntaa, joten en usko, että suuremmalti on hätää, mutta kyllä tämä sen verran kertoo, että paastopäivinä on tarpeen ottaa itseään niskasta tiukemmin kiinni, koska lipsuminen on näköjään turhan helppoa. Ennalta suunnitelluista ruokailuista tiukempi ote, eikä sooloilua. Vaa´allahan on tähän asiaan varmasti mielipiteensä esitettävänä lauantaina. 

Meidän ilta päättyi tänään ipanoiden osalta ikäviin tunnelmiin. Tyyppi alkoi käydä melkoisilla kierroksilla iltaa kohti ja innostuksissaan nosti Neitiä ihan hiukkasen päästä (Neiti oli siis leikkimatollaan olohuoneen lattialla, minä metrin päässä) ja päästi irti. Nostoa oli siis aavistus, mutta riittävästi, jotta äiti korotti huolella äänensä, Neiti alkoi pelästyksissään itkeä ja Tyypille tuli överi-paha mieli -) hervoton itku. Ajattelin, että voisi olla hyvä reagoida tällaisiin asioihin mahdollisimman kovalla äänellä, jotta saa pelästyksen Tyypille aikaan. Vähän sama juttu, kuin se, että suurentelee sitä, jos Tyyppi lyö tai nipistää minua, eli ajattelin ottaa vinkeistänne vaarin. 

Nostin Neidin isin syliin, pidin oman ääneni äärimmäisen vakaana ja maltillisena ja nostin itkevän Tyypin syliin. Kävimme koko asian lävitse ja lopputuloksena Tyyppi kävi reippaasti pyytämässä pikkusiskolta anteeksi. Muistutin, että Neiti on niin pieni vauva, että hän menee helposti rikki ja häneen sattuu niin paljon herkemmin, kuin isompaan Tyyppiin. Peitellessäni Tyypin yöunille, tiedustelin vielä saako pikkusiskoa tai ketään muutakaan satuttaa, ja vastaus oli oikein tarmokas ei. Katsotaan miten kauan tämä muistetaan. 

Sai pikkusisko tänään nauttia myös isoveljen kestityksestä.
Kuppikaupalla teetä ja leikki-Dominokeksejä oli tarjolla. 

1 kommentti:

  1. Hauska pikku potkuttelija siellä! Onneksi päättyi onnellisesti tuo välikohtaus :).

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!