tiistai 9. syyskuuta 2014

Arjen suunnittelua

Ensi viikolla alkaa sitten arki kahden lapsen kanssa miehen palatessa työpöydän ääreen. Kieltämättä melko pitkiltä nämä viikot ovat tuntuneet, sillä välillä iltaisin mennessäni nukkumaan, pohdin mitä kaikkea onkaan mahtunut vain yhteen päivään. Yritän valmistautua etukäteen mahdollisimman hyvin arjen pyörittämiseen ja eilen palatessamme aamuiselta kävelyltä (Neiti manducassa ja Tyyppi rattaissa/juoksemassa) ja valmistaessani lounasta, varmistui ainakin se, että Tyypin lounaan täytyy olla viittä vaille valmista. Kokkailemaan lounasaikaan en näiden kahden kanssa ehdi.

Juteltiin myös aviokin kanssa ja sovittiin, että ruokaa aletaan laittaa vasta aviokin tultua kotiin. Aiemminhan tein ruoan valmiiksi aina puoli neljäksi, kun aviokki tuli töistä kotiin. Se ei kuitenkaan oikein istu enää omaan eikä Tyypin syömisaikatauluun, joten vastedes saan todennäköisesti pienemmällä kaaoksella laittaa ruokaa yhdessä Tyypin kanssa ja päästään syömään samaan aikaan perheenä. :) 

Olen miettinyt jo pitempään, että mitäköhän sitten, kun aviokki palaa työpöydän ääreen ja alan pyörittää tätä perhepalettia itsekseni. Eniten ehkä tässä jännittää se, miten Tyypin käytös tulee muuttumaan, kun joutuukin jakamaan äidin pikkusiskon kanssa, kun isi ei olekaan kotona. Toisaalta aviokki tekee töitä klo 7-15, joten on kotona sitten jo puoli neljän aikana. Eli käytännössä olen vastuussa ainoastaan "aamuvuorosta", josta muksut nukkuvat päikkäreitä 12-14. Ei vaikuta liian hankalalta yhdistelmältä, kun sen laittaa paperille ylös. Ja jos muksut nukkuvat päikkärit.

Tosin, kuten jokainen äiti varmasti tietää, joskus minuutit lasten kanssa voivat tuntua tunneilta. Meillä ainakin silloin, kun Tyypillä on raivari menossa, tuntuu 30 sekuntia 8 minuutilta. Itse toivon syksystä tulevan kaunis ja vähäsateinen (ainakin aamupäivisin), jotta aamupalan jälkeen päästäisiin mahdollisimman usein ulkoilemaan, koska kotona ollessa Tyypillä pinna kiristyy hyvinkin helposti jos alkaa turhauttaa. Ja oma olo helpottuu AINA välittömästi, kun pääsee ulko-ovesta ulos ja saa happea.

Kotona Tyypin ja Neidin kanssa ollessa, täytyy sitten joistakin asioista joustaa. Ei ole millään tavoin mielekästä, että äiti vetää itsensä (ja hermonsa) äärirajoille kiristelemällä sormenjäljistä peileissä tai hiekanmurusista lattialla. Tai ruoanmurusista keittiön lattialla aamupalan/lounaan/
välipalan/päivällisen/iltapalan jälkeen. Itse olen ottanut sen linjan, että likaista ei saa olla, mutta jos lattia lainehtii leluista TAI ulkovaatteet ovat levällään eteisen lattialla TAI terassin ovessa/eteisen peileissä on sormenjälkiä, niin mitä sitten? Yleensä lasten hereillä ollessa löytyy yleensä jokin pieni hetki, jolloin ehtii leluja kerätä tai laittaa vaatteita paikoilleen. Ja Tyyppi toisaalta osallistuu mielellään siivoamiseen ja monesti tuhahtaakin olohuoneeseen mennessään "Oh hoh, mikä sotku!" ja alkaa kerätä leluja paikoilleen.

Seurailen tällä hetkellä useampaakin lapsiperheiden arjesta kertovaa blogia ja ajattelin nyt heittää ilmoille kaikille kotitöistä stressaaville pienen haasteen: nappaa kuva teidän kodin arkirealismista ja siitä mikä kotityö tällä hetkellä nostaa stressipisteitä ja kirjaa kuvan alle MITKÄ seikat kuvassa ovat niitä stressin aiheita, ovatko kyseiset asiat OIKEASTI välttämättömiä stressin aiheita, vai voisitko (lue: pitäisikö) jättää näistä stressaamatta. Tässä pingun kuvat:

Lounasta valmistaessa on näköjään sipulin puolikas unohtunut pöydälle, tiskit
tiskipöydällä, aamulla (4 päivää aikaisemmin) tehtiin Tyypin kanssa muovailuvahajuttuja
ja näköjään ne ovat unohtuneet tuohon tiskipöydän kulmalle ja laatikon päälle
on alkanut kerääntyä tavara, jos toinenkin (mm. lahjaksi saatu tyynynliina, aviokin
Urheilusanomat 3 viikon ajalta, maalauslehtiö ja vesivärit siveltimineen).
Vaatteet. Ai, että mua ärsyttää, kun niitä tuntuu tällä hetkellä lojuvan joka
puolella kahta kerrosta. Näköjään niitä on "eksynyt" myös Neidin keinuun. No, kunhan
Neiti ei ole vaatekasan alla keinussaan, niin kaikki on hyvin, eikö?
Eteisen pöytä on meillä myös sellainen sekalaisen setin keräyspiste. Nyt sillä
näkyy majailevan muutama kirja, aurinkorasvaa (??!!), allekirjoittaneen meikkipussi,
aviokin aurinkolaseja... Onneksi ei ole enää pöytäpuhelimia, nehän sijaitsivat
perinteisesti eteisessä. 

1 kommentti:

  1. Haha haa! Nyt muistinkin sen arkirealismipostauksen, pitää saattaa se luonnoksista ilmoille! Olen tullut siihen lopputulokseen, että pitää ottaa iisisti. Tiskit ja pyykit ei juokse minnekään (vaikka sitä toivoisikin), parempi keskittyä lapsiin, jos tilanne sitä vaatii! :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!