perjantai 29. elokuuta 2014

Lintsillä!

Hieman huolestuttavasta säästä huolimatta, pakattiin muksut eilen autoon klo 15 aikoihin ja suunnattiin auton keula kohti Linnanmäkeä. Munkkiniemen kohdalla meinasi itseltä usko (ja toivo) loppua, kun yht´äkkiä taivas taas kerran ryöpäytti sellaisen sadekuuron niskaan ettei tosikaan. Lintsin parkkiksella odoteltiin kuuron loppumista sellaiset 10 minuuttia ja pohdittiin, että lähdetäänkö sittenkin takaisin kotiin (Tyyppi ei siis tiennyt mihin olimme menossa). Sitä vettä kyllä tuli aika lailla, mutta kuuron mentyä ohi, paistoi välillä aurinko ja välillä sataa tihuutti enemmän, välillä vähemmän.

Siis täydellinen huvipuistosää.

Linnanmäelle on nykyään vapaa pääsy ja osa laitteista on maksuttomia. Tyyppi näki auton ikkunasta Rinkelin (maailmanpyörän) ja oli jo sen näkemisestä aivan innoissaan. Sitä olisi pitänyt jäädä katsomaan parkkipaikalta, eikä Tyyppi oikein ottanut uskoakseen, kun isi sanoi, että mennään katsomaan sitä lähempää vaan halusi jäädä parkkipaikalle. :)

Linnanmäkihän on tuollaiselle alle 3-vuotiaalle aikamoista kaikkien aistien tykitystä, kun joka puolelta kuuluu huima kirjo erilaisia ääniä ja joka puolella on paljon nähtävää ja paljon liikettä ja ihmisiä. Muumitalon kohdalla Tyyppi ilmoitti, että sinne ei mennä ja uuden kauhuhotellin (entisen kummitusjunan kohdalla) 2 mustaa keskustelevaa lintua pelästyttivät. Ylitettäessä Vonkaputousta, Tyyppi halusi syliin ja kertoi isille, että hän ei putoa sinne veteen. Voi toista.

Mutta sitten, kun nämä oli ohitettu ja päästiin "kipuamaan" Lastenmäelle, Tyyppi bongasi (mitäpä muutakaan?) kuin "Oiva Nallen junan"! Mikä ihana sattuma, että tässä Muksupuksu-junassa on samat värit, kuin Oiva Nallen junassa. Lastenmäellä ei ollut montaa lasta vanhempineen tässä vaiheessa, joten Tyyppi sai käydä rauhassa tutustumassa junaan. Sitten selvisi, ettei äiti saakaan tulla tähän junaan mukaan (alle 140 cm), joten Tyyppi sanoi junalle hei hei ja suunnattiin ensimmäisenä kokeilemaan jotain sellaista laitetta, mihin äiti saisi tulla myös.

Pienoiskarusellin kyydissä.
Joka kerta Tyyppi halusi saman auton
kyytiin. :) Herroja kuljetetaan takapenkillä.
Rumpukaruselli olikin ensimmäinen laite, jota mentiin kokeilemaan. Istuttiin vierekkäin ja äiti piti tiukasti Tyypistä kiinni. Vauhtia oli juuri sopivasti niin äidille, kuin Tyypillekin. Kierroksen jälkeen suunnattiin jonkin matkaa eteenpäin ja Tyyppi pääsi seuraavaksi Pienoiskaruselliin. Ei tarvinnut montaa kertaa kysyä, uskaltaako Tyyppi mennä ilman äitiä ja isiä. :) Meitä aviokin kanssa nauratti aika paljon, kun karuselli oli typötyhjä kahta lasta lukuunottamatta, joista toinen istui oman mopon kyydissä ja toinen tässä kuvassakin näkyvässä punavalkoisessa autossa etupenkillä. Ajoneuvoja oli siis tarjolla vaikka kuinka, mutta Tyyppi päätti kiivetä tämän punavalkoisen auton takapenkille. Jotenkin huvittavaa, että itse sitä aina valitsee sen mahdollisimman vapaan penkin/laitteen ja lapset puolestaan menevät mieluiten toisten lasten viereen.

Pienoiskarusellin (3 kierrosta...) jälkeen sain houkuteltua jäbän hieman eteenpäin ja mentiin käymään Vankkuripyörän kyytiin. Tyyppiä taisi pikkuisen jännittää, kun hän sanoi ettei: "laite mene korkeelle" mutta reippaasti istuttiin koko kierroksen ajan ja kun se Muksupuksu-juna ja iso pyöräkin näkyivät tämän laitteen kyydistä, niin jännitys kaikkosi.

Yksi kerta Vankkuripyörää riitti ja jälleen yhden Pienoiskaruselli-kyydin jälkeen sekä Pallokarusellissa vierailun jälkeen, Tyyppi oli rohkaistunut tarpeeksi ja halusi mennä Oiva Nallen junan kyytiin. Meillä kävi hyvä tuuri, kun muita matkustajia ei ollut tulossa ja Tyyppi sai privaattikierroksen. Juna muuten nykäisee todella kovaa lähtiessään liikkeelle, Tyyppi piti onneksi todella tiukasti molemmin käsin kiinni (ohjeistuksen mukaan), koska muuten olisi mätkähtänyt varmasti vaunun lattialle. Reippaalle pojalle riitti yksi kierros ilman äitiä ja isiä. Sitten suunnattiin Lintsiburgeriin, jossa juotiin kahvit ja Tyyppi sai ranskalaiset.

Tankkauksen jälkeen tehtiin vielä uusi kierros Pienoiskaruselliin ja viimeisenä laitteena käytiin Tyypin kanssa vielä Rumpukarusellissa. Uloskäynnille käveltäessä pysähdyttiin vielä vetämään narusta ja portin ulkopuolella Tyyppiin iski väsy ja isi kantoi ei enää niin pienen-miehen autoon. Onneksi kaksi aivosoluani olivat kohdanneet ennen lähtöä ja olin pakannut Tyypille evääksi mukaan pari karjalanpiirakkaa, mitkä upposivat hujauksessa iltapalaksi automatkalla kotiin.

Käynti oli jokaisen sadepisaran arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!