lauantai 2. elokuuta 2014

Isoveljen kuulumisia

Isoveli on ottanut pikkusiskon ihailtavan reippaasti vastaan.

Sairaalassa Tyyppi kävi tervehtimässä isin kanssa pikkusiskoa jo heti päivää leikkauksen jälkeen (keskiviikkona). Vaihdoin itselleni päälle tuolloin omat vaatteet (t-paidan ja college-housut), koska ajattelin Tyypin ehkä pelästyvän, jos äiti olisi niissä "hehkeissä" sairaalavaatteissa. Tyyppi kiiruhti varsin innoissaan vastaan äidin nähdessään, mutta pysähtyi 1,5 metriä ennen ja tipautti pepulleen. Äiti ei saanut halia ja pientä mielenilmausta oli nähtävissä. Pikkusisko odotteli omassa koppasängyssään ja hänet nähdessään oli aika ihana nähdä isoveljen hymy. "Siinä se vauva nyt on! Vauva pääsi pois äidin masusta!"

Tyyppi sai pikkusiskolta isoveli-lahjaksi Duplo-ambulanssin ja isoveli oli puolestaan käynyt isin kanssa ostamassa pikkusiskolle suloisen pehmolelun vauvalahjaksi. Torstainahan olin jo haaveillut pääseväni kotiin vauvan kanssa, mutta tuolloinhan selvisi beibin painonlasku-kuvio ja tuolloin kyllä kaikki hormonit iskivät täysillä päälle, kun Tyyppiä oli niin ikävä. =/ Tyyppi kävikin tuolloin illalla vielä aviokin kanssa sairaalassa piipahtamassa ja esittelemässä suosikkimuistipelinsä kaikki kortit yksitellen pikkusiskolle. Perjantaina sitten päästiin kotiin ja Tyypin mielestä siisteintä oli se, kun hän sai painaa osastolta lähtiessä vihreää nappulaa, jolla ovi aukesi. :)

Perjantai oli kotona aika rankka, koska Tyyppi pisti äidin todella koetukselle päikkäreille mennessä. Odotan ihan mielettömän paljon sitä, että saan nostaa Tyypin taas syliin! Siispä kuluisipa tämä toipumisaika nopeasti ja ongelmitta. Luulen nimittäin, että se on se, mikä todella eheyttää äidin ja Tyypin välit. Nyt Tyyppi ei nimittäin halua tulla syliin niin, että voisi kiivetä syliin istumaan, vaan äidin pitäisi ottaa syliin niin, että äiti on pystyssä ja sehän ei edelleenkään onnistu. Eikä onnistu vielä moneen viikkoon.

Päivät ovat sujuneet siten, että jäbä järjestää päivittäin yleensä yhden kunnon raivokohtauksen, joka kohdistuu (ylläri ylläri) äitiin. Tänään esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa, kun oli äidin vuoro vaihtaa vaippa ja pestä hampaat, Tyyppi vetäisi sellaisen raivarishow:n, että oli lähellä ettei äitiäkin alkanut itkettää. Jäähylle mentiin siinä vaiheessa, kun äitiä alettiin lyömään ja itkuhälytin yritettiin repiä pöydältä alas. Lopulta kiukku laantui ja Tyyppi tuli peräti äidin syliin istumaan ja katsomaan dinosaurusten kuvia pikkuvessan lattialla. Sitten pestiin hampaat ja vaihdettiin vaippa. On rankkaa olla pieni poika. Ja siis Tyyppi tuntuu kasvaneen yht´äkkiä ihan valtavan kokoiseksi! Ja äitinä ihmettelen, mihin se minun pieni poikani yhdessä yössä katosi? Ja samalla muistan, että eihän se poika ole mihinkään kadonnut.

Yritin (ja yritän) käydä kiukkutilanteet aina läpi ja kertoa, ettei haittaa vaikka kiukuttaisi kuinka, että äiti ja isi rakastavat Tyyppiä ihan yhtä paljon, vaikka hän kiukkuaisi ja raivoaisi kuinka ja että kaikkia kiukuttaa joskus. Olisi hienoa jos Tyyppi osaisi (ja haluaisi) kertoa aina mikä asia häntä kiukuttaa. Nyt kun aviokki on kotona, niin olemme päättäneet ettei Tyyppi mene mummulaan yökylään, vaan käytämme tämän aviokin loman nimenomaan uuden arjen rakentamiseen. Mummulassa kun Tyyppi saa aina tahtonsa läpi. Ja yleensä suklaakeksin vielä siihen päälle. ;)

Pikkusiskoa kohtaan ei ole ilmennyt lainkaan mustasukkaisuutta, pikemminkin päinvastoin. Tyyppi on reipas isoveli, joka auttaa vaipanvaihdoissa, laittaa vauvalle tutin, esittelee lelujaan, silittää pikkusiskoa ja keinuttaa tätä sitterissä. Tämä on ihan mahtava juttu! Olisin huomattavasti enemmän huolissani, jos kiukkukohtaukset kohdistuisivat pikkusiskoon, mieluummin otan ne itse vastaan.

Tyyppihän sai seurakunnan kerhosta paikan alle 3-vuotiaiden ryhmästä. 14.8. alkaen Tyyppi pääsee leikkimään pariksi tunniksi kaksi kertaa viikossa. On kiva, että Tyypille löytyi joku oma juttu ja tietysti toiveena on, että Tyyppi viihtyy kerhossa. Onneksi kerho alkaa niin, että aviokki on vielä lomalla.

Nyt on aika lämmittää pullo meidän pikkuneidille, josta on tullut vähän iltavirkku. :) Nukkumaan mennään nyt yleensä klo 22 aikoihin. Neiti nukkuu sellaiset ~4 tunnin pätkät, syö välissä pullollisen maitoa ja jatkaa (tai on tähän saakka jatkanut) ongelmitta uniaan. Toivottavasti meillä pysyy selvänä myös jatkossa, että öisin nukutaan, ei kukuta.

5 kommenttia:

  1. Muistan niin elävästi tuon kun keskimmäinen syntyi ja esikoinen 11kk tuli katsomaan pikkuveljeä. Ei uskaltanut tulla äidin syliin - sitten itsekin itkin hormonimyrskyssä kahta kovemmin :D

    Hienosti on Tyyppi ottanut pikkusiskon vastaan. Se on jännä kuinka tuo isompi lapsi on yhtäkkiä kasvanut niin paljon suuremmaksi kun pikkuinen syntyi. Siinä oikeasti tajuaa sen, ettei toinen enää olekaan ihan niin pieni kuin on kuvitellut...

    On hyvä asia,että nuo mielenosoitukset kohdistuvat äitiin eikä pikkuiseen. Toivotaan, että Tyyppi tykkää käydä kerhossa. Aatella, nyt on jo elokuu. Koulut ja kerhot alkavat - mihin se kesäloma meni? Toivotaan, että on hienoja ja lämpimiä ilmoja vielä pitkälle syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu siltä, että kesä- ja heinäkuu menivät hujauksessa ohitse! Tietysti meillä Tyyppi oli päiväkodissa vielä kesäkuussa ja heinäkuussahan odotettiin loppupuolta jo sen vuoksi, että neiti syntyisi. :) On ollut aikamoinen kesä! Ja mikä parasta, onneksi sitä on vielä jäljellä koko elokuu. :)

      Me ollaan täällä aika iloisia koulujen alkamisista, koska päästään Tyypin kanssa käymään aamupäivällä Linnanmäellä ja Korkeasaaressa, joissa molemmissa on toivottavasti vähemmän väkeä, kuin heinäkuussa. :)

      Poista
  2. Tulikohan mun edellinen kommentti ollenkaan...?

    Tuota kerhohommaa en ole muistanut ollenkaan, pitäiskin tarkistaa, jos täällä meillä on alle kolmivuotiaille kerhoa. Voi olla, että pitää olla isompi.

    Kiva, kun ei poika kiukkua siskolleen. Niin kovasti sitä toivois, että mustasukkaisuudet ja muut jäisivät pois. Saapa nähdä miten meillä käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se oli tähän samaiseen postaukseen, niin ei tullut ainakaan tarkistukseen perille...

      Ja todellakin, kiukutelkoon äidille ennemmin kuin pikkuiselle.

      Poista
  3. Itse huomasin tuon saman kun käytiin vauvan kanssa katsomassa veljen lapsia. Heidän neljävuotias nuorimmainen on tähän asti ollut sellainen vauveli ja nyt se oli vauvan rinnalla aivan älyttömän iso poika! Mutta ihanasti poika oli niin kiinnostunut vauvasta, kokoajan toisteli kuinka söpö se on ja halusi antaa pusuja vauvalle. Huomaa, että vauva on hänelle ihan uusi ja ihmeellinen juttu :).

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!