sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ärsyyntymisen kynnyksellä

"Palataanpa tuokioksi raskausaikaan: Raskaus kestää nelisenkymmentä viikkoa. Tuona aikana naisen paino nousee ainakin 10 tai 15 kiloa. Rinnat kasvavat, lantiolle kertyy kiloja, imetykseen tarvittava rasva alkaa varastoitua. Naisen elimistö venyy ja paukkuu, ja on koti uudelle elämälle yhdeksän pitkää kuukautta.
Ja sitten, kun pienokainen on saatu tuskalla ja vaivalla punnerretuksi maailman, naisen on kipin kapin riennettävä kuntosalille..." LÄHDE!!

Sektiosta on aikaa hetken päästä 6 viikkoa.

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti tällä hetkellä mun keskivartalo ja oikeastaan ihan koko kroppa. En mahdu omiin vaatteisiini, tai siis lähinnä alaosiin, koska tuo vatsa roikkuu. Niinpä suosikkifarkkuni ajalta ennen raskautta - 8 cm päähän jäävät vetoketjun yläpäät toisistaan (tuumakoko 29), toiset kaapissa olevat farkkuni (tuumakoko 30) NO CHANCE! Espritin mustat rentoilu-ulkoiluhousut menevät just ja just jalkaan ja niiden lisäksi 31-tuumaiset farkut ovatkin tällä hetkellä ainoat sopivat alaosat. Valokuvistahan sen totuuden näkee aika kivasti, joten nähtyäni miltä näytin yli-isoissa kotihousuissani, pakkasin ne oitis roskalaatikkoon. Ajattelin linkittää kyseisen kuvan seuraavaan kroppakuva-postaukseen. :)

Huomenna olisi tarkoitus löytää kotihousuiksi jotkin tämän tyyppiset:

Kuva lainattu täältä.
Onneksi tiedän, että näitä kuvia photoshopataan rankalla kädellä,
muuten voisi alkaa harmittaa entistä enemmän tuo oman vartalon tämänhetkinen tilanne.

Nämäkin ovat kivat, kuva lainattu täältä.
Lisäksi toiveissa on löytää housut, joissa olisi mahdollisimman monta eri käyttömahdollisuutta. Katsotaan miten käy. 

Olen ollut koko päivän kuin takamuksiin ammuttu karhu. Siitäkin huolimatta, että aviokki oli reipas ja ihana ja lastenhuoneissa on nyt säleverhot yhtä vaille paikoillaan. :) Alkoi vaan aamusta alkaen jotenkin ärsyttää tämän hetkinen vaatekaapin tilanne eikä tee mieli ostaa uusia vaatteita vain tähän välivaiheeseen. Yläosat menevät päälle, mutta alaosien kanssa on näitä mahtumisongelmia.

Tänään iltapäivällä lähdin Tyypin kanssa käymään kaupassa. Autolla, kuten nykyään aina. Ajettuani 400 metriä, tein U-käännöksen, kotipihalla kaivoin rattaat autosta ja mentiinkin Tyypin kanssa rattaillen kauppaan. Eihän kilometrejä kertynyt, kuin 3,53 ja aikaa 43min 23sek. Mutta kyllä se vaan niin hyvää teki päästä liikkeelle! Nyt päätin aloittaa viikottaiset vaunu-/rataslenkit, kun leikkauksesta on jo sen verran aikaa ja jälkitarkastukseen on aikaa "enää" 9 päivää. Ei siis mitään ylipääsemättömän kiivastahtista lenkkeilyä, vaan kerrankin rauhassa liikkeelle. Lihaskuntoharjoittelu tulee sitten myöhemmäsä vaiheessa, siihen en kiiruhda, ettei vatsalle ja niin hienosti edenneelle toipumiselle tule takapakkia.

4 kommenttia:

  1. Hienoa! Pienet lenkit, ihan vaikka kaupassa käynti kärrytellen on aina kotiapäin :) Kyllä se kroppa siitä palautuu ajan kanssa. Tiedän tuon tunteen kun mikään ei mahdu ja ahdistaa. Tsemppiä, kyllä se siitä!

    Toivottavasti löydät mukavat olohousut, äläkä turhaa peilaile, pääasia että vaatteet tuntuvat mukavalta päällä eikä kiristäviltä jos liian pieniin yrittää mahtua. Nautihan nyt vauva-ajasta, sitä kroppaa ehtii sitten myöhemminkin timmiyttämään ;) Vaikkakin oma kroppa pääsee välillä ahdistamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä todellakin nautin tästä vauva-ajasta. Mutta kieltämättä nauttimista helpottaisi, jos olisi ulos lähtiessä sopivat housut esimerkiksi leikkipuistotouhuja ajatellen.

      Poista
  2. Toivottavasti löytyy sopivat pöksyt. Mä ostin etukäteen uudet koon 40 housut, jotka villeissä unelmissani päätin ottaa mukaan sairaalaan kotimatkaa varten.(ilman mitään varavaihtoehtoa) Hetkisen naureskelin peilikuvaa, jossa komisteli liian pieniin pillifarkkuihin tungettu vauvapötsi. Vähän olin siis kuvitellut liikoja tosta synnytyksen jälkeisestä kropasta ja tuli hieman ikävä mun Victorias Secretin Pink lökäreitä, jotka oli jalassa aikanaan kun Jelkun kanssa lähdettiin sairaalasta kotiin.

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Tunnen niin sun tuskasi!

    Mullahan meni omat ristiäisvaatteet ihan uusiksi, kun kaikki näytti aivan kaamealta päälläni tuon möhömahani takia! Se tuntuu taas tursahtaneen ihan urakalla eikä edistystä ole mihinkään suuntaan tapahtunut. Jouduin tosiaan vielä ristiäispäivänä juoksemaan kaupungilla ostamassa vaatteita, joissa voisin edes yhden kakkupalan syödä ilman, että näyttää siltä, että olen paksuna taas. Omasta kaapistani löytynyt herkän vaaleanpunainen pitkä mekko näytti aivan Kaamealta (isolla K:lla) ylläni kun vyötärön tilalla on pallo!!

    Samaten omista housuista jotkut menevät jalkaan, jotkut eivät, mutta nekin mitkä menevät ovat niin kireät, että melkein soivat! Äh, pitäisi antaa armoa itselleen, synnytyksestä on vasta pari kuukautta! Mutta kun ahdistaa tuo vaatepuoli tosi kovasti!!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!