maanantai 7. heinäkuuta 2014

WTBIB

Huomenna meillä onkin aviokin kanssa odotettu päivä, sillä suuntaamme Naistenklinikalle (joskin vastaanotto on Kättärin väistötiloissa) sairaalalääkärin vastaanotolle ja toivottavasti saamme myönteisen sektiopäätöksen sekä päivämäärän, jolloin tyttäremme syntyy.

Aika moni olikin käynyt lukemassa tuon eilisen postaukseni. En tiedä miten oma pää pysyisi kasassa tuollaisen kokemuksen keskellä, toivon todella Veronalle ja tietysti hänen perheelleen paljon voimia jaksaa tämän vaikean ajanjakson lävitse. 

Viikonlopun aikana oli tarkoitus kirjoitella vielä kertaalleen vastauksia noihin synnytyspelkokysymyksiin ja siten valmistautua huomiseen tapaamiseen. Kohta, jossa kysytään ystävien synnytyskokemusten vaikutusta, on nyt saanut uuden vivahteen. Veronan kanssa olemme seuranneet toistemme blogeja siitä asti, kun yritimme ja odotimme, synnytimme esikoiset ja nyt vastaavasti olemme olleet toisella kierroksellla samaan aikaan. Emme ole siis "ystäviä" mutta blogin kautta tuttuja. Ja Veronan kokemus kyllä vaikuttaa todella voimakkaasti tällä hetkellä omiin tunteisiini koskien tulevaa synnytystä. Pelkään kuollakseni, että synnytyksessä menee jokin asia peruuttamattomasti pieleen ja joko minulle tai vauvalle sattuu jotakin. Aviokki toivoi, että yrittäisin olla ajattelematta tätä liikaa, mutta kieltämättä asia pyörii paljon mielessä. 

Muuten täällä oli tosiaan ihana, kaunis ja helteinen viikonloppu. Lauantain aviokki oli kaverinsa polttareissa ja minä puolestani Tyypin kanssa mummulassa, missä Tyyppi vietti koko päivän päikkiksiä lukuunottamatta leikkien pihalla altaassa.


Pikku muistipeliä pelattiin ulkona auringonpaisteessa (ja aurinkovarjon alla)
varmaan 50 kierrosta. Ja peli opetettiin mummullekin. 
Tänään aamulla olin Tyypin kanssa jälleen "kerhossa", eli Mankkaan asukaspuistossa. On ihan huippua, kun tuo paikka sijaitsee niin lähellä ja Tyyppi on innosta soikeana aamuisin lähdössä sinne leikkimään. Tyyppi on tosiaan huomattavasti rentoutuneempi ja hän on nyt alkanut puhua itse taas vauvasta. :) Ja varmistanut tietysti myös, että vauva ei sitten ota hänen palloaan tai hupparitakkia. Tai leikkaa isin kanssa vesimelonia, koska se on isin ja Tyypin juttu. Mutta on kivaa, kun Tyyppi on pikkuhiljaa innostuneempi asiasta. Hiljaa hyvä tulee.

Huomenissa sitten kuuluisia lääkärin vastaanotolta.


ps. WTBIB = When The Baby Is Born

4 kommenttia:

  1. hei miten lääkärissä meni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan tänään postauksen aiheesta, eilen oli niin uskomaton hässäkkä-päivä, että en ehtinyt.

      Poista
  2. Kiitos Pingu kaikista lämpimistä kommenteista. Haluan sanoa, että älä silti suotta pelkää liikaa sillä nämä ovat kuitenkin niin harvinaisia tapauksia. Ja ennen kaikkea, vaikka pelkäisitkin niin se ei auttaisi jos jotain on tapahtuakseen. Keskity siis nauttimaan raskaudestasi, niin minäkin tekisin kaikesta huolimatta jos saisin elää uudestaan tämän äsken päättyneen raskauden...Niin ihanaa on tuntea se oma pienokainen masussa <3

    Teillä menee varmasti kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Pitäisi osata aina kyetä nauttimaan hetkestä, niistä pienistä onnen murusista ja olla huolehtimatta tulevasta. Parhaani yritän!

      *halauksia!!*

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!