keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Synnytystapa-arviossa

Eilen iltapäivä/ilta oli niin härdelliä, että en ehtinyt/jaksanut enää illalla käynnistää tietokonetta. Oma osansa oli varmasti stressillä, sillä kyllä tuo eilen vihdoinkin käyty keskustelu lääkärin kanssa ja kyllä päätöksen tekeminen synnytystavasta vaan oli rankempi juttu, kuin etukäteen olin kuvitellut. Toissayö meni täysin valvoessa ja miettiessä mitä keskustelussa ja tutkimuksessa tehdäänkään. Itseni yllättäen pidättäydyin kuitenkin surffaamasta etukäteen liikaa keskustelupalstoilla ja oikeastaan yön pimeinä tunteina luin vain muutaman postauksen Vaadin suunnitellun sektion-blogista.

Keskustelu lääkärin kanssa oli tosiaan haastavampi henkisesti, kuin pelkokätilön kanssa. Tämä yllätti.
Lääkäri oli todella mukava ja asiansa osaava, empaattinen ja toi esille heti keskustelun alussa, että päätös synnytystavasta tulee olemaan meidän (siis minun ja aviokin). Keskustelun ja synnytystavan arvioinnissa kuitenkin täytyy ottaa huomioon ja minulle selvittää kaikki osatekijät ja riskit, jotka molempiin synnytystapoihin liittyvät, joten käytyämme minua pelottavia asioita läpi, tehtiin tutkimukset ja sitten sen jälkeen jatkettiin keskustelua siitä kumpaan synnytystapaan päädymme.

Sisätutkimus oli niin inhottava, kuin aina ennenkin, mutta sen lisäksi lantioluiden testaus sattui ihan hirveästi. Kiitos liitoskipujen... Ultraus osoitti, että tällä hetkellä näyttäisi siltä, että beibi olisi tulossa ihan oikein päin, mutta pää ei ole vielä kiinnittynyt, vaan liikkuu vielä, joten riskinä on, että väärä tarjonta voi toistua. Painoarvioksi saimme 2640 grammaa. Lisäksi kohdunsuu on sentin verran auki, mikä on täysin normaalia näillä viikoilla uudelleensynnyttäjälle, eikä ainakaan toistaiseksi ennakoi synnytyksen alkamista. Sain myös jälleen kuulla tutut sanat: "Ohhoh, onpas tosiaan supisteleva kohtu!" :)

Lääkäri kävi erinomaisesti perustellen läpi, että alatiesynnytykselle ei näillä näkymin ole mitään rakenteellista estettä ja voisi olla hyvinkin todennäköistä, että alatiesynnytys sujuisi tällä toisella kerralla ilman ongelmia ja nopeammin, koska olen uudelleensynnyttäjä myös alatie-osiossa siltä osin, että kohdunsuu on jo kerran auennut täysin 10 cm. MUTTA, kun se paino on sanalla MUTTA: kukaan ei voi taata etteikö jokin seikka johtaisi kuitenkin uudelleen samanlaiseen lopputulokseen, kuin esikoisen kohdalla. Sanoin myös, että en koe kumpaakaan synnytytapaa toista miellyttävämmäksi tai, että elektiiviseen sektioon päätyminen olisi jokin voitto, vaan kumpikin vaihtoehto on pelottava. Mutta sektion koen turvallisemmaksi, kuin alatiesynnytys-vaihtoehdon.

Vaihtoehtoja oli siten oikeastaan kaksi: kirjata NKL:lle tiedoksi, että ehdoton sektio, jolloin kukaan ei synnytyksen käynnistyessä ennen sovittua sektiopäivää kyseenalaista tätä päätöstä, mutta mikä jättää minulle vielä pienen takaportin muuttaa mieltäni ja yrittää alatiesynnytystä, jos niin haluaisin. Tai kirjata koneelle, että keskustellaan synnytystavasta synnytyksen käynnistyessä ennen sovittua sektiopäivää.

Aviokki oli keskustelussa aivan mahtava ja huomatessaan, että en enää jaksanut perustella syytä toisensa perään siihen, että HALUAN sektion, puuttui keskustelun kulkuun ja sanoi suoraan, että tuo synnytystavasta keskustelu ei kyllä ole vaihtoehto synnytyksen käynnistyessä, mihin itse lisäsin, pelkokätilön maininnan siitä, että jos alatiesynnytykseen lähdetään, niin silloin mieltä ei sektion haluamisesta sittenkään niin vain muuteta synnytyksen ollessa käynnissä. Samalla aviokki otti puheeksi lääkärin kanssa stressin, mitä tämä "aihe" on kuluneiden viikkojen aikana aiheuttanut ja miten se minussa näkyy. Lääkärikeskustelussa, kun päätös tehdään, täytyy oikeasti olla valmis perustelemaan haluamansa kerta toisensa jälkeen, koska lääkäri painottaa alatiesynnytyksen etuja sektioon verrattuna varsin voimakkaasti.

Yllämainitun vuoksi, synnytystavasta keskusteleminen synnytyksen käynnistyessä ennen sovittua sektiopäivää, ei ole meille vaihtoehto. Näin ollen meille on kirjattu koneelle ehdoton sektio ja päiväksi valikoitui 6.8. eli rv 39+5. Tämä on lastenlääkäreiden uusi suositus, eli suunnitellut sektiot pyritään sijoittamaan ajallisesti mahdollisimman lähelle laskettua aikaa, jotta vauva on mahdollisimman valmis syntymään. Ja mikäli synnytys käynnistyy aikaisemmin, tehdään sektio päivystystoimenpiteenä.

Luulen, että lääkäri oli hieman "pettynyt" päätökseeni. Se, mikä minua vielä eilen illalla yht´äkkiä alkoi kismittää, oli se, että keskustelussa käytiin läpi ainoastaan sektioon liittyviä riskejä. Alatiesynnytyksen riskejä ei sivuttu miltään muilta osin, kuin siltä, että ei tietenkään voida koskaan tietää miten alatiesynnytys etenee tai josko vauva olisi toisen kerran väärässä tarjonnassa.Sektion riskeinä mainittiin kyllä, että kyseessä on iso vatsan alueen leikkaus, jossa toipuminen ja haavan paraneminen kestää pitempään, kuin alatiesynnytyksessä. Mutta entäs jos alatiesynnytyksessä sitten tulisikin repeämiä, kohdun laskeuma, tulehdus...?

Kiitin kuitenkin erinomaisesta keskustelusta sekä siitä miten asiantuntevasti minua (meitä) on tämän asian osalta hoidettu koko raskausaika.

Lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen juttelimme vielä melkein 45 minuuttia tulevasta sektiosta kätilön kanssa sekä toimenpidepäivän kulusta ja käytännön asioista. Kätilö oli ihan huippu, ymmärtäväinen ja äärimmäisen lämmin ja empaattinen, joka totesi ihanasti, kun itseäni alkoi vähän tärisyttää ja hirvittää tehty päätös, että nyt ei ole mitään syytä enää huoleen.

Viime yön nukuin paremmin, kuin toissayön. :)

20 kommenttia:

  1. Onnea sektiopäätöksestä! Itselleni se oli myös aikoinaan helpotus. Kuten myös tuo tieto, jos synnytys käynnistyy aikaisemmin saat automaattisesti sektion. Keskimmäisen sektiopäivä oli 31.7, mutta päättikin syntyä päivää aikaisemmin ja sain sektion päivystystoimenpiteenä. Älä säikähdä jos saat tylyä kohtelua jos synnytys päättääkin alkaa ennen sektiopäivää. Minulle oltiin tylyjä puhelimessa kun soitin synnärille supistusten tullessa säännöllisesti. Meillä on matkaa synnärille 80km. Itselläni kolme sektiota takana ja ensimmäinen viikko on tuskaisinta. Heti vain liikkumaan ja muista pitää selkä suorana kun olet seisomassa, sillä itselläni kipeytyi selkä kun automaattisesti seisoin leikkauksen jälkeen vähän kumarassa. Hyvin kaikki menee! Nauti loppuraskaudesta ja nyt leppoisin mielin kohti elokuuta :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että saitte päätöksen tehtyä. Itseäni ainakin epätietoisuus syö enemmän kuin tehdyt päätökset. Täällä hirvitellään tulevaa synnytystä, vaikka mitään syytä hirvittelyyn ei periaatteessa ole. Kai se silti on niin iso juttu, että aina vähän jännittää.

    VastaaPoista
  3. lääkärinä huomautan, että alatietä syntyminen on vauvalle luonnollisempi ja parempi tapa syntyä, huomioiden immuunijärjestelmän kehityksen yms yms. sektiolla syntyneillä lapsilla on huomattavasti enemmän sairauksia ja allergioita ja ylipaino-ongelmia aikuisiällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jälleen kerran, vainko sektiossa on näitä riskitekijöitä? Voisitko lääkärinä avata alatiesynnytyksen riskejä sekä äidille, että lapselle? Ovatko alatiesynnytyksen riskit jokin ihme aihe, josta ei saa puhua...?

      Poista
    2. Olisi ihan kiva nähdä tilastoja kuinka paljon on sairauksia, allergioita ja yli-paino-ongelmia sektiolla syntyneillä kuin alakautta syntyneillä :D Enpä usko, että kovin suurta heittoa on näillä.

      Olisi kiva nähdä lääkäri joka suosittelisi kaikille sektiota ja puhuisi alatiesynnytyksen riskeistä samalla tavalla kuin meille sektioäideille sektion riskeistä. Sektiosta aina puhutaan pahasti ja harva haluaa sektion ihan muuten vaan jo esikoista odottaessa (enkä nyt puhu lääketieteellisistä syistä esim.ahdas lantio, sairaudet yms.). Kyllä usein äidit jotka toivovat sektiota ovat kokeneet ensimmäisen synnytyksen negatiivisena ja raskaana taakkana. Ennemmin ottaa luottavaisen synnytyksen kuin saman synnytyksen uudelleen, jos näin tahtoo. Nostan hattua niille jotka rohkaistuvat ja uskaltavat kokeilla kauhean kokemuksen (ensin synnytyksen yrityksen kipuineen joka kuitenkin päättyy sektioon) jälkeen uudelleen synnyttämistä ja onnistuvat siinä. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja antakaamme heidän tehdä omat päätöksensä. Elämässä on paljon muitakin asioita kuin murehtia naapurin pelkosektiosta - koska kaikkea mitkä johtavat tähän sektion haluamiseen ei voi aina tietää.

      Onhan nainen luotu synnyttämään alakautta, mutta tänä päivänä kun ihminen on niin viisas, että on keksinyt hoitoja ja leikkauksia ihmistä helpottamaan ja ihmisen ikää kasvattamaan, niin ottakaamme nämä helpotukset avosylin vastaan. Ymmärrän jos kaikki Suomen synnyttävät naiset haluaisivat sektion, niin sitten siitä pauhattaisiin. Kuitenkin tämä on pieni määrä äitejä jotka haluavat tehdä näin, niin antakaamme heille vapaus valita. Sellainen kun on nyky-yhteiskunnassa kerran mahdollista!

      Hyvin mielin siis Pinkki pingu! Näitä alatiesynnyttäjä fanaatikkoja tulet kohtamaan nyt ja aina :D

      Poista
    3. Kiitos Judie!!
      Juttelin tänään puistossa ihan mahtavan lastenosastolla uran tehneen sairaanhoitaja-rouvan kanssa, joka kertoi hoitaneensa uransa aikana valitettavan monta alatiesynnytyksessä vammautunutta vauvaa ja lasta. Sektiossa vastaavasti vammautuneita vauvoja/lapsia ei ollut hoidettavana vastaavista syistä yhtäkään. Oli mielenkiintoinen juttuhetki tämän rouvan kanssa.

      Poista
    4. "valitettavan monta alatiesynnytyksessä vammautunutta vauvaa ja lasta. Sektiossa vastaavasti vammautuneita vauvoja/lapsia ei ollut hoidettavana vastaavista syistä yhtäkään."

      Noo..johtuiskohan vaikka siitä, että sektioita tehdään vähemmän, joten todennäköisyys sille, että sellainen osuu hoidettavaksi, on pienempi.

      (Mun mielestä ihan ok, että sait pelon vuoksi sektion. Ei se nyt ole kenenkään etu, että paniikissa yrittäisit pakolla synnyttää alakautta. Vaikkakin toinen synnytys menee usein helpommin ja kun ei riskitekijöitä ole, niin alatiesynnytys olisi varmasti muuten suurella todennäköisyydellä parempi vaihtoehto. Se kuitenkin valmistaa lasta maailmaan - saa jopa käsittääkseni siinä jtn hyviä bakteereita, jotka suojaa.

      Mun on toki helppo puhua; esikoinen syntyi parissa tunnissa ilman kivunlievityksiä ja ilman repeämisiä tms. Saapa nähdä, ehtiikö toisen kohdalla edes sairaalaan asti. :-D Äitini on viimeisimmän lapsen kohdalla ehtinyt juuri ja juuri synnytyssaliin.)

      "Ovatko alatiesynnytyksen riskit jokin ihme aihe, josta ei saa puhua...?"

      Saahan niistä puhua, mutta niillä on kuitenkin turhaa pelotella. Kyllähän sen tietää, kuinka hysteeriset ensiodottajat googlettelee asioita ja sitten ollaan vielä enemmän paniikissa, vaikka SUURIMMALLA osalla kaikki menee alatiesynnytyksissä ok. Näin toki sektiossakin.

      Poista
    5. Kiitos kommentista!
      En tarkoita tietenkään, että alatiesynnytyksen riskeistä pitäisi retostella ja peloitella äitejä vaan ihmettelen sitä miksi niistä riskeistä ei oikeasti puhuta missään verrattuna siihen miten paljon sektion riskeistä puhutaan. Koska kyseessä on molemmissa tavoissa synnytys, niin olisi mielenkiintoista tietää mitkä ovat alatiesynnytyksen suurimmat konkreettiset riskit.

      Poista
    6. Ja pakko vielä tarkentaa tähän, jos asia ei ole tullut aiemmi selväksi: en todellakaan koe saamaani sektiopäätöstä miksikään voitoksi tai että vauva syntyisi jotenkin helpommin, kuin alakautta. Sektio pelottaa ihan törkeästi vaikka se onkin suunniteltu ja tiedän/koen olevani vauvan kanssa koko tilanteen ajan hyvissä ja osaavissa käsissä.

      Ei, ei todellakaan ole kenenkään etu, että saisin synnytyksessä jonkin paniikkikohtauksen ja pahimmassa tapauksessa synnytystilanne vaikuttaisi jopa vauvaan luotavan suhteen muodostumiseen. Olen kuitenkinkoko tämän toisen raskauden ajan ja jo ennen raskaaksi tuloa pohtinut synnytystapaa, joten mistään kevyestä ja "pikkuisessa paniikissa" tehdystä päätöksestä ei ole kysymys.

      Poista
  4. Siis meillähän synnytys päätyi myös lopulta sektioon. Kerron lisää blogissa myöhemmin. Mutta ymmärrän täysin sun pelot ja halun sektioon. Vaikka itselle ei mitään suurta kammoa jäänyt, niin olen jo miettinyt, että mahdollisen seuraavan kohdalla taidan pyytää sektiota jo ennalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina ja synnytyskertomusta odotellen! :)
      Meillä kätilön kanssa keskustellessa tuli esille miten ihmisen mieli on kummallinen: kun vauva on syntynyt, alkaa mieli aktiivisesti työskennellä vauvan ja perheen uuden elämäntilanteen kanssa ja työntää syrjään ajatukset synnytyksestä. Ja kun uusi synnytystilanne on kohdalla, niin aiemman synnytyksen ajatukset aktivoituvat. Jee... :)

      Poista
  5. Toinen mielipiteitä herättävä asia on perätilasynnytys! Ihmiset oli tosi järkyttyneitä, kun kerroin aikovani synnyttää perätilassa majailevan lapseni alakautta ja KUKAAN ei puhunut siitä, mitä riskejä sektioon liittyy :) Jotenkin tuntui, että mua pidetään idioottina ja että vaarannan lapseni hengen vaikka todellisuudessa mulla oli aiheesta hyvin tietoa päästöstä tehdessäni. Onneksi kuuntelin ennenkaikkea itseäni, kuten sinäkin, koska tuloksena oli erittäin hyvä ja positiivinen perätilasynnytyskokemus :)

    Tsemppiä loppuodotukseen ja loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  6. Meidän poika syntyi viime vuonna 6.8. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) se olisi kyllä mainio syntymäpäivä!

      Poista
  7. Sektio on todella kallis toimenpide verrattuna alatiesynnytykseen, sen vuoksihan ei alatiesynnytyksen riskeistä puhuta juurikaan. Mutta jos ihmiset joutuisivat omasta pussistaan maksamaan sektion niin eiköhän jokainen joka sen haluaisi sen saisi. :D Olen ollut opiskelijana katsomassa sektiota, ja sen jälkeen päätin etten todellakaan siihen vapaaehtoisesti lähtisi. Mutta en siis mitenkään tuomitse sektion haluavia, varsinkaan jos takana on yksi hankala synnytys. Onhan se kuitenkin loppujen lopuksi sekä äidin että vauvan etu, ettei äiti ole ihan paniikissa synnytyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, siis etten lähtisi sektioon kyllä kuin aivan hätätilanteessa. Vaikken ole sektiota nähnytkään, mutta leikkaus nyt vain on ahdistava ajatus. Hyh. Ennemmin repeämiä alapäähän kuin leikkaushaava mahaan. :-D

      Poista
    2. Niin no, täällä on jo kokemus yhdestä sektiosta, kun eipä olisi alakautta millään voinut syntyä. En koe leikkaushaavaa vatsassa hyh- asiana, vaan sektion kokonaisuutena tyttäreni synnytystapana. En juuri kovinkaan miellyttävänä sellaisena, mutta alatiesynnytystä turvallisempana ja hallittuna kokonaisuutena.

      Poista
    3. Evemariia: kiitos kommentistasi. :) Kuten aiemmin kirjoitinkin, niin ei se sektiopäätös ole elämästä mitenkään auvoista tehnyt, mutta suhtaudun nyt asiaan niin, että hallittu tilanne on todellakin parempi ja sekä itselleni että vauvalle turvallisempi, kuin se että alatiesynnytyksessä jokin menisi pieleen ja kuten osuvasti ilmaisit, paniikki iskisi päälle H-hetkellä.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!