perjantai 25. heinäkuuta 2014

Imetys-peikko nostaa päätään

Eilen valmistauduin kotiinlähtöön. Saatuani itse lähtöluvan klo 10, odotettiin vielä iltapäivään lastenlääkärin tapaamista. Joka siis sattuman oikusta (olin wc:ssä, kun kätilö kävi meitä hakemassa aamulla) venähti iltapäivään asti. No mutta, neiti on ollut virkeä ja ollut paljon ihokontaktissa ja imettänyt olen vuorokaudessa 10-12 krt eli enemmän on neiti ollut jo näinä päivinä rinnalla, kuin Tyyppi koko elämänsä aikana. 

Selvitellessä tätä synnytystä kokonaisuutena, pyysi kätilö kertomaan kokonaisarvosanan tähän mennessä. Vastasin 8,75 eli 9 / 10, koska kaikki on mennyt niin todella hienosti verrattuna Tyypin syntymään. Kaikki on ollut hallittua, olen saanut paljon imetykseen ohjausta ja sanoin myös, että olen ollut todella ilonen siitä, että synnytyssairaalaksi muuttuikin Kättäri juuri tuon imetyskannatuksen takia. Ja sitten, lastenlääkärin vastaanotolla: paino beibillä on pudonnut syntymästä 10 % - emme saa kotiinlähtölupaa! 

Olen imettänyt imettämästä päästyäni, pyytänyt apua joka kerta, kun en ole asentoa saanut tai beibi on saanut hirmuiset rintaraivarit, kun rinnasta ei ole tullut kuin muutama tippa. Olen kokenut ihan mielettömiä onnistumisen elämyksiä, kun neiti on malttanut olla kylki-imetyksessä tississä kiinni ennätykselliset 51 minuuttia ja selvästi nauttinut olostaan, vaikka tissistä ei mitään tulekaan. Uskonut, kun vanhempi hoitaja/kätilö neuvoi, että vaikka vauva kuinka raivoaisi, niin sitkeästi pidät tissillä, että kyllä se raino loppuu, kun tissistä saa kiinni. Jos joku olisi ottanut puheeksi tässä imetyskeskeisessä maailmassa asian, että: muista varautua siihen, että beibin paino EI muuten nouse noilla tipoilla, vaan todennäköisesti laskee, olisi pettymys ollut helpompi kestää. En siis itse tajunnut, että se ei yksinkertaisesti riitä, että vauva on tissillä muutaman pisaran takia ja äiti imettää ja yrittää, vaan kyllähän sieltä rinnasta pitäisi sitä ihan oikeaa maitoakin tulla. 

Oli kuin märkä rätti olisi lyöty päin näköä: siinähän yrität, et onnistu!! Rinnoissa ei ole mitään merkkiä siitä, että maito olisi nousussa (tiedän, että sektio viivyttää maidon nousua) ja nyt lastenlääkärin tapaamisen jälkeen sanoin, että haluan lisämaidon käyttöön pullosta heti. Nyt neiti on eilisiltapäivästä lähtien syönyt 3 tunnin välein siten, että ensin on tarkoitus imettää, eli neiti ottaa käytännössä kolme-neljä imua kummastakin tissistä (eli ne pisarat) ja 30-35 ml maitoa pullosta. Tietysti rinnat totaalisesti kuivahtivat, eli nyt yön aikana ei ole neiti kummastakaan rinnasta saanut, kuin raivarit. 

Lastenlääkärin luona ollut kätilö oli sitä mieltä, että pidän vauvaa tissillä sitten vaikka puoli tuntia jos se sitä vaatii. En todellakaan muuten pidä vauvaa raivoamassa rinnalla niin kauaa. En näe mitään hyötyä vauvan huudattamisessa ja toisekseen, oma stressitasoni vaikuttaa jo varmasti nyt maidon nousuun, saati sitten, kun itkisin vauvan kanssa sitä, kun kroppani ei toimi sunnitellusti. 

Toivottavasti saamme aamulla kotiinlähtöluvan. Ja kotona omassa rauhassa maito vielä nousisi ja saisin neidin kanssa aikaan edes osittaisimetyksen, josko täysimetys ei enää natsaa. 

Joten Ahdistus-peikko: suksi kuuseen!! Sinua ei tarvita täällä!! 

13 kommenttia:

  1. Hei! Ensinnäkin paljon onnea vauvasta!
    Olen lukenut blogiasi jo Tyypin odotusajoilta, esikoiseni syntyi samoihin aikoihin ja nyt toinen lapsi kesäkuussa. En ole aiemmin kommentoinut mutta nyt oli pakko, tuosta imetyksestä. Itse stressasin imetystä valtavasti, varsinkin esikoisen kohdalla. Olimme tuolloin sairaalassa melkein viikon kohonneen bilirubiinin takia ja koko tuon ajan yritin imettää, tehtiin syöttöpunnituksia joista ilmeni että vauva ei saanut juuri mitään. Sitten yritin pumppailla säälitttäviä määriä joita lisämaidon kanssa vauvalle annettiin. Kun sitten pääsime kotiin maito vihdoin nousi, eli juurikin stressi helpotti, uskoisin. Esikoista täytyi pitää aluksi rinnalla juuri tuollaisia puolen tunnin pätkiä kun oli niin laiska imemään ja nukahteli jne. Lopulta kuitenkin kaikki lähti sujumaan ja täysimetin 6kk!

    Nyt sitten tämä toinen vauvamme joutui vuorokausi synnytyksestä lastenosastolle seurantaan ja olin ihan varma että imetys on pilalla. Pidin siellä mahdollisuuksien mukaan rinnalla ja pumppasin yöllä. Pääsimmekin kotiin jo parin päivän päästä ja tadaa: taas maito nousi heti kotona! Eli halusin vaan sanoa, että alkuvaikeuksista huolimatta kaikki on mahdollista. Yritä olla stressaamatta (helpommin sanottu kuin tehty=)), koska oman kokemukseni mukaan se vaikuttaa paljon tässä touhussa. Ei kai sieltä ekoina päivinä voikaan kauheita määriä maitoa tulla. Toivotaan, että pääsette kotiin nauttimaan vauvasta!

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos Hanna ihan mahtavasta tsemppi-kommentista!
      Omahoitajani on täällä myös todellakin kiitosten arvoinen ja totesi, että ei vauvaa rinnalla todellakaan huudattamaan ruveta, koska siitä kärsii sekä vauva että äiti. Hän myös vinkkasi tuon pumppauksen ja siten sitten joko pullosta tai rinnasta (nousun mukaan) maidon neidille.

      Etenkin teillä juuri tuo stressin helpottaminen kotona tuo rohkaisua siihen, että niin voisi käydä täälläkin. Lastenlääkärin tapaamista odotellen... :)


      Huomaa muuten, että tuo postaus on kirjoitettu yön pimeinä ja v-ä-s-y-n-e-i-n-ä tunteina.

      Poista
  2. Komppaan Hannaa, kaikki on mahdollista! :)

    Esikoisen kanssa imetys oli aika haastavaa aluksi ja itse koin usein, että just nyt heitän hanskat tiskiin. Jotenkin se siitä silti suttaantui ja vasta lapsen ollessa kolmikuinen koin, että nyt toimii. Silti jokainen tekee valintansa oman jaksamisen rajoissa, joten älä ota paineita näistä tsempeistäkään.

    Paljon haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Niinhän meillä kävi, että maito nousi vielä perjantaina iltapäivällä, kun tultiin kotiin ja oltiin käyty ostamassa Aventin manuaalinen rintapumppu. Beibi teki samat, kuin isoveljensä, eli kun pääsi pullon "makuun" sairaalassa ja kotona (ennen siis maidon nousua), niin hylkäsi tissin samantien. Joten samalla kaavalla mennään nyt, kuin Tyypinkin kohdalla, eli meillä on korvike-/pumpattu rintamaito-pullobeibi. :)

      Poista
  3. Fridalla myös paino tippui ja jouduttiin sitten lastenosastollekin yhdeksi yöksi. Mutta sinä päivänä kun lähdettiin kotiin maito vihdoin nousi! Tuli vaan yllärinä, ettei se maidonnousu ollut yhtään samanlaista kun ekan synnytyksen jälkeen (tissit räjähtää, sattuu hemmetisti) vaan hyvin maltillista. Olin muutenkin ihan paniikissa miten se imetys nyt onnistuu kun Frida oli tipassa ja sai kirkkaita nesteitä. Mutta silti homma lähti hyvin kotona toimimaan ja 6kk selvittiin täysimetyksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua todella ottaa päähän, etten todellakaan tajunnut, että se paino tippuu vaikka kuinka beibi vietti aikaa tissillä, kun ei sieltä rinnasta tule kuin ne muutamat pisarat. =/ Tyhmä minä.

      Poista
  4. Meillä esikoiselle jouduttiin alusta asti antamaan korviketta kolmen tunnin välein ja sairaalassa pumppasin ja pumppasin ja tuntui ettei se maito nouse ikinä. Sitten kotona sitä maitoa olikin yht'äkkiä joka paikassa, valui vaan. Osittaisimetyksellä taidettiin mennä pari kuukautta, jonka jälkeen korviketta annettiin vaan silloin tällöin. Ja se korvikkeen antaminen häiritse hirveesti aluksi, jotenkin tuo imetys on vaan niin tunteita herättävä asia. Mut tsemppiä sinne, toivottavasti löydätte just teille sopivan syöttämistavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin on tunteita herättävä asia! Mua hiertää, kun olin niin suhtautunut siten, että jes, nyt tää onnistuu ja toimii ja vau: koko synnytys kokemuksena oli ihan huippu ja sitten tällainen täyskäännös. Mutta nyt tosiaan pumpataan maitoa niin kauan, kun sitä riittää ja lisäksi sitten mennään korvikkeella. :) Onneksi tuntuu vielä ainakin annoskoko (60-80 ml / molemmista rinnoista) riittävän yhdeksi ruoka-annokseksi. Ja toisaalta olen erittäin tyytyväinen siihen, että näen konkreettisesti paljonko beibi saa kerralla ruokaa.

      Poista
  5. Kuulostaa niin tutulta! Siis meillähän kävi juuri ihan samoin!

    Imetin imettämästä päästyäni, vauva oli minulla ihan kokoajan tissillä (naapurisängyn asukaskin totesi näin kun painoasia kävi ilmi) ja silti paino oli laskenut 10%. Eikä tosiaan kukaan ollut ikinä mitään sanonut, että näin voi käydä. Siinä sitten vetäisin heti ekat hormoni-itkuni kun tuli niin paha mieli vauvan puolesta.

    Sitten kun sain antaa ekat lisämaidot tuttipullosta niin nekin levisivät vauvan kasvoille kun en tiennyt, että sitä pulloa pitää kallistaa ihan rauhallisesti. Vauva raukka :). Ja kun vauva imi silmät pollollaan sen annetun maitomäärän niin vollotin taas lisää kun ajattelin, että nyt raukkapieni saat viimein ruokaa, nälissäsi ollut koko ajan.

    Onneksi lisämaidolla tosi nopeasti paino nousi taas ja sitten ekana iltana kotona maitokin nousi viimein tisseihini ja nyt sitä riittääkin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla samoin, kun ajattelin, että beibi on nähnyt nälkää koko ajan ja tissillä raivotessa rauhoittunut lopulta siihen, että uni on vienyt voiton nälästä. Kättärillä tuntui mentaliteetti olevan se, että lisämaitoa ei todellakaan tarjota vaan: IMETÄT IMETÄT JA IMETÄT, mikä nyt jälkikäteen pistää todella vihaiseksi. =/

      Poista
  6. Vastasyntyneen painohan nimenomaan laskee parina ensimmäisenä päivänä. Se ei siis suoraan siis ole mikään merkki siitä että vauva ei saa tarpeeksi maitoa varsinkin kun varsinaiseen maidon nousuun voi mennä lähemmäs viikkokin :) Jos haluaa imetyksen onnistuvan niin vauvan on oltava rinnalla aina kun hän niin haluaa ja tosiaan vaikka tunnin kerralla; aluksi se syöminen kestää ja tiheällä ja kestoltaan pitkällä syömisellä se maito nousee ja maidon määrä lisääntyy. Älä turhia stressaile :) T. Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä!
      Niinhän meillä kävikin, että heti perjantaina kotona omassa rennossa ympäristössä maito nousi. Rinnan neiti kuitenkin hylkäsi, koska pullosta oli saanut lisämaitoa jo. Mutta onneksi pumppaamalla maitoa tulee aika runsaasti ja nyt neidin annos on jo ~80 ml per pullo. :) Eli (jee!) neito onneksi saa rintamaidosta tätä kautta kaiken tarvittavan.

      Poista
  7. Onnittelut pienestä tyttärestä! :) Meidän sairaalassa syöttöpunnittiin joka päivä, jotta varmistetaan ettei paino laske liikaa. Vauva saikin sitten lisämaitoa muutaman kerran, ennenkuin maito alkoi kunnolla nousta. :) Kokeile antaa ensin vauvalle pullosta pahimman nälän maito ja sitten tarjoa rintaa. Itse sain tämän neuvon neuvolasta ja toimi! Auttaa rintaraivareihin. Vieläkin imetän fifty-fifty vaikka kuopus on jo reilut 4kk.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!