keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

EDiT!! 21 tuntia sitten

Olo on aika pöllämystynyt.
En olisi osannut mitenkään päin kuvitella tuossa 21 tuntia sitten, että neiti syntyy kyseisen vuorokauden aikana. :) 

Eilen illalla ei ollut mitään merkkejä ilmassa siitä, että synnytys käynnistyisi. Menin nukkumaan ja nukuin levottomasti, kunnes heräsin klo 3.20 ensimmäiseen kipeään supistukseen, joka tuntui eritoten alavatsalla. Hetken kuluttua toinen. Ja kolmas. Väliä supistuksilla 1-4 minuuttia ja kesto 30 sek - minuutti. Kellottelin supistuksia lopulta klo 5.45 asti, jolloin soitin NKL:lle ja kyselin toimintaohjeita, kun lapsivesi oli edelleen tallella, mutta supistuksia tuli varsin paljon, varsin ikävän tuntuisina. 

Kätilön mielestä supistukset saattaisivat vielä lopahtaa, joten päädyimme jatkamaan lepoa ja neuvoksi sain juoda paljon vettä ja ottaa gramman Panadolia. Puhelusta meni 2 minuuttia, kun tuntui siltä, että selässäni vasemmalla puolella keskellä repesi jotakin. Sain juuri ja juuri ähkäistyä aviokille, että en saa happea ja nojasin yläkerran kaiteeseen varmana siitä, että jotain nyt todella meni pieleen ja uusi puhelu lähti NKL:lle, josta tulikin sitten käsky tulla välittömästi näytille. Silmitön selkäkipu kesti ehkä 5 minuuttia. 

Soitettiin sitten mummu paikalle Tyypin kanssa (joka onneksi oli vielä unten mailla) ja lähdettiin ajamaan laitokselle. Vastassa oli puhelimessa ollut kätilö, joka tutki kohdunsuun: sormelle auki, synnytys ei käynnissä, mutta varmuuden vuoksi käyrille, koska kivuliaita supistuksia oli koko ajan. Kello 8.20 päädyttiin testaamaan kätilön ohjeesta Litalginia, jos sillä saisimme supistukset kuriin, koska lääkäri ei ollut kovin innostunut sektiosta vielä näillä viikoilla. Litalginista ei ollut apua, vaan aika pian lääkäri tutki ja todettiin, että kohdunsuu oli lähtenyt aukeamaan oikein kunnolla -) synnytys oli siis sittenkin käynnistynyt. 

Naistenklinikalla oli useampi sektio aikataulutettu tälle päivälle, joten sain siirron ambulanssilla Kätilöopistolle aviokin ajaessa paikalle perässä. Supistukset loppuivat siirron aikana lähes täysin, mutta Kätilöopistolla lääkärin tutkiessa olinkin auki jo 4 cm! Tässä vaiheessa lääkäri otti vielä puheeksi, josko haluaisin kokeilla alatiesynnytystä, kun avautuminen oli niin hyvin käynnissä. Kerroin, että niin esikoisenkin osalta avautumisvaihe meni hyvin ja sitten tarjonta oli väärä. Niinpä ehdottomasti halusin leikkauksen, vaikka sen ääneen sanominen sillä hetkellä pelotti ihan mielettömästi.

Sitten tapahtuikin paljon ja äkkiä: alle tunnin päästä olinkin jo leikkaussalissa! Sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa ja anestesialääkäri oli tässä jopa hieman töykeä komentaessan minua pysymään paikoillani. Aloin itkeä, koska koko tilanne yht' äkkiä tuntui hyvin omituiselta ja absurdilta. Hieman helpotti aviokin tullessa mukaan leikkaussaliin ja jutellessani leikkauksen kestäessä anestesialääkärin kanssa. 

Aion aktiivisesti unohtaa leikkaussalin tapahtumat, leikkaus kesti melko pitkään, koska vatsassani oli paljon kiinnikkeitä. Jos meillä olisi haaveissa kolmas lapsi, olisi synnytystapa nyt sektio, mutta voin suoraan sanoa, että en halua kokea tuota leikkausta enää koskaan. Niinpä lapsilukumme on nyt täynnä. 

Lopputuloksena kuitenkin syntyi suloinen tyttömme mitoin 48 cm ja 3420 grammaa. Ja hän on tärkeintä Tyypin ohella meille vanhemmille tässä maailmassa! 



Kokemuksena tämä toinen synnytys on ollut esikoiseen verrattuna eheyttävä, joskin torstain tapahtumat ovat tuoneet ikävät muistot esikoisen imetyksen epäonnistumisesta voimakkaasti pintaan ja siten lyöneet jälleen epäonnistumisen leiman tämän äidin takaraivoon. Mutta postaan tästä aiheesta erikseen, toivottavasti huomenna kotoa. 

11 kommenttia:

  1. Meidän neitokaisille tuli sitten sama syntymäpäivä <3 onnea!

    VastaaPoista
  2. Heh, ihminen on hassu olento. Olin vaan niin asennoitunut että pinkki pingu saa tytön silloin elokuun puolella kun kerta sektio on sovittu sinne. Ei tullut mieleenkään että synnytys voisi käynnistyä sitä ennen...
    Voikaa hyvin ja vielä kerran onnea pienestä ihmeestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos giovanna. Tiesin tietysti, että synnytys voi käynnistyä aiemmin, mutta että tapahtumat etenisivät näin haipakkaa, oli kyllä iso yllätys. :) Mutta näin ne tilanteet muuttuu!

      Poista
  3. Paljon onnea pienen neitosen vanhemmille! :)

    VastaaPoista
  4. Paljon, paljon, paljon onnea sinne koko perheelle pienestä tytöstä! :) <3

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  6. Näääääiiiin suuret onnittelut!

    VastaaPoista
  7. Meillä on LA:t niin lähekkäin että tässähän alkaa olla ihan toiveikas että jotain alkaisi tapahtua. ;) Puolisen vkoa ollut kipuiluja joka päivä mutta ei se tietty vielä mitään meinaa. Hmh. Jaksamista sinne! :)

    VastaaPoista
  8. Paljon onnea vielä! Mikäköhän sen repeämisen tunteen aiheutti? Selvisikö mitään?

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!