keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Mielenrauhaa odotukseen ennen synnytystapa-arviota

Tapaaminen NKL:n synnytyspelkokätilön kanssa on nyt takana. Keskustelu oli aika lyhyt ja ytimekäs, aikaa siihen meni varatusta tunnista noin 40 minuuttia. Kätilö oli persoonana aivan mahtava, pidimme aviokin kanssa hänestä molemmat. Ei todellakaan tullut sellaista tunnetta, että pelkoani olisi vähätelty tai ajatuksiani sivuutettu, vaan pikemminkin päinvastoin: pyrittiin ymmärtämään, mitä ja miksi pelkään ja pelkoni otettiin vakavasti. Kirjalliset vastaukset liitettiin sairaalan papereihin ja olettaakseni lääkäri tutustuu niihin ennen synnytystapa-arviota.

Keskustelussa ei ollut kyse käännyttämisestä alatiesynnytykseen, mutta ymmärrän nyt hyvin miksi varmasti monet kokevat keskustelun luonteen käännyttävänä. Keskustelussa kun ei suljeta pois alatiesynnytystä, vaan tuodaan nimenomaan esille se, että ei voida tietää miten tuleva synnytys tulisi tällä omalla kohdallani toisella kertaa sujumaan. Samalla kuitenkin koko ajan (ainakin meille) pidettiin esillä myös sektio-vaihtoehtoa ja monta kertaa painotettiin, että ketään ei voi pakottaa alateitse synnyttämään, vaan valinta on minun. Keskustelussa käytiin paljon läpi esikoisen synnytystä ja todettiin, että olen kyllä synnyttänyt ns. koko rahan edestä ensin alateitse ja sitten päädytty sektioon. Tämä huojensi mieltäni ja vei pois ehkä sellaista "syyllisyyden tunnetta", jota olen ehkä tässä tajuamattani potenut. 

Päätöksen sektiosta tekee kuitenkin lääkäri, jonka luona käyn synnytystapa-arviossa kuukausi ennen laskettua aikaa. Harmittaa, kun en tajunnut tarkemmin tiedustella mitä tuolla kyseisellä lääkärikäynnillä tapahtuu. =\ Sen sijaan kysyin kylläkin miten suunniteltu sektio käytännössä toteutuu ja se käytiin lävitse tukisukkia myöten. :)

Se, mikä keskustelusta jäi mieleeni kaikkein voimakkaimpana, on se, että synnytyspelon käsittely on prosessi. Prosessi, joka on edelleen kesken ja joka päättyy vasta, kun vauva syntyy. Ja huom: myös sektio on synnytys. Sain hyvää palautetta asenteestani ja rauhallisuudestani sekä siitä, miten olen asiaa jo nyt prosessoinut. Kätilön mielestä olisi hyvä, jos jatkaisin edelleen seuraavan kuukauden aikana ajatuksien kirjoittamista ja siten pelon ja odotuksen prosessoimista. Sain myös yhteystiedot tälle kätilölle ja jos yhtään siltä tuntuu, niin hänelle voin halutessani varata uuden keskusteluajan. Ja mikäli synnytystapa-arviossa jokin jää kaihertamaan, niin kätilö on apunani tässäkin asiassa.

Olen vakuuttunut siitä, että ainakaan omalla kohdallani hoitohenkilökunnan tavoitteena ei ole kertaakaan ollut taivuttaa minua alatiesynnytykseen, vaan tähän saakka jokainen tapaamani henkilö on vakuuttanut, ettei synnyttäviä naisia kohdella mitenkään epäinhimillisesti ja pakoteta asioihin, jotka pelottavat. Tietysti jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta itse olen tähän saakka kokenut saavani erittäin ammattitaitoista kohtelua tämän asian tiimoilta. Mielestäni tärkeää on tietysti se, että asia on itselle selvä, että itse tiedät mitä haluat ja olet ottanut asioista oma-aloitteisesti ja aktiivisesti selvää. Että tiedät mihin olet ryhtymässä!

Näillä näkymin minä olen edelleen sitä mieltä, että beibi syntyy sektiolla. Ja todennäköisesti rv:illa 38-39. 

1 kommentti:

  1. Mukava kuulla, että kaikki meni hyvin ja sinulla on positiivinen asenne edelleen synnytystä kohtaan, oli se sitten sektio tai ei. Oikein mukavaa odotusaikaa sinulle :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!