perjantai 27. kesäkuuta 2014

Hei hei päiväkoti!

Tyypillä on ollut poikkeuksellinen viikko päiväkodissa. Keskiviikkona herralla oli ollut täysin epätyypillinen EI EI EI-päivä ja eilen puolestaan oli ollut epätyypillisen itkuinen päivä ja pihalla leikkiessä oli Tyyppi itkenyt portin vieressä ja hokenut pitkin päivää, että äiti tulee hakemaan. :( Tyyppi myös totesi eilen aamuna matkalla päiväkotiin, että hän jää lomalle äidin ja siskon kanssa.

Juttelin Tyypin omahoitajan kanssa, jonka mielestä kyse on siitä, että Tyyppi ymmärtää edessä olevan jonkin ison muutoksen, joka tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä ja äitiin. Mutta 2,5-vuotias ei tietenkään voi käsittää millaisesta muutoksesta todellisuudessa on kysymys. Jostain luin, että tämänikäisen lapsen suurimpia pelon aiheuttajia ovat äidin tai isin "katoaminen" tai hylätyksi tuleminen, joten mahdollinen tällainen pelko yhdistettynä tulevaan muutokseen, ei varmastikaan tunnu kivalta.

Tyypin omahoitaja ohjeisti olemaan nyt puhumatta ollenkaan vauvasta/siskosta Tyypille, ellei Tyyppi itse ota asiaa esille. Samaten pottailu/wc-pönttöily ja kaikki muutokset jätetään nyt toistaiseksi pois ja aloitellaan tätä "uutta arkea" palaamalla ihan perusarkeen ja -rytmiin. Jotta ns. perusasiat eivät muuttuisi ja aiheuttaisi Tyypille enää enempää stressiä. Tyypillä tosiaan on kotona (ja erityisesti mummulassa) nähtävissä aikamoisia mielenmuutoksia ja pahoittamisia. Kotona ja äidin ja isin kanssa meno on huomattavasti tasaisempaa, mutta mummulassa homma tuntuu välillä karkaavan käsistä, koska mummu menee aika monessa kohdassa siitä, mistä meno on helpointa ja se puolestaan kiukuttaa äitiä välillä aika paljonkin.

Esimerkiksi, Tyyppi syö kotona itse tosi reippaasti ja ihan kunnollisia annoksia. Iltapuuro meillä alkoi tökkiä viime viikolla korvatulehduksen aikoihin, joten eräänä iltana sitten päätin normipuuron tarjoamisen sijaan kysyä, mitä Tyyppi söisi iltapalaksi. Vastaus oli: muroja, maitoa ja banaania. Laitoin Tyypille annoksen ja se katosi alle aikayksikön parempiin suihin. Ja Tyyppi pyysi lisää. Niinpä meillä ei ole tällä viikolla enää syöty puuroa vaan vähän vaihdellen iltapalaksi jo setti muroja tai karjalanpiirakoita tai paahtoleipää ja viinirypäleitä. Samalla tavoin Tyyppi on reippaasti syönyt kotona päivällisen itse. MUTTA päiväkodissa olikin sitten ilmoittanut että ei syö. Ja sama juttu mummulassa. Ja mummulassa mummu sitten sanoi, että riittää, kun syö viisi lusikallista mummun sylissä ja that´s it.

Olkoonkin, että mummulassa on eri säännöt, kuin kotona, niin hieman äitiä kiukuttaa, kun mummulassa välillä hemmotellaan ja annetaan periksi joka asiassa vähän turhan helposti, eikä esimerkiksi lelujen paiskomisesta koskaan "tosissaan" kielletä, vaan naureskellen torutaan. Sama juttu, Tyyppi kilahtaa nykyään helposti siitä, jos jokin asia ei mene juuri niinkuin hän on ajatellut sen menevän. Esimerkiksi hiekkalaatikolla kengän päälle tippuu hiekkaa tai hiekkakakku ei onnistu juuri sillä tavalla, kuin sen pitäisi onnistua -) MAAILMANLOPPU -) PARKU JA HIEKKALELUJEN PAISKOMINEN. Ja tämäkin on MLL:n sivuston mukaan tähän ikäkauteen kuuluvaa herkkyyttä. 

Tänään on tosiaan viimeinen päiväkotipäivä. Tai olisi ollut. Olen Tyyppiä tähän valmistellut tietysti koko kuluneen viikon ja puhunut asiasta myös jo aiemmin, koska meillä muutostilanteet on yleensä ohitettu ilman suurempaa hässäkkää silloin, kun Tyyppi etukäteen on edes jollain tasolla tietoinen siitä, että jotain uutta on tapahtumassa. Tyyppi meni eilen mummulaan yökylään ja aamulla läksin häntä sieltä hakemaan ja Tyyppihän sitten hyvin painokkaasti ilmoitti, että hän ei halua mennä päiväkotiin. Niinpä käytiin vain paikan päällä kääntymässä ja sanomassa/halimassa hei heit hoitajille. 

Toivottavasti Tyypin tunne-elämä tasaantuu, kun saa nyt olla äidin kanssa sitten toivottavasti muutaman viikon ihan rauhassa. Ajattelin, että ihan hirveästi ei ehkä mummulassa käydä aikaa viettämässä vaan keskitytään enemmän viettämään aikaa leikkipuistoissa muiden lapsellisten ja ystävien kanssa, jotta saadaan omaa arkea ensin rullaamaan ja näitä "ongelmakohtia" hieman karsittua pois.

Ajattelin tässä samalla esitellä sen beibille Huuto.netistä tekemäni löydön:

Safety 1st Disney All-in-one Swing Winnie The Pooh / Huuto.net / 41 €
En kertonut Tyypille, että keinu on ostettu beibille, vaan Tyyppi sai laittaa siihen
Puhit keinumaan. Taidan sitten kysellä aikanaan, josko beibi saisi keinua lainata. :) Ja toivottavasti
Tyyppi olisi sitten sitä mieltä, että vauvaa on kiva keinuttaa.

11 kommenttia:

  1. Meillä on joku outo syömättömyyskausi menossa :( Aamulla saattaa syödä yhden ruisleivän juustolla, lounaaksi yhden herneen, riisinjyvän ja pienen palan kesäkurpitsaa, päivällisen jättää kokonaan välistä jne. Todella turhauttavaa kokkailla kaikenmaailman sapuskoja, kun ei kelpaa! Maitoa nyt jois koko ajan, mutta sitä ollaan säännöstelty jos vaikka oppis sit syömään kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malla, yks juttu tuli mieleen postauksen jälkeen: hampaat! Tyypillä on nimittäin 16 hammasta ollut jo pitkään ja ne 4 viimeistä poskihammasta taitavat puhjeta 2-2,5-vuoden ikäisenä? Jospa sekin olisi mukana meillä tässä "rumbassa"...

      Poista
    2. No sehän se voi olla :( Käytiin just hammastarkastuksessa ja tosiaan ne neljä vikaa hampia vielä puuttuu.

      Poista
  2. Voi pikkuista. Ei sitä voi kuvitellakaan mikä pyörremyrsky pienen päässä onkaan tuolla ikäkaudella (sitä odotellessa). Toivotaan, että Tyyppi tuosta vähän rauhoittuisi kun saa olla kanssasi kotona. Onneksi kaikki on ohimenevää, niin nämä myrskyt ja kiukunpuuskat kuin ohimenevät uudet tilanteet.

    Olitpa mukavasti ajatellut tuon keinun kanssa :) Onko tyypillä nukke vauvaa? Kun tulette laitokselta kotiin, voisi tyyppi tykätä "hoivata" omaa nukkevauvaa samalla kun tutustuu uuteen siskoonsa. Vaikka onkin poika. Meillä esikoinen (poika) sai nuken vähän ennen kuin vauva syntyi ja sitä on kyllä hoivattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän pelkään, että vauvanukke lentäisi ennen pitkää lattialle, mutta taidan ottaa tuon vauvanuken aviokin kanssa puheeksi. Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Vai nyt se sitten iski, Tyypin vauva-ahdistus. S:llähän tuo vaihe oli joskus aika raskauden alkuvaiheessa kevättalvella, ja se on onneksi ehtinyt mennä ihan täysin ohi. Nyt vauvan odotus on pelkkää positiivista, tosin S ei enää ole niin kiinnostunut silittelemään vatsaa kuin ennen ja luulen sen johtuvan siitä, että tyttö tajuaa vauvan tulevan todella pian.

    Suosittelen selittämään Tyypille (sitten kun seuraavan kerran puhutte vauvasta) kuinka tykkäätte hänestä edelleenkin kun vauvakin on tullut ja kuinka tärkeä hän on. Tuo oli se S:n suurin huolenaihe ja oli todella liikuttavaa nähdä miten mieli helpottui keskustelun myötä :) Noista pienistä kun ei ikinä tiedä mitä niiden päässä liikkuu, sillä eivät vielä osaa niin hyvin ilmaista itseään.

    Meilläkin on mummolassa hieman liiallista hemmottelua...esim. meidän hyvä itsenäisen syömisen opettelu otti melko lailla takapakkia yövisiitin jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Verona!
      Taidetaan tehdä niin, että otetaan tuleva viikko Tyypin kanssa kaksin (ja isin kanssa tietty) ihan rennosti ja palaillaan normi-arkeen ja sitten otetaan pikkuhiljaa vauva-asiaa uudestaan esille. Kun vaan jotenkin voisi pienelle sanoa, ettei kukaan vie hänen paikkaansa vaan hän on meille aivan yhtä mielettömän rakas ja tärkeä ja että perheeseen on tulossa uusi jäsen, joka varmasti (toivottavasti) rakastaa ja jota rakastetaan yhtä aivan paljon.

      Tähän liittyen meillä muuten päiväunilta herääminen on taas aika kamalaa. Tyyppi nukkuu siis kotona keveästi 2-3 tunnin päikkärit ja kun menee herättelemään klo 15 aikoihin, niin itku-parkukonsertti on vallan mahtava. Muilla tätä?

      Poista
    2. Hetkinen, nukkuisikohan Tyyppi liikaa?!
      Päiväkodissa kuitenkin nukutaan aina se 2 tuntia eli 12-14, niin olisiko tuo 3 tuntia liian pitkä pätkä, jolloin olo varmaan onkin vähän pöllämystynyt ja väsynyt? Hm, kokeilemallahan se selviää. Huomenna herättelen Tyypin klo 14. Tuskinpa ainakaan isompaa konserttia saa aikaan, kuin tänään.

      Poista
    3. Mut nuo lapset saattaa olla sikäli vähän hassuja, että kun eivät kunnolla ymmärrä asiaa, saattavat kuitenkin luulla että heidät syrjäytetään ja unohdetaan. Siitäkin huolimatta, että joka päivä kertoo kuinka rakkaita ovat. Minusta se kannattaa kertoa ihan tuollaisenaan, että vauvan tulo ei muuta sitä asiaa. Ainakin meillä auttoi.

      Voihan olla, että Tyyppi nukkuukin liikaa. Meilläkin tyttö nukkuu tursottaa kotona usein pitkähköjä päiväunia, varmaan kun kotona saa nukkua rauhassa ja hiljaisuudessa toisin kuin päiväkodissa. Sitten saattaa olla vähän äkäinen jos joutuu herättämään. Olen huomannut, että paras tapa herättää hänet pehmeästi on aukaista ovi ja lisätä hieman melun määrää, eli saa herätä "itse" :)

      Poista
  4. Anonyymille, joka tiedusteli huuto.net-asiaa: poistin vahingossa kommenttisi julkaistessani sitä. Huuto.netissä oli tililläni jokin aika sitten bugi, jonka johdosta voittamani huudot eivät päivittyneet näkyviin ja oletin sitten huutojen voittojen menneen joillekuille muille, koska voitot eivät näkyneet. Sen vuoksi käytän huutoa nykyään tosi vähän ja jos, niin vain sellaisissa ostoissa, joissa päättymispvä on hetikohta tai osta heti. Toivottavasti tämä vastaa tiedusteluusi! :)

    VastaaPoista
  5. Meillä Nora muuttui tosi paljon sen jälkeen kun lopetti päiväkodin. Nyt tyttö on paljon iloisempi ja itsevarmuus jotenkin huokuu läpi. Antaa haleja ja pusuja paljon enemmän ja sanavarastokin kehittyy hurjaa vauhtia. Eli täälläkin kotiin jääminen oli oikea päätös ja tytöllä oli selkeästi ollut ikävä, kun ei töiden jälkeen kuitenkaan samalla tavalla ehdi viettää aikaa lasten kanssa. Jos kysyn että haluaako hän lähteä päiväkotiin niin vastaus on aina "jäädä kotiin äidin kanssa". Saa nähdä miten tilanne muuttuu pikkuveljen myötä

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!