sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Rv 29+4:

Ajattelinpas kirjoitella muutaman aatoksen, joka on puskenut pintaan kuluneen viime viikon aikana. Hormonit vissiin tekevät tehtäviään ja mielialat vaihtelevat lennossa laidasta laitaan. Onneksi tätä tuntuu olevan liikkeellä muuallakin (Annu?), niin kuulunee asiaan ja on normaalia. Onhan kuitenkin jälleen kokonaan uusi elämäntilanne edessä, vaikka tällä toisella kierroksella voikin jo ehkä hieman aatostella mitä kaikkea sitä voikaan olla edessä. 

Odotan kovasti, että loma alkaa ja luulen, että kesäkuun mittainen oma aika tekee todella hyvää allekirjoittaneelle. On aika ihana ajatus, että päivisin, kun olen vienyt Tyypin aamulla hoitoon, on minulla aikaa ihan kokonaan ja vain itselleni. Saan kiertää vaikka joka ikisenä päivänä eri kirppiksiä, käydä syömässä jätskiä Tuomiokirkon portailla tai ihan vain hengailla (toivottavasti) aurinkoisia päiviä omalla terassilla ja suunnitella sekä toteuttaa pihalle kukkaistutuksia. Parasta kuitenkin on se, että minulla on kokonainen kuukausi aikaa kuunnella vain itseäni ja tehdä sitä mitä ihan itse haluan. Kovasti odotan myös ruoanlaittoa! Ihan parasta päästä laittamaan taas kunnon kotiruokaa ilman kiirettä ja turhaa hässäkkää. 

Olen huomannut olevani ihan hieman alamaissa. Tämä raskaus selvästi verottaa niin fyysisiä, kuin henkisiäkin voimavaroja ja odotan kovasti heinä-elokuun vaihdetta, jonne toivottavasti rv 39:lle sovitaan sektioaika. On omituista, kun samaan aikaan on niin huippuonnellinen siitä, että raskaus etenee ja pikkuinen beibi kasvaa päivä päivältä isommaksi ja valmiimmaksi tähän suureen maailmaan. Ja samaan aikaan sitä toivoo, että aika kuluisi nopeammin, jotta saisi oman kroppansa ja sitä kautta fyysisiä voimavarojaan takaisin. 

Tämä toinen odotus heijastuu myös aivan uudella tavalla parisuhteeseen. Sitä tiedostaa, että aviokki on kovilla, mutta onneksi hän on hyvin "juonessa" mukana ja tietää, että tämä on vain väliaikaista. Siksi olenkin pyrkinyt olemaan todella joustava ja pyrkinyt mahdollistamaan aviokille kaikki tilaisuudet viettää aikaa kavereidensa kanssa, vaikka se tietysti yleensä kasaa omaan niskaan enemmän hommaa Tyypin kanssa. Mutta ajattelen tämän niin, että aviokkikin tarvitsee sitä vapaa-aikaa, koska elämä ei voi pyöriä vain kodin ja työpaikan ympärillä. Parisuhde onkin vähän niinkuin jäissä tällä hetkellä ja tilalla on perhe-elämä, mutta toisaalta, niin se oli osittain Tyyppiäkin odottaessa. Onneksi jäät sulavat aina kun lämpöä on tarpeeksi. :) 

Nyt tsemppaamaan viimeinen (vajaa) työviikko pakettiin! Etelä-Suomeen luvattiin notkahdusta lämpötiloihin tällä viikolla, toivotaan, että notkahdus on hyvinkin lyhytaikainen ja helteet palaavat pian meitä hellittelemään. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!






10 kommenttia:

  1. Mulla oli myös alakuloisuutta tosi paljon yhdessä vaiheessa. Olin jotenkin tosi masentuneen oloinen ja vähän surullinenkin. Mutta niin se vaan meni itsestään ohi sekin. Tällä hetkellä tosi hyvä olo henkisesti. Ei edes niitä ärräpäitä lentele, mitkä ajoin myös ovat vaivanneet jonkin verran :D. Koitahan jaksella lomaan asti! Ihanaa kun vapaus koittaa hetkellisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, loma kyllä tulee tarpeeseen. :)
      Ihanaa, kun pääsee tekemään ihan vain kaikkia omia juttuja ja laittamaan ruokaa kaikessa rauhassa. Ensi viikon ruokalista onkin suunniteltu ja toteutusta vaille valmis.

      Poista
  2. Samoja mietteitä täällä. Omaa "tavallista kroppaa" kaipailen aika ajoin ja fyysisiä voimavaroja todellakin. Väsyn kovin helposti taas, liekö nyt taas sellainen aika. Ehkä energiat palailee kesän myötä, toivon mä!

    VastaaPoista
  3. Voi sua! Viikko menee nopeasti ja sitten saat nauttia lomasta. Toivotaan, että se on sinulle antoisaa ja ihanaa aikaa, nauti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasti sanottu!
      Ja todellakin aion ottaa kaiken irti tästä viimeisestä "vapaa-kuukaudesta" ja ladata akut tulevaa varten.

      Poista
  4. Helpottava kuulla että muillakin on näitä hormonien aiheuttamia muutoksia fiiliksissä. Mä kaipailemaan myös jo omaa kroppaa ja helle on kyllä verottanut voimavaroja aika reippaasti. :/ ja mitä parisuhteeseen tulee niin meilläkin on aika perhekeskeiset ajat meneillään, panostetaan siihen mies ja vaimo titteliin sitten kun mäkin oon takas normaali oma itseni enkä tälläinen hermoheikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tässä perhe-keskeisessä hetkessä onneksi on se, että parisuhteen molemmat osapuolet tietävät, että kyseinen ajanjakso on tilapäinen eikä kestä ikuisesti.

      Poista
  5. ah, sitähän se äitiys nykypäivänä on. on oikeutta "omaan aikaan". on pakko olla omaa aikaa. heh. ja lapsi on on oikeutettu subjektiiviseen päivähoitoon. ja vanhemmat on oikeutettu hoitamaan parisuhdettaan. joo. niitähän ei perhe-elämässä voi yhdistää. ei. on vaan isojakin perheitä pyöritetty ja parisuhteessa elelty ennen lasten subjektiivista päivähoito oikeutta ja äitien "omia loma kuulkausia". ja lapsella on oikeus lomaan. hänellä on myös oikeus päivähoitoon :) aika moni suurperheen äiti lähtisi varmasti riemusta kiljuen syömään jätskiä kirkon portaille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. En ole ihan varma tavoittelitko kommentillasi sarkastista tyyliä, vai et, joten oletan että et. :)

      Kyllä, mielestäni jokaisella äidillä, oli sitten suurperheen tai yhden lapsen äiti, on oikeus omaan aikaan. Ja olkoon se aika sitten ihan mitä tahansa, mikä äitiä auttaa jaksamaan arjen pyörittämisessä. Lapset ovat oikeutettuja ainakin toistaiseksi subjektiiviseen päivähoitoon (tähän lienee tulossa muutos ensi keväänä?), meillä Tyyppi jää kotiin heinäkuun alussa, samaan aikaan päiväkoti menee kiinni kesälomien ajaksi. Jos vanhemmat eivät hoida parisuhdetta, niin se näkyy varmasti ainakin jossain välissä vanhempien keskinäisessä suhteessa ja heijastuu ennen pitkää koko perheeseen. En ole sanonut ettei parisuhdetta ja perhe-elämää voi yhdistää, vaan että se tuntuu tällä hetkellä haastavalta.

      Heitänkin tuosta lomasta sinulle vastakysymyksen: eikö mielestäsi työntekijöillä (vaikka olisivat perheellisiä tai ehkä sinkkuja) ole oikeutta ja tarvetta pitää lomaa? Etenkin jos töiden lisäksi pyöritetään sitä yleensä aika heltistäkin perhearkea.

      Tähän olisi oikeastaan kiva saada muidenkin vanhempien mielipiteitä! :) Nimimerkillä sitä hellepäivää odotellessa, jotta mansikka-pehmistä voisi mennä Tuomiokirkon portaille syömään.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!