torstai 20. maaliskuuta 2014

Rv 20+0: Can you meet me halfway

Puolessa välissä ollaan, 20+0 kasassa tänään ja hupsis vaan, niin käynnistyi raskausviikko numero 21!

Oli jälleen pakko vähän kuikuilla, että millainen on ollut meininki Tyyppiä odottaessa ja tuolloinhan päivää seuraavana oltiin rakenneultrassa missä selvisi, että poikahan meille oli tulossa. Tyypin biisiksi valikoituikin varsin sopivasti Poika saunoo.

Nyt sitten odotellaan muutama päivä pitempään ja toivottavasti maanantaina (rv 20+4) beibi ei istu jalat ristissä, jotta saisimme tietää onko hän pikkuinen tyttö vai pikkuinen poika. Veljekset. :) On sekin aika suloinen ajatus. Potkuja tuntuu enenevissä määrin joka päivä, nyt myös pitkin päivää, ei enää vain iltaisin nukkumaan mennessä. Tyyppikin muistaa nyt, että vauva on äidin masussa ja kun vauva Tyypin mukaan "pomppii", niin täytyy Tyypinkin vähän hyppiä.

Satutin selkäni eilen illalla. Niksautin sen jotenkin seistessäni ja lähtiessäni liikkeelle, en todellakaan tiedä, että miten on ylipäätään mahdollista, mutta iskias-kipuilua selkeästi on. =/ Kökkö. Tämä on jo toinen kerta tämän raskauden aikana, kun selkä on tosi kipeä. Ja ihan samalla tavalla kipeytyi edelliselläkin kerralla, joten odotettavissa on muutaman päivän mittainen selkäsärky, joka sitten toivottavasti helpottaa itsestään. Aviokki kuvaili minua tänään seuraavasti: "Vaimoni on kuin raskaana oleva nuori gaselli". Joo, mitäpä siihen lisäämään?

Elixia-soppari on nyt sitten jäädytetty 18.9.2014 saakka. Silloin synnytyksestä (sektiosta) on toivottavasti aikaa jo 1,5 kuukautta, joten voisi kuvitella pääsevänsä kenties takaisin treeneihin sitten jossain vaiheessa loppusyksystä. On kiva ettei sopimusta tarvinnut irtisanoa, vaan sen pystyi jäädyttämään toistaiseksi, koska luulen, että Tyyppi viihtyy syksyllä sitten ihan eri tavalla lapsiparkissa ja äiti pääsee (taas) aloittamaan omia treenailujaan.

Meillä on muutenkin ollut varsin rankka viikko, sillä aviokki sairastui (jälleen) maanantaina ja onkin nyt ollut koko viikon sairaslomalla, kun JOKU sai pakotettua (jäkätyksellään) miehen lääkäriin kahdesti. En tiedä 100-varmasti muista miehistä, mutta kun meillä mies sairastaa, niin se on kyllä kuin takamuksiin ammuttu karhu, joka on jumiutunut itsesääliin. Hoh, toista olisi mukavampi hoivailla Tyypin ja töiden ohella, kun välillä vastauksena olisi muutakin, kiun äyskähtelyä ja kiukuttelua.

Onneksi toisella kertaa sitten lääkäri suhtautuikin jo varsin vakavasti 1,5 kuukautta kestäneeseen sairastamiseen ja otatti huolellisen setin labrakokeita. Tietysti toivomme ettei mitään vakavaa löytyisi, mutta olisi toisaalta kiva jos löytyisi jokin pöpö, joka tämän aiheuttaa ja siihen voisi sitten määrätä antibiootti-kuurin. On siinä joku outous, että allekirjoittanut on sairastanut vain sen yhden (mutta sitäkin karmeamman) flunssan, Tyyppi on sairastanut 2 korvatulehdusta kuumeineen ja aviokki 1,5 kk:tta kaikkia mahdollisia flunssaoireita. Olin jotenkin kuvitellut, että raskaus laskisi immuniteettia, mutta ehkä se sitten onkin juuri päinvastoin. Tai sitten se on se influenssa-rokote.

4 kommenttia:

  1. Meillä myös koetaan aina tota mies flunssaa, että ollaan erittäin kiukkuisia ja sääliä hakevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jatkui kiukuttelu eilen illalla vielä niin voimallisena, että tänään sitten googlasin ja kerroin aviokille, että punaviini rauhoittaa vatsaa. :) Jopas on ollut leppoisa ilta.

      Poista
  2. Miesten sairastaminen on omassa luokassaan. Mitä on synnytyskivut kuule miehisen flunssan rinnalla...hahaha. En voi välillä kuin nauraa. Tsemppiä kiukkupussin kesytykseen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Oikeasti, jopas oliskaan, jos miehet synnyttäis...

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!