maanantai 3. helmikuuta 2014

need coffee...

Kökkö.
Kuva lainattu täältä.
Meillähän ei ole enää sellaista "tavallista" kahvinkeitintä, vaan sellainen kapseli-keitin. Aviokki juo Café Au Lait-kahvia ja itse juon perusmustaa kahvia, johon laitan maitoa ja sokeria. Juon kahvia kotona ollessani yhden kupillisen päivässä ja nyt suosikikseni on noussut Grande Mild. Aiemmin tykkäsin Americanosta, mutta se on nykyään liian vahvaa tai "tummaa". Aviokille löytyi Au Lait:ia lähi-Alepasta, mutta oma suosikkiani ei. Niinpä tänään on oltu täällä vähän kiukkuisena niin äidin, kuin pojankin toimesta.

Tyyppi nukkui yöunet oikein hienosti, illalla sai särkylääkettä antibiootin kanssa ja aamulla heräsi puoli kahdeksan jälkeen. MUTTA sitten alkoi sellainen tunnin kestänyt kiukku-uhmakohtaus, kun aamupuuroa olisi pitänyt syödä. Meillä muutenkin Tyyppi nyt on vetänyt rajan selkeästi siihen, että jos hän ei syö, niin hän ei syö. Ja sittenhän hän ei syö. Tätä on siis kestänyt nyt jo parisen viikkoa, eli tämä uhmakiukkuilu-syömättömyys ei liity tähän korvatulehdukseen. Aviokin kanssa päädyttiin nyt sitten ottamaan aiempaa tiukempi linja, eli ruokapöydästä siivottiin pois kaikki "huvitukset" eli kirjat ja lelut ja nyt sitten ruokapöydässä todellakin ruoka-aikaan vain syödään. Ja Tyyppi tosiaan osaa syödä itse, eli luulen kyllä, että tässä voimakkaasti testataan saako hän tahtonsa läpi kiukuttelulla. Nyt sitten seuraavat päivät ei syödä vahingossakaan mitään välipaloja, vaan pidetään tiukasti kiinni 5 kerran rytmistä ja jos ei ruoka maistu ruoka-aikaan, niin eiköhän seuraavalla kerralla maistu.

Aamupuuron kanssa kun tehtiin tenä, niin testattiin kyllä muitakin aamupalavaihtoehtoja, kuin pelkkää puuroa. Eipä toimi leipä, karjalanpiirakat, jogurtti, rahka eikä murot. Ruokakin on monipuolista kotiruokaa, eli riisiä, perunaa, kalaa, kanaa, lihaa, pastaa, vihanneksia... Tänään ei uponnut aamupuuro (ei kai, kun piti keskittyä huutamiseen, seinien roimimiseen ja itkemisen), mutta lounaalla malttoi syödä sitten annoksesta kaiken uunilohen ja hiukkasen perunaa.

Vinkkejä 2-vuotiaan uhmatuhman syömiseen otetaan mielellään vastaan!





5 kommenttia:

  1. Oi apua, kuulostaa jotenkin tutulta... Meillä tuo syö mutta jättää lähes aina lautaselle jotakin ja vinkuu sitten rinkeleitä tms. Muutenkin kiukkuamista ilmassa. Ei saa vaihtaa vaippaa, ei ottaa välihaalaria pois, ei mennä nukkumaan, ei päiväunille, ei omaan sänkyyn... Voi puuuuuuuu-uuuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ollut oikeasti hankalin päivä todella pitkään aikaan. Uhmis on ollut isolla uulla uhmis tänään. Ja kun isi tuli kotiin illalla, oli jäbä yhtä aurinkoa. Jee...

      Poista
  2. Joo, tiukkaa linjaa vaan. Meillä sama homma ruuan kanssa. Sillä ei leikitä eli jos ei maistu, niin sit pois pöydästä kun on aikansa kattellut toimintaa.

    Muutamaan kertaan kun on nostanut kesken pöydästä, niin itku on tullut ja hyvin nopeasti haluttu takaisin pöytään.

    Mutta meilläkin selkeästi testataan jotain, saatetaan sanoa, että en syö ja sit kun sanon että älä sitten, lähdetkö käsien pesulle, niin ruoka alkaakin uppoamaan. Ainoa ylimääräinen välipala on yleensä ennen päivällistä joku pieni kasviksen pala tms. että saan ruuan laitettua.

    Mun pinnaa tällä hetkellä venyttää eniten "minä ithe!" Erityisesti ulkovaatteinen pukeminen on lapsen mielestä kiduttamiseen verrattavaa hommaa ja se pitäisi saada tehdä itse, vaikkei oikein onnistukaan.

    VastaaPoista
  3. Meillä on alusta asti ollut tiukka linja ruokapöydässä, ei mitään leluja sun muuta ja käytettiin koirankoulutustekniikka eli sitä syödään mitä tarjotaan tai ollaan ilman kunnes ruoka maistuu. Eli jos ei suostunut edes maistamaan ruokaa niin sitä samaa sitten tarjottiin illalla ja hyvin uppos :) Ei tietenkään kaikesta ole pakko tykätä mut kaikkea pitää syödä edes vähän. Ja tosiaan jos alkaa leikkiä ruoalla eikä tottele kun kielletään niin heti lautanen pois nenän edestä. Nyt uhma-aikana jää välillä puuro syömättä aamusin ja se kylmä puuro sitten odottaa siinä pöydällä, mitään muuta välipalaa ei tipu ennen lounasta. Saatin paljon palautetta silloin aluks että oltais oltu liian tiukkoja mutta en itse ainakaan jaksa katsoa vierestä kun ystävien lapset nirsoilee ruoan kanssa ja suostuu syömään vaan sitä makaronilaatikkoa... Supernanny sanoi joskus ettei ne lapset nälkään kuole jos ruokaa on tarjolla :)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin joudutaan usein olemaan tiukkana syömisen suhteen. Jos kovin kranttuillaan niin kysyn, että oletko jo valmis ja antaako äiti pastillin. Jos neiti sanoo haluavansa jotain muuta, yleensä vaadin että syö tietyn määrän siitä eka ruoasta ennenkuin tulee muuta: esim. puolet puurosta, vielä 3 lusikallista muroa tms. Siinä "vahingossa" saattaa tulla syötyä koko annos loppuun kun vauhtiin pääsee.

    Jos ei tepsi, saatan nostaa lennosta pöydästä pois ja siitä saattaa seurata epätoivoinen itku ja huuto. Sen posiitivinen seuraus on, että pian pöytään nousee takaisin hyvin yhteistyöhaluinen ja nälkäinen tyttö!

    Toisinaan jos en jaksa vääntää, saatan luvata jälkkärin jos syö reippaasti. Jälkkäri saattaa olla esim. yksi muumikeksi tai rusinoita.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!