tiistai 21. tammikuuta 2014

Pelko

Eilen jostain ihmeen syystä aloin ajattelemaan Tyypin raskausaikaa ja mieleeni palasi nuo tiukat ja tukalatkin supistukset, joita ilmeni varsin reippahasti loppukesästä lähtien ja joka johti sairauslomalle kuukausi ennen äitiysloman alkua. Todennäköisesti sama supistusherkkyys on odotettavissa myös tässä toisessa raskaudessa ja syy miksi tämä stressaa, on se, että sektion takia kohdussa on olemassa arpikudosta ja arpikudos on aina riski yhdistettynä supistuksiin.

Okei, sektion jälkeen sanotaan, että kannattavaa on odottaa vuosi ennen seuraavaa raskautta, jotta kohtu on varmasti ehtinyt toipua. Meillä aikaa on kulunut melko tarkkaan 2 vuotta ennenkuin tämä uusi raskaus alkoi, joten kohtu on varmasti saanut toipumisaikaa. Mutta miten mahtaa kohtu kestää jos supistuksia esiintyy yhtä tiheään, kuin edellisessä raskaudessa? KYS synnytyslääkärin Maija-Riitta Ordénin mukaan 70-80% sektion jälkeisistä synnytyksistä onnistuu alakautta (lähde), joten 20-30% syntyy sektiolla. Sektion jälkeisiin synnytyksiin liittyy suurentunut kohdun repeämän riski. Tietysti synnytyssupistukset ovat ihan eri kaliiberia, kuin harjoitussupistukset, mutta silti ajatus siitä, että niitä harjoitussupistuksia tulisi yhtä suuri määrä, kuin esikoista odottaessa, ei tunnu kivalta, kun tiedän, että kohtu on kerran leikattu.

Meidän lapsiluku on aivan varmasti tämän toisen lapsen jälkeen täynnä. Tämä seikka ei ole koskaan aiemmin pälkähtänyt päähäni ja nyt kun se on siellä, en saa sitä sieltä pois. Kolmatta raskautta en uskaltaisi edes suunnitella ja jos sellainen toteutuisi, se olisi varmasti äärimmäisen pelottava kokemus.

Otan asian puheeksi ensi viikon ultrassa Kätilöopistolla. Katsotaan sitten, ottavatko vakavasti ja jos eivät, niin jankkaan kyllä tästä asiasta niin kauan, että joku kuuntelee.

4 kommenttia:

  1. Törmäsin sun blogiin Blogilistalla ja lisäsin itseni lukijaks :) Onnea odotukseen!

    http://beginningofanewlifee.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Piipahdinkin jo vastavierailulla ja teillähän mennään jo piiiitkällä :)

      Poista
  2. Mulla tippui lapsivettä viime raskauden loppupuolella, oli nähtävästi reikä kalvossa ja meni varmaan noin kuukausi kun ajattelin että se on varmaan vaan vetistä valkovuotoa ja liiottelen taas. Viikolla 35 jotain sitä tuli kuitenkin jo sellainen loraus että mentiin synnärille ja synnytys käynnistettiin. Vasta jälkeenpäin ymmärsin mikä infektion riski siinä oli koko sen kuukauden ajan, etenkin kun tuolla raskausryhmässä yks kommentoi että hänen veljensä poika kuoli 3:n päivän ikäisenä juuri tuollaisen infektion takia... Nyt sitten ihan paniikissa tutkin aina valkovuotoa jos sitä tulee vähän runsaammin. Luulen että kaikki raskauteen liittyvät ikävät kokemukset aiheuttaa tosi helposti pelkoja, etenkin nyt kun tietää niin hyvin mitä voi menettää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin teillä ensimmäisen osalta. Hui. =\ Kaikenlaista sitä pitääkin pelätä ja osuvasti sanottu, nyt tietää mitä menettää ja pelottaa sen vuoksi tuhat kertaa enemmän.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!