perjantai 3. tammikuuta 2014

Ollapa roskakuski!

Kaksi päivää päiväkoti-elämää takana ja en voi kuin kehua kehua ja vielä kerran KEHUA meidän päiväkodin hoitajia!

Eilen tosiaan aloitettiin uudella rytmillä: herättiin klo 07 (ihanaa, kun äitikin saa nukkua aamuisin 40 minuuttia aiempaa pitempään) ja Tyyppikin ponkaisi reippaana ylös hetikohta, kun huoneen oven avasin. Olin edellisenä päivänä katsonut vaatteet sekä äidille, että pojalle valmiiksi, joten hammaspesun jälkeen suunnattiin alakertaan ja laitoin telkkarista lastenohjelmat päälle. Yleensä meillä ei katsota telkkaria aamulla, mutta jotenkin nyt, kun poika oli vielä hieman unisen oloinen, niin tuntui jotenkin kivalta, että kellahti Puhina kainalossa sohvalle odottelemaan, että äiti sai pestyä hampaat (ja oksennettua juuri juodun veden pihalle) ja syötyä kiukulla palan paahtoleipää sekä keitettyä Tyypille aamupuuron (ja oksennettua...). Tyyppi söi puuron reippaasti, vaihdettiin vaippa ja vaatteet ja sitten noin klo 08 vedettiin talvihaalari ja muut vermeet päälle (äitiä ei lyöty kertaakaan, kuten useimmiten), koska bussiin ei voi mennä ilman talvihaalaria. :)

Meillä täällä ei enää niin uudessa-kodissa säilytetään vaunuja ulkovarastossa, joten käytiin nappaamassa vaunut ja lähdettiin käppäilemään bussipysäkille. On jotenkin ihanaa, kun jäbä on niiiiin onnesta soikeana päästessään bussin kyytiin. Kiukku meinasi iskeä, kun ei mentykään ensimmäiseen bussiin eikä toiseenkaan, joka kääntyi aikaisemmasta risteyksestä, vaan piti odotella kolmatta.

Bussimatka kestää kymmenkunta minuuttia ja päiväkodilla ollaan noin 10 vaille yhdeksän. Eilen meitä oltiin heti Tyypin omahoitajan toimesta vastassa ja heti alusta saakka näytettiin, että pikku-eteisesssä otetaan ensin kengät pois ja ne viedään kenkähyllyyn (Tyyppi sai tietysti viedä itse). Sitten otettiin pipo ja hanskat pois ja Tyyppi sai viedä ne itse omaan lokeroon, haalarillekin löytyi omasta naulakosta sopiva koukku. Sitten suunnattiin käsien pesulle, joka onneksi oli myös melko tuttu juttu kotoa. Sitten suunnattiin "saliin", jossa olivat kaikki muksut keskenään. Eilen ja tänään päiväkodissa oli paikalla Tyypin (pienten ryhmä 3-vuoteen saakka) vain Tyyppi ja muutama isompi lapsi isompien ryhmästä ja muutama eskarilainen. Tyyppi ujosteli ja varmisti aika lailla koko ajan, että äiti on mukana, mutta malttoi "salissa" lähteä varsin ongelmitta tutkailemaan lelutarjontaa ja ihan mahtavalla isommat muksut ottivat tämän pienemmän töttiäisen huomioon ja ottivat mukaan leikkeihinsä. Tänään vielä enemmän, kuin eilen. Tyyppi selkeästi fanittaa kahta isompaa poikaa, joiden vieressä saikin istua tänään sekä lounaalla, että välipalalla. Ja jotka leikittivät Tyyppiä myös hiekkakakkujen rakentamisessa tänään ulkona ja aamun leikkihetkessä sisällä.

Päiväkodin rytmi on aika selkeä meille:
- aamulla päiväkotiin klo 08.50 ja sisällä leikkihetki
- ulos suunnataan säästä (ei tietenkään paukkupakkasella tai kaatosateessa) 9.45
- sisälle syömään lounasta 10.50
- päiväunihetki 11.30 -) noin 2 tuntia
- leikkihetki päiväunien jälkeen
- välipalaa noin klo 14
- leikkimistä ja ulkoilua
- isi hakee klo ~15.20

Tyypin hoitopäivät tulevat siis olemaan noin 9-15.20 mittaisia.
Eilen tosiaan tarkkailtiin ihan vain toimintaa, mutta pyrittiin osallistumaan kaikkiin rutiineihin ja aktiviteettehin siten, että tarkoitus oli osoittaa Tyypille, että kaikki asiat ovat ok äidinkin mielestä ja, että kaikista jäisi pienen mieleen muistijäljet. Eilen lähdimme lounaan jälkeen kotiin päiväunille ja liki 3 tunnin päiväunet kertoivat, että aika haipakka aamu olikin ollut touhuineen ja uusine ihmisineen. Sovimme myös Tyypin omahoitajan kanssa, että koska eilinen meni niin hienosti, niin tänään pidennetään päivää ja tänään nukutaan päikkärit sitten päiväkodissa. Tämä tietysti kerrottiin Tyypille heti eilen ja näytettiin, missä pienten unihuone sitten sijaitsee.

Lounaalla, Tyyppi osaa syödä jo (mielestäni) hienosti itse. Lusikka löytää tiensä suuhun ja siinä missä lusikka ei löydä, niin monesti sormet ovat näppäränä apuna. :) Huomasin kuitenkin, että kyllä otti pieni mies jo reippaasti isommista lapsista mallia ja tänään kotona perunat ja kalapuikot upposivat huimaa vauhtia suusta alas! Niin ja pinaattiletut tänään syötiin reippaasti omin käsin. Eilen huomasin, että Tyypille tuli "ähky" kaikesta uudesta ja lounasaikaan, ei keskittymiskyky enää millään riittänyt lounastamiseen ja pasta (lempiruoka) jäi suurimmaksi osaksi syömättä. Tänään, kun lounastilanne ei enää ollut uusi, niin keskittyminen oli ihan eri luokkaa.

Päikkiksille sitten suunnattiin omahoitajan kanssa, äidille annettiin hali ja Puhina otettiin kainaloon. Sitten taisi alkaa hirvitys ja 20 minuutin ÄITTÄ-itkun jälkeen Tyyppi nukahti. Kertaakaan ei ollut yrittänyt nousta leposängyltä pois, mutta oli sitten maannut selällään, suu auki ja lopulta, kun äiti-huuto ei tuonut toivottua lopputulosta, oli huutanut apua ja nostanut kädet pään päälle. Äitinsä ravasi ympyrää päiväkodin eteisessä sydän särkyen. Ihanat raskaushormonit! Tyyppi nukahti kuulemma verrattain nopeasti (monet itkeskelevät kuulemma lähemmäs tunnin, tuolla päikyssä joku oli tehnyt ennätyksen 1,5 tunnin kohdalla) ja todennäköisesti äiti-itku oli osittain vaikutusta siitä, että Tyyppi tiesi äidin odottelevan päiväkodissa.

Tänä aamuna, kun hommat olivat jo edellispäivästä tuttuja, Tyyppi otti itse reippaasti kengät jalasta pikkueteisessä, vei hyllyyn. Tallusti nalle kainalossa naulakolle, riisui haalarin (vetoketjun avauksen jälkeen itse), laittoi rukkaset ja pipot lokeroon ja paineli sisätossut jalassa suoraan käsien pesulle ja käsienpesun jälkeen melko polleana muiden lasten seuraan leikkimään. Huomasi, että muistissa oli paljon juttuja edellispäivästä.

Tänään otin tietoisesti ihan vain sivustakatsojan roolin ja ohjasin Tyyppiä paljon pyytämään apua lelujen ja touhujen kanssa muilta lapsilta ja ohjaajilta. Ulkona Tyyppi kävi kerran tankkaamassa turvallisuutta (halaamassa) ja muuten paineli hoitotätien ja muiden lasten kanssa menemään. Nauratti ihan, kun Tyyppi jaksoi rakentaa sen seitsemän hiekkakakkua ihan ilman äitiä. :)

Otsikko viittaa juurikin tämän päiväiseen ulkoiluun. Olin jotenkin kuvitellut, että rekka- ja roska-autot ovat pienten (ja vähän isompienkin) poikien suosiossa ja olin oikeassa! :) Roskisauto nimittäin tuli tyhjentämään lähellä olevan roskakatoksen kaikki roska-astiat ja aidalla keikkui 7 poikaa seuraamassa silmä kovana (Tyyppi mukaan lukien) miten kuskit homman hoitavat.

Tiistaina tosiaan olisi tarkoitus sitten aamulla viedä Tyyppi hoitoon koko päiväksi ja isi sitten hakee päivän päätteeksi pois. Itken varmaan ihan hulluna, koska nyt jo tuntuu vaikealta! Pahoinvointi on pitänyt varsin hienosti taas otteessaan, joten todennäköisesti tiistaina nukun koko päivän, kun palailen tyhjään kotiin.


Pahoittelen hirmu hirmu sekavaa postausta. :) Jos jokin kohta jäi epäilyttämään, niin kyselkäähän tarkennuksia!

8 kommenttia:

  1. Reipas Tyyppi! Ja kyllä se äidin tuskakin pian helpottaa :)

    Itsehän itkin viikon verran silmät päästäni kun piti jättää lapsi päiväkotiin, mutta toisaalta S olikin niin kamalan pieni silloin. Tyyppi pärjää varmasti hienosti ja nauttii kavereiden seurasta!

    Tsemppiä pahoinvoinnin keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Verona. Pikkuhiljaa parempaan päin mennään ja ilmeisen hyvin Tyyppikin päiväkodissa nyt jo viihtyy.

      Poista
  2. Hienostihan teillä on mennyt. Yleensä se taitaa olla äiti, joka eniten päiväkodin aloituksessa itkeskelee. ;)

    Kuulostaapa niin tutuilta nuo päiväkodin rutiinit! Hyvin ne lapset sinne tottuvat, vaikka onhan herkempiäkin, joilla menee enemmän aikaa. Itse olen tosi iloinen, että näin päiväkodin rutiinit työntekijänäkin, niin ei ihan hirveästi hirvitä sitten kun oma lapsi lähtee mukaan hulinoihin.

    VastaaPoista
  3. Nyt voi tuntua hetken pahalta, mutta usko pois, kyllä se helpottaa!
    Mulle oli se harjoittelu juurikin vaikeinta kun ite hengasin paikan päällä huokailemassa. Mutta kun tuli eka oikea hoitopäivä, tytön jättäminen sinne kävi yhden pitkän huokaisun voimalla (tosin oltiin vähän myöhässä ja mullakin oli eka päivä uudessa työpaikassa edessä, mutta silti).

    Niin ja hei ziljoonasti onnea raskaudesta, eiköhän se pahoinvointikin kohta helpota!

    VastaaPoista
  4. Kiva että Tyyppi tuntuu viihtyvän! Itse meinasin purskahtaa itkuun jo ensimmäisellä tutustumiskäynnillä kun ajattelin että täällä se meidän tyttö sitten tekee niitä omia muistoja ilman äitiä. Meillä kävi niin hyvä tuuri et Nora ei ole itkenyt kertaakaan kun ollaan tarhaan jätetty, välillä itkee kun haetaan kotiin :( Toivottavasti saatte arjen hyvin käyntiin!

    VastaaPoista
  5. Mää sanoisin, että tuommonen parivuotias on tosi hyvänikäinen aloittamaan päiväkodin. :) Meillä ainakin Onni sopeutui tosi hyvin päiväkotiin, sehän oli 1v 8kk kun aloitti, mutta Sampolla kesti paljon kauemmin ja on vieläkin joskus hankalaa, kun ehti niin kauan olla kotona. Sampo oli siis päiväkotiuraa aloittaessa 3v 8kk. Oli hankala sopeutua tarkkoihin rutiineihin, isoon lapsilaumaan, meteliin, vilkkauteen ym. Että jos vielä joskus lapsonen meille tulee, niin luulen sen pääsevän siinä parin vuoden huitteilla viimeistään päiväkotiin. :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!