sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Loppu- ja alkuviikko

menevätkin nyt sitten treenien osalta ihan pieleen.

Eilen aamulla heräsin siihen kurkussa olevaan ikävään tunteeseen, josta tietää, että flunssa iskee. Nenä oli koko päivän tukkoinen, mutta fiilis oli vielä reipas, kun käytiin aamulla kaupassa. Illaksi oli tosiaan suunnitelmissa "treffi-ilta" puolison kanssa, joten päätin jättää juoksumaton väliin ettei tauti äityisi pahemmaksi ennen kauan odotettua iltaa. Syötiin lounas ja nukuttiin tunnin päikkärit, olo ei muuttunut oikein suuntaan eikä toiseen.

Tyypin yökylä oli menestys! Jäbä oli nukkunut niin hyvin, että vaarilla oli ollut vaikeuksia nukkua ja aamulla oli kuulemma hipsinyt katsomaan hieman ennen klo 08, että onhan Tyyppi vielä hengissä. Mummu oli kerran havahtunut itkahdukseen, mutta jäbä oli samantien jatkanut omia uniaan.

Me emme ole oikeastaan koskaan nukuttaneet Tyyppiä mitenkään, vaan alusta saakka Tyyppi on oppinut nukahtamaan itsekseen. Nykyään Tyyppi siis laitetaan hampaiden pesun jälkeen omaan sänkyyn, nallekarhut kainaloon, kilpikonna soimaan (soittaa ~15 min eri tuutulauluja) ja Tyyppi yleensä pulisee omiaan ~15-20 minuuttia ja sitten nukahtaa itsekseen. Tyypin huoneessa on myös himmeä yövalo. Neuvolan mukaan on tavattoman hienoa, että Tyyppi osaa tosiaan nukahtaa itsekseen, ja siis on osannut jo melkoisen pienestä pitäen.

Anyway, nyt taas tylysti tuijotusta omaan napaan:
suosittelen ehdottomasti intialaista ravintolaa nimeltä Samrat, jos on mahdollisuus kyseisessä paikassa käydä! Ruoka oli suussasulavaa, ihan mielettömän hyvää ja tulikin syötyä ihan liikaa. Onneksi teimme pöytävarauksen, sillä ravintolan kaikki pöydät olivat täynnä ja ainakin 2 seuruetta jouduttiin käännyttämään ovelta pois. Matkalla leffateatteriin pysähdyttiin juomaan kahvit Cafe Esplanadilla. Paikka oli tupaten täynnä, mutta saimme, kuin saimmekin vapaan pöydän. Matkalla Tennispalatsiin saimme niskaamme kunnon lumimyräkän puuskittaisine tuulineen ja leffan jälkeen oli aika ihana astella lämpöiseen autoon (tipattoman tammikuun hyviä puolia!) ja ajaa suoraan lämpöiseen halliin, josta kuivin jaloin kotiin.

Elokuvasta kirjoittelen teille arvostelun erikseen.

Aamulla herätessäni tajusin, että flunssa on nyt todella ottanut otteeseensa. =/Hemmetin hemmetti... Hemmetin hemmetti! Kotiäideiltä, kun puuttuu sijainen, joka hoitaisi hommia sairasloman aikana... Lisäksi ketuttaa, kun treenejä jää väliin, mutta toisaalta onneksi treenisuunnitelma on selvillä ja lokakuun puoliväliin on aikaa. Motivaatio on kohdillaan, joten nyt vaan toivottavasti toivun tästä taudista nopeasti.

Ja koska masokisti paranee nopeammin, olen tänään pessyt monta koneellista pyykkiä ja nyt käynkin keräämässä (toivottavasti) kuivat pyykit kuivaushuoneesta. Eräs parhaita puolia tässä kerrostaloasumisessa vuokralla, on kyllä se, että talossa on maksuton pesutupa, jossa on uusi pesukone ja kuivuri sekä iso kuivaushuone. 

3 kommenttia:

  1. Sairastaminen pienen lapsen kanssa on kyllä ihan kamalaa, itse olen ollut tässä flunssassa keskiviikko illasta lähtien eikä vieläkään helpota ;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä. :( On kyllä tosi inhottava olo, just otin Otrivin Comp-nenäsumutteen yöpöydälle ja yötä vasten Ibumax-pillerin, josko saisi hyvät yöunet ja niillä sitten jaksaisi tsempata huomisen, kun aviokki on töissä. Hoh hoijaa... Kotiäitien liitto tarvitsisi kyllä uuden pätevämmän edustajan neuvottelemaan eduista!

      Poista
  2. No voi kökkö tota flunssaa, toivottavasti tokenet pian!

    Kiva, kun date night meni kuitenkin ihan hyvin :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!