perjantai 21. joulukuuta 2012

3 yötä jouluun on...

Pakko oli tulla tänne vielä jakamaan stressiä tulevan joulupäivän jouluruoista.
Aattona menemme hobitin ja aviokin kanssa mummulaan, missä odottaa valmiiksi katettu ruokapöytä herkkuineen. Joulupäivänä pingun veljet ja äiti tulevat puolestaan meille syömään. Olin ajatellut, että kattaisin vain joulukahvipöydän, mutta erinäisistä perhesyistä (jotka eivät allekirjoittanutta koske) päätimme aviokin kanssa, että on ihan hyvä kokoontua edes kerran vuodessa saman pöydän ääreen ja siten luoda (toivottavasti) onnistunutta joulutunnelmaa.

Huomenna aamulla on edessä "piipahdus" ruokaostoksilla. Listalla on tietysti kinkku (tavoitteena löytää noin 5 kg:n painoinen), aikaisempina vuosina olemme laittaneet myös kalkkunarullan, joka jää tänä vuonna pois. Kinkun aion valmistaa tämän paisto-ohjeen mukaisesti:

"...paistanut kinkun ritilällä uunipannun yläpuolella, verkko positetaan tietysti paistamisen jälkeen ennen kuin kinkku on jäähtynyt. Lämpötila uunissa 95 - 100 astetta ja kinkku paistetaan kunnes mittari näyttää maks. 75 astetta. Sisälämpötila ennen uuniin laittamista n. 5 - 10 astetta. Pakastekinkun hidas sulatus viileässä on tärkeää lopputuloksen kannalta." LÄHDE!

Ritilän alapuolelle asetan tietysti syvemmän pellin, jotta uuni säilyy siistinä. Kinkku paistetaan vasta joulupäiväksi, joten sulatus täytyy hoitaa harkitusti.

Kinkun lisäksi pöytään tulee "raitarosolli", eli teen rosollin itse ja asettelen tarjolle siten, että punajuuri-, porkkana-, vihreä omena-, punasipuli- ja suolakurkkukuutioita tulee jokaista leveä raita. Tämä sen vuoksi, että tiedän että pöydässä on 3 ihmistä, jotka eivät voi sietää sipulia. Rosolliin pienten kuutioiden leikkaaminen samankokoisiksi on mun mielestä ihan äärettömän rauhoittavaa, joten sitä odottelen kovasti joulupäivän aamuna. Tänä vuonna tietysti oman haasteensa keittiöhommiin tuo hobitti. Onneksi aviokilla alkoi liki 2ahden viikon mittainen loma, joten hän tietysti pääsee 1-vuotiastaan viihdyttämään, jos haluaa ruokaa... :)

MUTTA mainittakoon tässä yhteydessä, että meidän 1-vuotias on kuluneiden kahden päivän aikana viihdyttänyt itseään pieniä hetkiä ja tänään oli päivä, ettei hobitti kertaakaan itkenyt vaikka äitinsä nousi seisomaan, istui sohvalle tai peräti poistui huoneesta! Alkaako, oi alkaako eroahdistus hellittää?

Kinkun ja rosollin lisäksi pöytään tulee kylmäsavustettua kirjolohta (nam...), sipulisilliä (nam...), keitettyjä perunoita ja herneitä (nam...), porkkanalaatikkoa (Saarioisten, VAIKKA en heidän äitien pellollepotkimis-yt-neuvotteluita hyväksy mitenkään päin!), saaristolaisleipää ja merileväkaviaaria (ei ole mun makuuni, mutta aviokki tykkää) sekä voita.

Joulupöydän jälkeen on tietysti sitten pipareita, suklaata, korvapuusteja... Oih, nami nami nami!!
Veikkaan, että joulun jälkeen paino alkaa hetkellisesti taas 6uutosella. :) Toissa aamuna oli 58,4 kg. Not bad.

1 kommentti:

  1. Mekin mennään aattona valmiiseen pöytään, mutta joulupäivänä syödään lähiperheen kesken meillä. Itsellä ei hermo eikä kiinnostus riitä pipertelyyn, niin Saarioisten äitien tekemät laatikot hoitelevat homman. :D ps. Jampan eroahdistus ei kyllä ole vielä osoittanut laantumisen merkkejä...

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!