maanantai 3. syyskuuta 2012

Come fly with me...

Reilun viikon mittainen blogitauko on nyt ohi ja seuraa matkakertomuksen kirjoittamisen aika. Kirjoitettavaa on vaikka kuinka, joten ajattelin hieman jaksotella ja otsikoida postauksia. Valitettavasti ihan kaikkea Tyyppiin liittyvää en tällä puolella edelleenkään kirjoittele.

Kerrottakoon nyt ensin, että paino oli tänä aamuna 59,7 kg joten sellainen vajaa 2aksi kg tuli lomapainoa lisää. Katsellaan sitten tulevana lauantaina mitä vaaka silloin näyttää.

BL:stä olen nyt ihan ulkona, sillä en ole ehtinyt Katsomosta vielä puuttuvia jaksoja tsekkailla. Mielelläni kuulisin tietysti teiltä missä mennään, niin säästyisi aikaa. :) Päivitelkäähän siis kommenttikenttään jos vain suinkin viitsitte/ehditte/jaksatte.

Ja sitten siihen matkakertomukseen. :)
Meno- ja paluulento sinivalkoisin siivin

Reissuun lähdettiin siis viikko sitten lauantaina. Olimme tilanneet etukäteen tilataksin viemään meidät kentälle ja näinpä vaan olikin, että tavalliseen farkkutaksiin emme olisi kapsäkkiemme kanssa millään mahtuneet. Emme mahtuneet takaisin tullessakaan. Matkassa oli siis 2 aikuista ja 1 vauva, 2 isoa matkalaukkua, 1 matkasänky, matkarattaat, hoitolaukku, käsilaukku ja lentolaukku. Nyt kun tuon määrän kirjoittaa ylös, niin oikeasti naurattaa. :) Luulisi, että olimme lähdössä pitemmäksikin aikaa kuin viikoksi.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla iloisena yllätyksenä huomasimme, että Special Passengers-kyltti tarkoitti rattaiden kanssa liikkeellä olevia, eikä ollutkaan varattu VIP-ihmisille. :) Siispä pääsimme onnistuneesti jonojen ohitse checkkaamaan itsemme lennolle ja jätettyä tavarat ruumaan. Lentoasemalla suhtaudutaan nihkeästi siihen jos haluaa pitää rattaat lähtöportille saakka (kuulemma rajattua, kuinka monet rattaat saa lähtöportille viedä), joten jätimme rattaatkin suosiolla ruumaan ja Tyyppi lähti Manducassa kantoon. Ostettiin limpparit ja vietettiin aikaa lasten leikkitilassa, missä Tyyppi sai onnistuneesti purkaa energiaa ennen menolentoa.

Finnairilta on mahdollista ostaa myös Lomalennoille paikat. Hinta on 30 € / paikka / suunta. PlayTimen lukijat tietävätkin, että me ostimme eturivin paikat menolennolle. Ja hyvä olikin, koska kone on oikeasti pieni ja ahdas sellaiselle ikiliikkujalle, kuin meidän Tyyppi. Menolento meni sinällään ihan jees, Tyypin sai lattialle laskettua puuhailemaan hetkittäin omiaan. Nousut ja laskut eivät ottaneet korviin ollenkaan. Sitten, kun tuli päikkisaika, ongelmat alkoivat. Jäbä veteli menolennolla aikamoisen itkuparkushow:n, mutta rauhoittui lopulta 40 minuuttia ennen laskua (menolento lähti 14.15 ja kesti 3h 40min).

Koska istuimme eturivissä menolennolla, ystävällinen lentoemäntä asensi meille myös kaukalon Tyyppiä varten. Kaukalossa on pituusraja 70 cm ja painoraja 11 kg, mutta painosta ollaan tarkempia kuin pituudesta. No, eipä siitä ollut meille hyötyä, koska koppa on avonainen ja koko ajan oli jotain seurattavaa. Joten samainen ystävällinen lentoemäntä haki kopan sitten pois.

Hanian lentokenttä on pieni, siis tosi pieni. Mutta rattaat sai ilman mitään ongelmia viedä lähtöportille, tai siis koneeseen saakka. Lentokoneeseen siis mentiin bussilla ja siellä oli sitten ystävällinen mies ottamassa (=lue heittämässä) rattaat koneeseen. HUOM! Helsinki-Vantaan asemalla sai niitä pusseja, joihin rattaat pakataan ja ne kannattaa säilyttää, jos takaisintullessa haluaa rattaat pakata. Jos rattaat vie koneeseen saakka, niin siinä niitä ei oikein enää kerkiä pakata. Mutta hyvin ainakin meidän rattaat tulivat ilman pussiakin perille.

Paluulennolla (lähti klo 19.10 ja kesti 3 h 30 min) sitten aukesikin todellinen huutohelvetti. Meillä oli huonoimmat mahdolliset paikat, eli keski- ja ikkunapaikat. Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme ostaneet eturivin myös paluulennolle. No, vastaisuudessa tiedämme, että käytäväpaikka on paras paikka. Jäbä huusi, kiljui, kirkui, parkui jne. sillai varovaisesti arvioiden 3 x 15 min. Sylissä kävellessä (about vikan tunnnin aikana) jäbä oli yhtä hymyä ja hurmaa lentoemännille ja äiti saikin kommentin, että taitaa pieni mies ottaa lennon hieman rankasti.

Voin oikeasti vakuuttaa, että tulee menemään KAUAN ennenkuin vien tuon suloisen lapsukaiseni uudestaan lentokoneeseen. Pahoittelen myös jokaisen kuuloetäisyydellä (siis kansainvälistä avaruusasemaa myöten) olleen ihmisen korvien puolesta. Meillä olisi ollut ylimääräiset korvatulpat 3 ihmiselle. :) Takanamme istuneet matkustajat saivatkin lentoyhtiöltä ilmaiset juomat. Tyyppi siis huusi väsymystään, minkä lisäksi ilmeisesti jäbällä oli varsin tukkoinen nuhaolo. Ei kivaa. Allekirjoittaneen vasen korva soi vielä nukkumaan mennessä. Ihan kuin olisi paremmassakin rock-konsertissa ollut. =/

6 kommenttia:

  1. Voi apua... Nuhaisen lapsen kanssa ei oikein mikään ole kivaa. Meillä nuhastelu alkoi tänään. Uhhuh. Nenä-Friidakaa ei enää auta, kun lapsi päättäväisesti kääntää päätänsä pois ja parkuu kuin syötävä.

    VastaaPoista
  2. Voi jumpe. Minä olenkin täällä viikon odotellut raporttia matkustamisen onnistumisesta. Meidän touhutoopelle saattaisi käydä samalla tavalla, kun olisi liikaa nähtävää ja koettavaa.

    VastaaPoista
  3. Huh, varmaan aikamoista ja ittellekin ikävää, kun ei voi toista parkaa mitenkään oikeen auttaa :( Toivottavasti itse loma oli kuitenkin ihana ja aurinkoinen.

    Ja ihan oikeestiko haluat tietää miten BL:ssä kävi?! Sehän ratkes nyt se kisa viime viikolla.. Ihan hauskat finaalijaksot, jännittele nyt viä vaan :D

    VastaaPoista
  4. BL-finaali takana, ihan huippuahan se taas oli. Hienoa, että uskalsitte matkaan lähteä, onhan se "vähän" hankalampaa kolmestaan kuin kaksin!

    VastaaPoista
  5. oMg. Olen siis todella missanut BL:n lopun ja huomenna sitten seuraa kyllä tilannepäivitystä itselle Katsomosta. Kiitos kommenteista, huomenna saatte luettavaksi kohde- ja hotellijuttuja. :)

    ja joo, lennoilla tapahtunutta kiljumista lukuunottamatta, loma oli ihana ja aurinkoinen.

    VastaaPoista
  6. Voi ei, kuulostipa olleen rankka paluumatka! Voin vain kuvitella. Onneksi loma oli kuitenkin mukava :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!