Painolukema tänä aamuna 59,9 kg. Rehellisesti sanottuna en olisi ikinä uskonut, että raskauskilot putoavat näin nopeasti. Etenkin, kun se imetys jäi myös kokonaan pois. Ei voi valittaa. :)
Masu on tosiaan kyllä vielä löysän jauhotaikinan näköinen, joten mistään treenatusta ulkonäöstä ei voi todellakaan puhua (eikä ole todella tarviskaan), vaikka vaakalukema tietysti omaa silmää ja fiilistä miellyttääkin.
Sektiohaavan kanssa on nyt pienimuotoinen ongelma, koska haava hieman aukesi keskikohdasta ja vuotaa nyt sitten verensekaista, ilmeisesti jotain kudosnestettä. Vatsa on myös vaihteeksi taas arempi kuin aiemmin, joten tänään jätettiin sovinnolla vaunulenkki väliin. Tosin taivaalta satoi myös kaatamalla vettä, joten eipä ollut mitenkään liian houkutteleva sääkään lähteä ulos. Huomenna on toiveissa jo parempi olotila, josko ilmakylvyt yöllä auttaisivat? Lisäksi pitäisi tietysti välttää sellaista ylös-alastaivutusliikettä tuon haavan osalta, mikä ei olekaan ihan helppo juttu, kun täytyy nostella Tyyppiä ja ylipäätään nousta istumasta ylös. ;)
No, ei valiteta, asiat voisivat olla hullumminkin. Nyt taidan mennä hammaspesulle ja sitten nukkumaan.
Tosi isot onnittelut perheenlisäyksen johdosta, näin vähän myöhässä... En olekaan pitkään aikaan vieraillut blogissasi. Aivan uskomattoman hienosti olet karistanut raskauskilosi, melkein kuin itsestään. Hyvää jatkoa teidän perheelle, yritän muistaa piipahtaa täällä vähän useammin jatkossa.
VastaaPoistaNo johan ne karisee! :) Toivon samaa omalla kohdallanikin, sitten joskus...
VastaaPoistatuohon haavan aukeamiseen: suihkuta, suihkuta, suihkuta. ainakin kolmesti päivässä. klisee "vesi vanhin voitehista" pitää tuossa paikkansa. ilmakylvyt ovat myös hyväksi. kyllä se siitä umpeen kasvaa.
VastaaPoistahienosti on painosi pudonnut, sen kiinteytymisenhän ehtii myöhemmin, kunhan sektiohaava on ihan parantunut.
Vitsi, sulla on tosi hyvin lähtenyt kilot!:D Itse tuskailen kilojen kanssa, vaikka imetänkin vielä.. :(
VastaaPoistaMyöhäiset onnittelut :)
VastaaPoistaAnteeksi,että kysyn vielä imetyksestä. Syy on ehkä jonkinlaisen vertaistuen saaminen (puoli ja toisin)...
Mulla on 3,5 kuukautta vanha vauva. Suunnitellulla sektiolla syntyi perätilan vuoksi. Yritin melko huonolla menestyksellä imetystä noin 4 viikkoa, jonka jälkeen lopetin ja pumppasin maitoa niin pitkään kun sitä tuli (eli muutaman viikon). Imetysongelmat alkoivat,kun maitoa ei tullut riittävästi, vauva oli nälkäinen ja raivosi vimmatusti rinnalla. Hän ei myöskään saanut kunnon otetta tissistä, ei vaikka käytin rintakumia (yritin vielä eri kokoisiakin).
Imetyksen tai sen yrityksen lopettamispäätös oli kamala! Olin aluksi pahoillani sektiosta ja epäonnistumisen tunne imetyksen suhteen tuntui olevan piste iin päälle. Synnytyksen jälkeisessä hormoonimyrskyssä mietin että ensin en pystynyt synnyttämään lastani "oikein" ja nyt en pysty häntä ruokkimaankaan "oikein".
Nyt tunnen olevani sinut asian suhteen. Mutta edelleenkin tulee hetkiä jolloin olo todella kurja. Mietin jääkö lapseni jostain paitsi,kun en imetä jne. Tiedän ettei jää, mutta kun se hetki tulee ei millään järkipuheella ole väliä.
Halusin kertoa tarinani, jospa siitä olisi jotain "apua". Ja mielelläni kuulisin sun version (ymmärrän kuitenkin jos et sitä haluaa jakaa). Toivottavasti sulla(kin) on ihmisiä ihmisiä jotka tukee sua tässä asiassa. Tuen olen itse kokenut huippu tärkeäksi, erityisesti mieheni tuen.
Onkohan tuolla sektiolla jotain tekemistä imetysongelmien kanssa...?
Pitäkää huolta :)
-Lintu-