maanantai 14. marraskuuta 2011

Synnytystoivelista

Kirjoittelin nyt sitten kuitenkin tuon synnytystoivelistan. Se jollain tavalla ihan oikeasti konkretisoi, että synnytys on edessä ennemmin tai myöhemmin ja auttaa varmaankin myös henkiseen valmistautumiseen.

Edellytyksenä toiveille on tietysti se, että vauvan ja äidin vointi on synnytyksen aikana ja jälkeen hyvä.
  • haluan lääkkeellistä kivunlievitystä: epiduraali + tietoa muista saatavilla olevista kivunlievitysmenetelmistä tilanteen mukaan (ei aqua-rakkuloita!)
  • haluaisin kuunnella radiota / musiikkia
  • haluaisin liikkua mahdollisimman paljon avautumisvaiheen aikana
  • toivon, että kätilö ohjaa minua koko synnytyksen ajan eikä meitä "unohdeta" synnytyksen aikana
  • toivon, että episiotomiaa ei tarvitse tehdä
  • JOS VAUVAN TAI OMA TERVEYDENTILANI VAATII, HALUAN NOPEAN SEKTIOPÄÄTÖKSEN ja että puolisoni saa mahdollisuuksien mukaan olla leikkauksessa ja vauvan hoidossa mukana
Synnytyksen jälkeen toivon,
  • että puolisoni saa osallistua vauvan kylvetykseen ja hoitoon
  • että saan imettää ja saan tähän ohjausta ja neuvontaa
  • että saamme ohjausta vauvan hoidossa
  • että voin halutessani pitää omia alusvaatteita / vaatteita
  • että SAAMME PERHEHUONEEN

10 kommenttia:

  1. Epiduraali saattaa vielä mahdollisuuden liikkumiseen, joten kannattaa miettiä muita kivunlievityksiäkin. Suosittelen esim. kohdunkaulanpuudutetta (PCB), joka oli mulla esikoisen synnytyksessä aivan taivas, se vei kivut melkeen kokonaan pois. Jäljellejääneet kivut vastas ehkä mun laimeita menkkakipuja. Sen kans pystyy liikkumaankin, kun ei puuduta muuta ku kohdun alueen.

    Mun pitäis kans kirjotella ylös jotain ajatuksia synnytykseen liittyen. Lähinnä miehelle muistiksi, että se muistaa missä asioissa sen piti pitää mun puolia. :D

    VastaaPoista
  2. Aviokki oli myös sitä mieltä, että hänelle lista on tosi hyvä juuri sen vuoksi, että osaa sitten pitää mun puolia. :) Epiduraalista olen myös lukenut tuon, että liikkumismahdollisuuden saattaa viedä, mutta oletuksena jos kipu on sitten ihan kamalaa, niin epiduraali ennemmin kuin spinaali.

    VastaaPoista
  3. Episiotomiaa ei muuten kannata pelätä. Itselleni tehtiin se, koska vauvan sydänäänet laskivat synnytyksen aikana. Tervehtyminen oli todella nopeaa, vaikka toisin luulin. Monet jopa sanovat, että episiotomia parantuu nopeammin kuin repeämät. Itselläni ei ole kokemusta kuin episiotomiasta, joten asian paikkaansapitävyyttä en tiedä. Toki paras vaihtoehtohan on, ettei kumpaakaan tarvitse "valita". Mutta jos kätilö mainitsee ponnistusvaiheessa, että episiotomia auttaisi synnytyksessä, suosittelisin ottamaan sen kyllä. Turha väkisin pusertaa "jalkapalloa liian pienestä kolosta". =)

    VastaaPoista
  4. Anonyymille iso kiitos kommentista!! Tosi hyvä tietää, ettei tuosta episiotomiasta toipuminen välttämättä olekaan sitten niin kivuliasta. Totuushan on sitten kuitenkin se, että sitten synnytyksessä tehdään kaikki mitä parhaaksi siinä tilanteessa nähdään.

    VastaaPoista
  5. Samaa kuulin jo synnyttäneiltä ystäviltäni, ja suostun itse kyllä episiotomiaan jos niikseen tulee. Jotenkin (mun raukkamaisuuden tuntien) tämä on aika hurjaa, mutta parempi parantua helpommin kuin tuskailla pitempään repeämän kanssa.

    Synnytyslistaa olen miettinyt täällä koko raskauden ajan, tosin mies on sitä mieltä, että paree antaa kätilöiden tehdä työnsä ilman toivelistoja. Höh! Aina saa toivoa, sanon minä.

    VastaaPoista
  6. Yleensähän (pieni) repeämä parantuu paremmin kuin episiotomia. Mullekin tehtiin eppari esikoisen synnytyksessä ja se parani kai ihan hyvin, joskin se tulehtui viikon verran synnytyksestä. Joillakin repeämät ja epparit kipuilee pitkään, mutta yleensä ne kai paranee suht nopeasti. Mitähän mulla ois ollu peräpää hellänä, ehkä pari-kolme viikkoa. Eikä siitäkään ajasta mitenkään ihan mahdottoman kipeä, edes sillon kun se tulehtui.

    Mulla oli toivelistalla ekaan synnytykseen, että ei epiduraalia tai spinaalia, mutta jossain vaiheessa olin jo pyytämässä sitä epiduraalia. :D Onneksi mulla oli hyvä kätilö, joka sai mut puhuttua siihen kohdunkaulanpuudutteeseen, kun epäilin sen tehoa. Se kyllä auttoi tosi hyvin, joten suosittelen kokeilemaan! Se ei nimittäin varmasti vie niitä liikkumismahdollisuuksia. :)

    VastaaPoista
  7. Tyyppi on POIKA ja syntyy 21.11.11 kello 9.48 mitoilla 3980g ja 51 cm

    anita

    VastaaPoista
  8. Semmoistakin kannattaa lisätä toivelistaan että haluaako puoliso leikata napanuoran ja että saako opiskelija olla mukana synnytyksessä.. nämä tuli äkkiä mieleen.. :)

    VastaaPoista
  9. Hyvä lista :) Omaan kokemukseeni nojaten, eppari leikataan kun oikeasti on tarvetta eikä siitä synnyttäjältä turhia kysellä. Näin ainakin mulla ;) Ja hyvin siitä tosiaan toipuu :) Epiduraali avasi taivaan eikä liikkuminen mulla ollut enää tarpeenkaan, koska puudute oli viimeinen niitti avautumiselle ja ruettiin ponnistelemaan. Omia alusvaatteita en olisi pitänyt mistään hinnasta, ne verkot olivat jotenkin kivemmat kun eivät yhtään puristaneet eikä niiden likaantumista tarvinnut miettiä (vuoto on useasti aika runsasta ekat päivät). Meillä synnytys tapahtui opetussairaalassa (onkohan tuo oikea sana) eikä itse saanut päättää pääseekö opiskelija mukaan vain ei. Se oli pakko hyväksyä. Mutta onneksi kaikki opiskelijat olivat kyllä oikein mukavia :)

    Nämä aatokset tulivat mieleeni sekä kirjoituksestasi että muiden kommenteista. Tarkoitukseni EI ole ohjeistaa/arvostella tms negatiivista, vaan ihan vaan vähän kertoilla kuinka asia saattaa olla. Ettei tulisi ylläreitä :)

    VastaaPoista
  10. Mulla se jäkivuodon määrä oli melkonen, ei ois tullu mieleen sotkee omia alusvaatteita. Ja onhan se sairaalan verkkohousut niiin seksikkäitä. :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!