lauantai 29. lokakuuta 2011

Ketutuksen määrä

Tänään on jostain syystä ollut aivan järkyttävän huono päivä. Olen ollut oikeastaan aamusta saakka aivan mielettömän huonolla tuulella johtuen todella ankeista yöunista. Olo on aamusta lähtien ollut tukala, liitoskivut -) keep on coming!

Käytiin hakemassa meidän auto (se on ihan megahieno, laitan kuvan huomenna) ja kotimatkalla Tyyppi päätti äheltää itsensä sitten niin ylös, että oikeasti hengittäminen ja istuminen oli lähes mahdotonta ja siis todella epämiellyttävää. No, ylemmäs Tyyppi ei vaan yksinkertaisesti pääse, joten ehkä kohta alkaa laskeutuminen? Tai ehkä hän kierähtää selän puolelle... Reilu kk laskettuun aikaan aikaa, ja voin jo nyt kyllä sanoa, että ymmärrän todella hyvin kaikkia odottajia, joilla menee hermot jos lasketusta ajasta mennään yli.

Kaupassa käytiin, hukkasin kauppalapun jonnekin -) itkupotkuraivarit olivat noin 3 millimetrin päässä. Tultiin kotiin, syötiin tosi hyvää kanawokkia ja sain kuin sainkin nukuttua kahdessa pätkässä tunnin mittaiset päikkärit. Join puoli kupillista kahvia ja johan alkoi tuntua siltä, että elämä voittaa taas.

Tosiaan liitoskivuista kärsitään (tänään jokaikilä askeleella), sukkapuikkomaisista vihlauksista alakerrassa tulee viittauksia, Tyyppi tunkee tosi korkealle ja olo on äärimmäisen raskaana oleva ja suorastaan epämiellyttävä. Ja se, että valittaa näistä asioista saa mun pään suorastaan räjähdysvalmiiksi, koska kaikki nämä kuuluvat raskauteen ja Tyypin liikkeistä nimenomaan pitää olla onnellinen, kun tietää, että kaikki on kunnossa kun Tyyppi on aktiivinen. Jotenkin se, että valittaa tukalasta olosta saa aikaan huonon omantunnon, ihan kuin manaisi tätä loppuraskautta...

No niin, hyvää yötä! Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen suorastaan ikävissäni siitä, että yö kestää tunnin pitempään, kuin normaalisti.

4 kommenttia:

  1. Koita jaksaa! :) ollessani noilla viikoilla raskaana me etsittiin meille asuntoa (johon muutettiin bout 2 viikkoo ennen la.ta) Voin kertoo, etten todellakaan ollut mitenkään kivaa seuraa.. Kohta bebe on ulkona ja elämä voittaa!!! KT

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida..
    Valittaminen on ihan oikeutettua välillä, raskaana oleminen on raskasta, sananmukaisesti. Mutta ihan pieni hetki (vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan) ja sun elämässäsi tapahtuu niin uskomattoman ihana muutos parempaan, ettei sitä pysty edes kuvailemaan.
    Ja se on todellakin sellainen onnellisuuden aste, ettet edes muista kaikkia niitä vaivoja joista olet joutunut kärsimään, takaan.

    Onnea vielä,
    t. eräs puolivuotiaan pikku-ipanan äiti :)

    VastaaPoista
  3. Voi, tulee oma loppuodotus mieleen. Muistan kuinka itse olin synnärillä niiiin onnellinen - paitsi tietysti ihanaakin ihanammasta vauvasta - niin siitä, että vihdoin pääsi raskaudesta vaivoineen. Siitäkin huolimatta, että synnytyksen jälkeen oli roppakaupalla uusia vaivoja, olo muuttui todella energiseksi ja oli ihan euforinen pienestä nyytistä. Paljon voimia ja kaikkea hyvää, kohta saat oman nyyttisi syliin!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!