keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

mallia ajattelun yrittämistä

Pää on yhä ihan sekaisin. Kirjamellisesti. Edelleen iso kiitos onnitteluista, niitä on ihan sanoinkuvaamattoman mukava lukea!


Niiden perusteella tulee sellainen olotila, että tässä on todennäköisesti tapahtumassa elämän kokonaisuudessaan muuttava muutos. :) Muuten tässä ei olekaan (toistaiseksi) mikään vielä oikein muuttunut. Sellaisia fakta-asioita ovat kuitenkin ne tosiasiat, että olen vaihtamassa työpaikkaa pääsiäisen jälkeen (onneksi siihen tulee väliin muutama vapaapäivä vanhan ja uuden paikan vaihtamisen välillä) ja se, että joudun nyt sitten tarkkailemaan mitä suustani laitan alas. Pakko sanoa, että nyt kyllä tavallaan hirvittää ihan mielettömän paljon tuo työpaikan vaihto, mutta olen nyt kyllä myös inhottavan realistinen kirjoittaessani näin, että on hyvinkin mahdollista, että koko tämä raskaustilanne saattaa olla ohitse kahden viikon kuluessa. =/ Inhottavaa, mutta totta ja koska olen yhden keskenmenon varhaisessa vaiheessa käynyt läpi, niin ajattelen mieluummin nyt niin, että en kummemmin intoile asiasta ennenkuin on monen monituista viikkoa kasassa.


Tosiasia on kuitenkin se, kuten Verona sanoi: kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Kaksi mahtavan hienoa uutista samaan aikaan tavallaan rajaavat toisiaan stressaavat tekijät pois.

Lakkoilua kasassa tänään mahtavat 89 päivää! Huomenna on kolme kuukautta takana ja enää 9 kuukautta jäljellä. :) Juoksentelut edelleen ohjelmassa mukana ja nyt painottuen ulkosalle. Eilen töiden jälkeen kävelin kotiin ihastuttavassa räntäsateessa, joten laiskuuttani päädyin jäämään sohvalle lonnimaan ja katsomaan (mitäpä muutakaan) piirrettyjä. ;) No, täksi iltapäiväksi on luvattu aurinkoa ja +4 astetta, joten tänään Sports Tracker toiseen taskuun ja iPod toiseen taskuun ja tassua toisen eteen tunnin ajan. Happeilu tekee hyvää! Riina: Kiitos ihanista onnitteluista ja tervetuloa mukaan seuraamaan sekavia sepustuksia! Minulla ongelmaksi muodostuu korkea keskisyke, jota olen tosin onnistuneesti onnistunut hilaamaan alaspäin nyt kolme kuukautta kestäneiden treenien myötä. Mutta jännitys jo pelkästään juoksukilpailun tunnelman takia aiheuttaisi sen, että keskisyke olisi korkealla, oman arvion mukaan jossain 160 tienoilla. Sen vuoksi jatkan nyt mieluummin huolellista peruskuntotreenailua, jolloin treenailu maratonille edelleen jatkuu (jos kävisikin niin, että en olisi lokakuussa 7 kuulla raskaana) ja myös oma kunto ja painonnousu pysyy maltillisena. Huh huh, takaisin töiden maailmaan. :)

4 kommenttia:

  1. Hei me vaihdetaan työpaikkaa samaan aikaan! :)

    VastaaPoista
  2. On ihan ymmärrettävää että ajattelet noin! Kyllä se siitä sitten ajallansa muuttuu ja uskallat alkaa nauttia raskaudesta, ehkä sitten kun on ensimmäinen ultra takana. Mutta me pidetään tarrasukat esillä että teidän pieni on mukana kyydissä loppuun asti:) <3

    VastaaPoista
  3. Outi, muistaakseni kirjoitin vastauksen blogiisi, mutta en sitten löytänytkään sitä enää jälkikäteen... :) eli uusintana vielä, jos se nyt ei vaikka tallentunutkaan: kiva, että sullakin ajoittuu uuden työn aloitus siten, että väliin ehtii muutama vapaapäivä.

    Junna: näin just ajattelin, että sitten kun on varhaisultra käyty joskus laskennallisesti 7-8 vko:lla, niin uskon ehkä ylipäätään että olen raskaana. taidan tehdä yhden testin vielä tänä viikonloppuna, ihan vain saadakseni vielä varmistusta asiaan. ;)

    VastaaPoista
  4. Onnea, onnea ja vielä kerran onnea raskauden johdosta!! :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!