sunnuntai 25. syyskuuta 2016

15.4.16: Soita mulle, hammaslääkäri onkin 17.30


Viime keskiviikkona:

Kiitos KT aamun vinyasa-joogaharjoituksesta! Melkein kuitenkin myöhästyn junasta kotimatkalla, koska molemmat pohkeet ovat niin jumissa lukuisista alaspäin katsoneista koirista. Mukavan konduktöörin ansiosta ehdin kuin ehdinkin kyytiin.

Juttelen junamatkan ajan äidin kanssa puhelimessa niitä näitä varsin rennoissa tunnelmissa. Puhelimen koputus ei tietenkään ole päällä, koska puhelin harvemmin soi nykyään, kun kaikki aina mesettää tai Whatsappaa. Puhelun päätteeksi istun jo mukavasti bussin kyydissä köröttelemässä ja huomaan klo 16.40 aviomieheltä tulleen tekstiviestin: Soita mulle, hammaslääkäri onkin klo 17.30.

Hammaslääkärin siis piti kaikkien osallisten muistien mukaan olla vasta 18.30, mistä syystä olen tehnyt tänään hieman pitemmän työpäivän. Klo on nyt siis 16.44. Soiton myötä sovimme, että aviomies tulee minua lasten kanssa autolla vastaan Nihtisillan Nestettä (just sitä, jolla on the autopesula) vastapäätä olevalle bussipysäkille. Minuuttia myöhemmin sovimme uudestaan, että jäänkin pois vasta pari pysäkkiä myöhemmin, jotta saamme maksimoitua vastaan-ajavan auton ja bussin kohtauspaikan. Saan tajuttoman hyvän idean, että kotiudun lasten kanssa keskustasta bussilla, sillä Tyypin mielestä on huippuhienoa matkustaa bussissa siten, että kyytiin saa mennä bussin etuovesta.

Sovitulla pysäkillä jään bussista pois ja siirryn auton kyytiin. Huikea idikseni bussimatkasta jää aatoksen tasalle, kun auton kyydistä löytyy hiukkasen kireä aviomies ja hät´hätää sukkahousuihin puetut lapset. Tietysti lapsilla on myös takit, kengät ja pipot, mutta sukkapöksysankareiden kanssa ei lähdetä bussiseikkailuun. Aviomiehen otsasuoni näyttää tosiaan jonkin verran sykkivän varsin tiukaksi kiristyneen aikataulun johdosta. Onneksi meidän Note ei ole kireä, vaikka muistuttaakin väriltään kireää punaista perhe-paholaista.

Miehet suhtautuvat kertomansa mukaan rennosti ja letkeällä otteella muuttuviin tilanteisiin. Asioilla on tapana järjestyä, on lause, jonka olen varsin usein kuullut mieheni sanovan. Tuossa se nyt kuitenkin sadattelee, kun vihreä linja on Turun moottoritien jälkeen vain kaukainen aavistus. Kertoo ajavansa Kamppiin Runeberginkatua, mutta valitseekin Mechelininkadun. Kaikki valot sielläkin luonnollisesti punaisella. Samaten, kuin se otsasuoni.

Löydän itseni klo 17.22 auton ratista. Auto on totaalisen jumissa Helsingin keskustassa hotelli Helkan kohdalla liikenneruuhkassa. Aviomies on hypännyt miltei etana-vauhdilla etenevästä autosta 2 minuuttia aikaisemmin pois, jotta ehtii juosten hammaslääkärin vastaanotolle. Hillittömän kokoista maasturi-mersua ajaa komea vanhempi mies, joka tekee punaiselle perhe-Notelle herrasmiesmäisesti tilaa liikenneympyrässä (tai missä lie kiertoliittymässä?). 

INHOAN yli kaiken ajamista Helsingin keskustassa ja hihkaisen ilosta, kun näen että seuraavista liikennevaloista saan selvästi kääntyä oikealle kohti Ruoholahtea, koska niin moni muukin auto sinne kerta ajelee. Seuraavissa liikennevaloissa vastaantulevien kaistalla Porsche-kuski vilkuttelee minulle. Meidän autossa soi Laiska lehmä, Strutsi ja Rouva Huttunen on hyttynen, kun kurvaamme Länsiväylää pitkin kotiin.

Klo 17.58 olen lasten kanssa kotona ja rakennan Duploista kanalaa, jossa asuu vasikka, heppoja, lentävä kalakukko ja pari lammasta. Ja hetkeä myöhemmin rakennetaan Tyypin kanssa isoa ruuhkaa.


Meidän elämää. ❤ Arkirealismia. ‪#‎love‬

13.4.16: Koti-isin päivä: tiistai


6:30 Aika herätä. Talo on hiljainen, vaimo töissä ja lapset nukkuu vielä. Yllättävän pirteä olo, vaikka eilen tuli käytyä illan päätteeksi lenkillä. Voisi varmaan yrittää nukkua, mutta haluan päästä lukemaan kaiken HIFKin eilisestä Liigan finaaliin pääsyn ratkaisseesta pelistä. 0-4 vieraskentällä, jestas sentään mitä myllytystä! Hesarin nettilehtikin hehkuttaa oman kaupungin jengiä. Pikkuisen on omat jalat jumissa yhdestä lenkistä. Jätkillä varmaan painaa enemmän. Juostava kuitenkin on. Molempien. Tilastojen mukaanhan kaloreita kuluu nykyään yleisestä aineenvaihdunnan hidastumisesta johtuen vuorokaudessa noin pari sataa vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Siihen lisäksi se, että jääkaappeja löytyy nykyään kotoa kaksi. Pitäisi varmaan juosta paljon enemmän.

8:00 Lapset alkavat heräillä. Ehdinkin jo lukea kaiken tarpeellisen aiheesta jos toisesta ja tsekata vielä videotkin. Etenkin Luttisen maali oli todella nätti. Molemmat lapset nousevat hyväntuulisina. Muistan varmistaa, että Tyypin huoneen ovi pysyy kiinni, jottei hänellä mene hermot, kun Neiti painelisi sinne.

8:15 Vaippa vaihdettu Neidille, ajan partaa. Juutun samalla juupas-eipäs keskusteluun Tyypin kanssa siitä saako pyykinpesukoneen säädintä rullata huvikseen. Äidin mukaan kuulemma saa. No, minä sanon että ei saa. Miksi? No muun muassa siksi koska sitä on nyt rullattu muutama kymmenen kertaa ympäri eikä se ole lelu. Saan kuulla kunniani, mutta en anna periksi.

8:25 Siirtyminen alakertaan. Rauhoitetaanpas puuronlaittohetki tahmatassumuumilla. Eli muumipapan muistelot osa 2 pyörimään telkkariin.

8:30 Isille ja Tyypille kaurapuuroa, Neidille neljän viljan puuroa. Kaikille lisäksi mummun poimimia mustikoita ja Neidille vielä marjasosetta, jotta puuro jäähtyy syöntikypsäksi.

8:45 Puurot syöty. Siihen päälle D-vitamiinitabletit ja ksylitol –pastillit molemmille lapsille. Itselle toinen kuppi kahvia ja sen jälkeen purkkaa. Laitan muumit takaisin pauselta, jotta ehdin tiskata rauhassa. Vaimo kokkaa meillä 80 prosenttisesti ja minä tiskaan 90 prosenttisesti. Jos joku asia on varma, niin joka päivä tulee jotain pannua tai kattilaa jynssättyä. Se alkaa toisaalta jo sujua varsin hyvin. Neiti painelee keittiöön ja löytää eilen illalla alas jääneet suihkutossuni. Saa soviteltua ne jalkaansa ja…ei se isin kengissä kävely niin vaikealta näytäkään. Ainakin keittiöstä olohuoneeseen menee ihan hyvin.

9:15 Keittiö saatu siivottua, joten eikun lapset hammaspesulle. Pienempi ensin. Neiti viihtyy hyvin, kun pullistelen poskiani ja hän voi kädellään pamauttaa pullistuman aina toiselle poskelle hammaspesun lomassa. Joudun vähän toppuuttelemaan kovimpia heijareita. Tyyppi ihmettelee kikatusta ja tulee kärkkymään omaa vuoroaan. Tästä rasti seinään. Tyyppi haluaa, että laulan ambulanssilaulua, kun pesen hänen hampaansa. Okei, sillä mennään siis.

9:30 Alkaa jokaisen vanhemman aamun suosikkihetki, lasten pukeminen. Itseäni helpottaa eniten, kun ei ole aikataulua kiristämässä tunnelmaa. Myöskin sään vähäinen lämpeneminen auttaa. Ei tarvita aivan niin paljoa päälle. Silti joudun uhkailemaan Tyyppiä sillä, että autossa kuunnellaan vain radiota eikä lastenlauluja, jos homma menee kiukutteluksi. Tehoaa hyvin. Pakko silti ottaa oma pitkähihainen paita pois. Lämmin tässä rutistuksessa muuten tulee.


10:00 Lähtö Tapiolan asukaspuistoon, joka on harkittu riski. Nelivuotiaalle ja alle kaksivuotiaalle löytyy kyllä molemmille tekemistä. Nähtäväksi kuitenkin jää löytyykö molempia samanaikaisesti miellyttävää puuhaa. Yksinäni kun en kuitenkaan repeä kahteen paikkaan, kuin korkeintaan peräkkäin. Lastenvaunut, kaksi palloa, vettä, viinirypäleitä ja aurinkolasit kaikille mukaan ja sitten menoksi.


10:20 Puistossa! Todella hieno sää ja todellinen täysosuma muutenkin. Neiti ja Tyyppi pelaavat molemmat kori- ja jalkapalloa, ovat samaan aikaan kahdessa keinussa ja polkupyöräkarusellikeinussa, jota pääsen polkemaan. No, lähtevätpä samalla hapot jaloista. Kevätpäivä on auringossa niin lämmin, että taas on otettava oma pitkähihainen pois ja mentävä t-paidalla ja takilla. Toivottavasti lapsillakaan ei ole liikaa päällä. Toisaalta ei siinä keinussa kuuma tule kuin vauhtia huhkivalla isillä. Neiti haluaa pomppimaan pikkutrampalle. Polvistun siihen viereen, otan molemmista käsistä kiinni ja pompotan. Ihan hyvinhän tämä sujuu. Tyyppi polkee kolmipyöräisellä ympärillä.



11.00: Aurinko lämmittää ja siirrymme penkille juomaan vettä ja syömään viinirypäleitä. Tällaisista hetkistä se hyvä elämä koostuu, ei epäilystäkään. Seuraava viinirypäle vaan suuhun ja… lapsilla on ollut sama ajatus, koska Tyypillä on viimeiset kaksi rypälettä jo kädessään. Ei jäänyt paljon isille, mutta ei se mitään. Annas toinen niistä kuitenkin Neidille. Sinne menivät ja molemmat ovat tyytyväisiä.


12:00 Lähdemme autoa kohti. Tyyppi haluaa vaunuihin. Sopiihan se. Sisarusistuin jäi kotiin, joten etenemme niityn poikki suht hitaasti, koska Neidillä riittää ympäristössä ihmettelemistä.

12:30 Pääsemme kotiin ja lämmitän kaikille kolmelle vaimon eilen tekemää kinkkukiusausta. Tiskaamisnakki tuntuu jälleen kerran erittäin kohtuulliselta. Syömme kaikki hyvällä ruokahalulla annokset loppuun. Lapsille ksylitol-pastillit, Neidille puhdas vaippa ja molemmat päiväunille.

13:00 Molemmat lapset ovat yläkerrassa nukkumassa. Täytyy taas paahtaa johtamisen perusopintoja eteenpäin. Tämän päivän luennon aiheena on sukupuoli ja johtaminen. 

Tähän väliin on aivan pakko kyseisen aiheen mukaisesti jakaa kuva Tyypin tempputemmellyksessä saamasta Suomen Voimisteluliiton voimistelun alkeisjatkopassista. Havahduin asiaan, kun Tyyppi kysyi minulta eilen pukuhuoneessa tunnin jälkeen mitä tyttö tekee? Kysyin mikä tyttö ja Tyyppi näytti yhtä passin kuvaa. Totesin, että tyttöhän tekee kärrynpyörää. 

Jäin kuitenkin tutkimaan passia tarkemmin. Laskin kahdelta aukeamalta yhteensä 48 kuvaa, joista ainoastaan kahdessa oli poika yhtenä osapuolena. Kaikissa muissa 46 kuvassa oli yhteensä 106 tytön kuvaa. Tämä avaa itselleni paremmin sitä, miksi passissa ylipäätään erikseen todetaan sekä tyttöjen että poikien olevan tervetulleita 3-12 – vuotiaille tarkoitettuun voimistelukouluun.


14:45 Havahdun siihen, että muistan mummun tulevan viidentoista minuutin kuluttua vahtimaan lapsia pariksi tunniksi, jotta oma jälkikasvunsa pääsee opiskelemaan. Päätän herättää Tyypin, jotta hänelle jää paremmin aikaa orientoitua tilanteen muuttumiseen.

14:50 Tyyppi herää ja ovikello soi. Mummu tulee tavoilleen uskollisena hyvissä ajoin. Tuo tullessaan myös pari rullaa sekä talous- että vessapaperia. Hienoa, iso kiitos myös näistä. Molempia kuluu lapsiperheessä uskomattomia määriä. Tyyppi on vähän jäissä, kun on vielä aivan unen pöpperössä. Haluaa pysyä sylissä. Mikäs siinä, vähän vaikeusastetta mummun kahvin keittoon ja omien eväiden laittoon, mutta kyllä tämä luonnistuu. Mummulle kahvin kanssa keksi ja Tyypille kanssa. Ja sitten alkaakin Tyypillä jo Kanin loikka –peli mummun kanssa. Valmistan vielä riisin lapsille. Laitan myös Bolognesea pannulle oikean määrän ja lautaset sekä lusikat valmiiksi odottamaan, jotta äitini ♥ pääsee mahdollisimman vähällä.

15:25 Ovesta ulos ja autoon.

15:26 Ovesta sisään ja aurinkolasit sekä vesipullo kyytiin. Uusi yritys lähdölle.

20:05 Takaisin kotiin. Onneksi lapset valvovat vielä sängyissään. Käyn ensin Tyypin luona juttelemassa viisi minuuttia siitä, mitä mummun kanssa tehtiin ja miten ilta sujui. Sen jälkeen Neidin luokse ja nosto unipussissa syliin. Kujertelemme hetken aikaa ja leikimme kukkuu – leikkiä hiljaisella volyymilla. Sitten lasken Neidin unipusseineen takaisin sänkyyn ja laitan Gibigyyn (kilpikonnan muotoinen soittorasia, jonka hankin jo aikanaan Tyypille) uudestaan päälle.

20:15 Ruokailua ja päivän purkua vaimon kanssa. Näyttää siltä, että oli kotona kumpi tahansa, niin sillä olisi illalla enemmän juteltavaa. Tilastoista kun tykkään, muistan, että me suomalaiset siedämme monia muita paremmin hiljaisuutta. Päätän kasvattaa tuota tilastoa.

21:00 Daddy´s QUALITY time, koska vaimo menee nukkumaan. Netflixistä pyörimään spin off Breaking Badista eli Better Call Saul: toinen kausi, jakso 9. Sarjan ehdoton helmi on Mike Ehrmantraut, joka oli yksi suosikkihahmoistani jo Breaking Badissa. Ne, jotka eivät ole katsoneet kumpaakaan sarjaa, saattavat silti muistaa häntä näyttelevän Jonathan Banksin jo legendaarisesta Wiseguy –sarjasta (hän oli siis se poliisi, jolle Ken Wahlin esittämä Wiseguy aina peitetehtävistään soitti puhelinkopista).


22:00 Mestarien liigan puolivälierän toinen osa Man City vs. PSG. Aguero kaadetaan, City saa pilkun. Sergiollakin taitaa olla jalat hapoilla, koska vetää ohi. Töissä ollessani en jaksanut valvoa millään näitä matseja ekaa puoliaikaa pidemmälle. Huomenna olen kuitenkin edelleen kotona. Let´s rock!! ;-)

23:55 Hampaiden pesulle ja nukkumaan.

11.4.16: Uusi arki käynnistynyt


Takana on nyt reilun viikon verran uudenlaista arkirealismia. Äiti on palannut työpöydän ääreen ja isi jäi kotiin lasten kanssa. Arkirealismi todella potkaisi tätä perhettä viime viikolla takamuksiin, sillä viikon aikana aviomiehelle osui valitettavan monta opiskelu-iltaa ja itse tietysti ensimmäisellä viikolla opettelin ja palauttelin mieleen työjuttuja ja -rutiineja. 

Naureskelinkin perjantaina anopille, että olen kuluneella viikolla nähnyt enemmän häntä kuin aviomiestä. Mikä onni ihanasta ja lastenhoito-apuun rientäneestä mummusta!

Lapsilla, etenkin Tyypillä ensimmäinen viikko ilman kotiäitiä näkyi loppuviikosta. Tyyppi tosiaan jätti suurimmaksi osaksi viikolla päiväunet pois ja olikin iltaisin väsymyksestä johtuen kiukkuinen, kuin ampiainen. Viikonlopun aikana tilanne kuitenkin jälleen tasoittui ja nyt on Tyyppi nukkunut lauantaista lähtien päivittäin reilun tunnin päikkärit. Tyypille on tärkeää kuulla uudestaan ja uudestaan minkä nimisten ihmisten kanssa olen työpaikalla ja hän on myös useamman kerran varmistanut ovatko työkaverini lapsia vai aikuisia. Ja siis tarkennuksena, en ole töissä lastentarhassa.

Neiti on aivan innoissaan, kun tulen töistä kotiin ja hän hihkuu tohotellessaan menemään. Tänään Neiti ensimmäistä kertaa alkuinnostuksen jälkeen puhkesi sylissä itkemään ja rauhoittui lopulta, kun aloin harjaamaan sylissä olevan Neidin hiuksia ja lauloin Perhosta. Molemmat lapset haluavat (ja saavat) olla aiempaa enemmän sylissä. Iltasadun lukeminen on Tyypille selvästi aiempaa merkityksellisempää.


Siinä missä aviomies nappasi usein työpäivän jälkeen puolen tunnin päikkärit, koen itse, että sekin aika olisi auttamattomasti pois lapsilta. Toki tässäkin vaikutuksensa on sillä, että aviomiehen taittaessa työmatkat autolla kului (ja jatkossakin kuluu) työmatkoihin aikaa vähemmän. Käytännössä aviomies siis ehti työpöydän äärestä kotiin reilun tunnin aikaisemmin, kuin mitä itse ehdin, vaikka meillä molemmilla on mahdollisuus hyödyntää liukuvaa työaikaa. 

Blogin Facebookia seuranneet huomasivatkin varmasti viime viikolla, että työmatkani aamuvarhaisella etsi muutaman päivän ajan sopivaa julkisten kulkuvälineiden yhdistelmää. Nyt taitaapi sekä meno- että kotimatka olla vakiintunut ja työmatka suuntaansa kestää noin 50 minuuttia.


Ruokahuolto vaatii tällä hetkellä ehdottomasti eniten konkreettisia kehittämistoimia ynnä prosessien viilaamista ja virittämistä. Ja aviomiehen sitouttamista! Onneksi molemmat lapset ovat innokkaita apureita ruoanlaitossa, joskin Neiti tuntuu olevan kiinnostuneempi yleensä testailemaan miten vedenkeitin, leivänpaahdin tai kahvinkeitin toimii. 

Päivittäinen pyykkihuolto toimii (jes, hyvä minä ynnä pikku-pyykkärit!) ja siivoaminen (lähinnä imurointi ja lattioiden pesu) keskittyvät jatkossakin viikonvaihteeseen. Lapset ovat olleet pienistä pitäen mukana lähes kaikissa arjen rutiineissa, joten lasten kanssa voi onneksi onnistuneesti olla läsnä myös näin. 

Ensimmäinen reilu viikko tosiaan on takana ja uusi viikko käynnistynyt. Kieltämättä alku on aikamoista pyöritystä, rutiinien ja toimintatapojen etsimistä ja uudenlaiseen arkeen sopeutumista. Oma pää on (kenties alkuinnostuksesta johtuen?) onneksi hyvin nopeasti sopeutunut heräämään aamuisin kukonlaulun (klo 5.50) aikaan.

Että eiköhän tämä tästä päivä kerrallaan etene!

9.4.16: Minkä ikäisenä lapsi voi mennä ulos leikkimään ilman vanhempaa?




Me asumme paritalossa. Meillä on oma piha ja pihalta pääsee helposti yläpihan leikkipaikalle, minne kotoa on lähes esteetön näköyhteys. Meillä on käynyt sikäli mielettömän hyvä tuuri, että talon tai pihan lähellä ei kulje isoja autoteitä, ainoastaan pihatie. Ja koska kyseessä on paritalo-yhtiö, jossa asuu paljon lapsiperheitä, niin kaikki autoilijat tietävät, että lapsia liikkuu alueella paljon. Yläpiha pikku-metsikköineen ja leikkipaikkoineen puolestaan on talojen ympäröimä, eikä siellä(kään) liiku ainoatakaan autoa saati muuta moottoroitua liikennevälinettä.

Asumme siis aivan ihanteellisella alueella ajatellen yht´äkkiä omatoimiseksi kasvanutta Tyyppiä, joka haluaa tohottaa kavereidensa kanssa menemään ilman äitiä ja isiä.


Niinpä selvitimme tänään sääntöjä sekä Tyypin, että naapurin lasten isimiehen kanssa, jotta lasten touhutessa keskenään kaikilla olisi yhtenäiset pelisäännöt noudatettaviksi. Takapihat ovat vierekkäiset ja lapset saavat leikkiä sekä siellä, että yläpihalla. Yläpihalta ei saa lähteä pidemmälle ja koska yläpiha tosiaan on talojen "aitaama" ja ympäröimä, on leikkialueen raja (ainakin aikuisen mielestä) looginen. Tyypin kanssa sovimme lisäksi, että aina kun äiti tai isi huutaa, niin lipputangolle pitää tulla kurkkaamaan mitä asiaa on. Ja naapurin isimiehen kanssa sovimme myös, että käymme puolin ja toisin tarkistamassa säännölllisin väliajoin mitä jäbät duunaa.

Tänään Tyyppi sitten tunnin mittaisten päikkäreiden jälkeen oli ensimmäistä kertaa ulkona leikkimässä kavereiden kanssa ilman äitiä tai isiä. Tyyppi ei ole tällä kuluneella viikolla paljon päikkäreitä nukkunut, joten senkin puolesta tänään oli hyvä kokeilla miten leikit ilman aikuista ohjaamassa sujuivat. Hyvin meni: Tyyppi leikki kavereiden kanssa 1,5 tuntia (vesisateessa...) takapihalla. Kävin kurkkimassa terassin ovelta 5-10 minuutin välein miten touhut sujuivat ja missä Tyyppi kavereineen paineli menemään. Ehdin samalla imuroimaan ja pesemään lattiat.

On aika selvää, että koen voivani luottaa Tyyppiin niiltä osin, ettei hän lähde sovittua pihaa pitemmälle. Tokikin tätä vielä harjoitellaan ja mikäli sovitulla alueella ei pysytä, niin sitten ei Tyypillä ole asiaa lähteä omaa takapihaa pitemmälle. Tyyppi ei kuitenkaan luonteeltaan ole koskaan ollut mikään älytön villikko, jonka olisi pitänyt testata asetettuja kieltoja ja tekemällä ehdoin tahdoin kiellettyjä asioita. Lukuunottamatta nyt nomraalia uhmailua. Kasvatuksellisesta näkökulmasta uskon ehdottomasti ennemmin siihen, että kokeillaan ja tehdään asioita yhdessä, kuin että jostain asioista tehtäisiin kieltämällä tabuja ja siten 4-vuotiaan näkökulmasta äärimmäisen mielenkiintoisia.

Lueskelen aika paljon Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetistä (click click) vinkkejä muutostilanteisiin. 4-5 -vuotiaan sosiaalisten taitojen kehityksestä todettiin tämän äidin mieltä huojentaen: "Hän pärjää jo jonkin aikaa ilman aikuista tutulla leikkipihalla..." Niinpä siis pienestä on kasvamassa iso. ♥

Minkä ikäisenä teidän pimpula-pampulat ovat saaneet lähteä ulos leikkimään ilman vanhempaa?

7.4.16: Makarooonia ruokapöytään


Meidän lapset rakastavat pastaa. On ihan sama oikeastaan missä muodossa ja missä ruoassa sitä on, mutta jos ruoassa on pastaa muodossa tai toisessa, niin todennäköisesti se ruoka uppoaa. Onni on sekin, että pasta maistuu meille vanhemmille. Yleisimmin käyttöön valikoituu täysjyvä-vaihtoehto.

Itse en syönyt lapsena makaronia, spagettia tai pastaa ylipäätään missään muodossa, koska en tykännyt siitä. Muistan, kun äitini huijasi minua kerran syömään kreikkalaista riisiä, eli pastaa joka näytti pulleilta riisinjyviltä. En mennyt tuolloin halpaan ja siitä aiheutui pitkäksi aikaa inho kyseistä lisuketta kohtaan. Tästä syystä pyrin ruoan suhteen olemaan huijaamatta lapsia. Jos ruoassa on jotain mistä (pääasiassa Tyyppi) ei tykkää, niin edelleenkin olemme sopineet, että ruokaa tarvitsee maistaa, aina ei voi olla lempiruokaa ja seuraavalla kerralla katsotaan voisiko ruoan valmistaa ilman jotain, mistä Tyyppi ei tykkää. Porkkana ja keitetty perunahan ovat sellaisia, mistä Tyyppi ei niin välitä.

Mutta palataan tuohon makaroooooniin. Perusmakaronihan löytää monesti tiensä perinteiseen makaronilaatikkoon. Aikaisemmin aviomiehen kokkaama makaronilaatikko, jota lämmitti seuraavana päivänä pannulla, oli yksi lempiruoistani. Sitten odottaessani Neitiä ja kärsiessäni voimakkaasta pahoinvoinnista, maistoin tätä ja olipahan viimeinen kerta sitä lajia. Sen jälkeen ei meillä ole taidettu tehdä makaronilaatikkoa kuin kerran tai kaksi. Jotain vastaavaa, pannulla tehtävää ruokaa olen kuitenkin kaipaillut ja apua löytyi Soppa 365-sivustolta Jauhelispesiaali-nimisestä reseptistä, löytyy täältä click click. Nimesin itse tämän makaroooni-pyttikseksi ja vähän muokkasin omaan makuun sopivaksi tuota ohjetta.

Makaroooni-pyttis
  • 4-5 dl makaronia (sitä pientä ja niin perinteistä)
  • vettä keittämiseen
  • lihaliemi-fondikuutio
  • 1 sipuli
  • 2 tai 3 porkkanaa
  • öljyä
  • 400 g naudan jauhelihaa
  • paprikajauhetta, mustapippuria ja suolaa (jauhelihan perusmausteet)
  • iso prk tomaattipyrettä (70 g)
  • 1 punainen ja 1 keltainen paprika

Ota jauheliha huoneenlämpöön noin puoli tuntia aiemmin. Silppua sipuli, kuori porkkanat ja kuutioi pieniksi. Pese paprikat ja kuutioi myös ne. Keitä makaroonit al dente-kypsiksi (noin 6-7 min) lihaliemellä maustetussa vedessä ja valuta vesi pois. Paahda jauheliha 2-4 erässä öljyssä kuumalla pannulla. Mausta jauheliha tomaattipyreellä, mustapippurilla, suolalla ja paprikajauheella.

Sekoita joukkoon sipuli-, porkkana- ja paprikakuutiot ja anna hauduttua viitisen minuuttia. Jos pannussa on tarpeeksi kokoa, niin sekoita jauhelihan joukkoon makaroonit ja jos pannu on liian pieni, niin sekoita mättösekaisin kattilassa, jossa keitit makaronit kypsiksi.



Jos tykkää tulisemmasta, niin tätä on helppo tulistaa ja maustaa lisäämällä esimerkiksi hot sauce- ja/tai Sriracha-kastiketta. Myös jauhelihan voi toki maustaa haluamallaan tavalla. Meillä perusmausteina käytetään tuota suolan, mustapippurin, paprikajauheen ja tomaattipyreen miksausta. Annoskoko tällä on varsin runsas.

Nyt töihin palanneena yritän aina helpottaa seuraavan päivän ruoanlaittoa mahdollisuuksien mukaan. Niinpä esimerkiksi jauhelihan voi paistaa ja sipulin, porkkanat sekä paprikat kuutioida edellispäivänä valmiiksi. Niin ja keittää pastan... Ja no, siis tehdä oikeastaan koko ruoan valmiiksi edellispäivänä! Seuraavana päivänä vaan lämmittelee pannulla.

Kustannukset: 0,15 €/ makarooni + 0,30 € / sipuli + 0,35 € / porkkana + 2,50 € / paprikat + 2,89 € / jauheliha + 0,37 € / tomaattipyre + 0,28 € / fondi-kuutio + 0,30 € / mausteet + öljy = 7,14 euroa

torstai 15. syyskuuta 2016

Kun äiti tekee töitä, niin Tyyppi kans


Kulunut viikko on ollut aikamoista härdelliä. Olen aikeissa paukuttaa töissä ylityöviikonlopun ja koska teen töitä osittaisella hoitovapaalla, edellyttää ylitöiden tekeminen ns. normi-viikkotuntien täyteentekemistä. Niinpä kuluvalla viikolla on tarpeen mahduttaa aikatauluihin noin 6 ylimääräistä työtuntia.

Tämä onneksi ratkesi parhain päin. Nyt muutamana päivänä lapset ovat päässeet päiväkodissa kovasti odottamaansa aamupalapöytään syömään setä-Velden aamupuuroa puoli kahdeksalta. Itse olen suhannut auton Leppävaaran liityntäparkkiin ja siitä ehtinyt mainiosti klo kahdeksaksi junalla töihin. Sitten iltapäivällä olen lähtenyt hakemaan lapset neljän maissa ja siten saanut kerrytettyä tarvittavia tunteja kasaan.

Näin muutaman päivän ajan lasten päivä tarhassa valitettavasti venyy reiluun 8 tuntiin, mutta ei ole tuntunut menoa haittaavan. Pikemminkin päinvastoin, kun on saatu leikkiä kavereiden kanssa pitempään. Ja tiedän kyllä, että monessa perheessä päiväkotipäivät ovat normaalisti ja aina jotain 8-9 tunnin väliltä.

Tyyppikin on halunnut tehdä töitä, kun äitikin kerta tekee. Niinpä tänään Tyyppi parkkeerasi ruokapöydän ääreen viereeni ennen iltapalaa ja alettiin (jälleen) harjoitella aakkosia paperille. Koska niitähän minäkin päivittäisessä työssäni käytän. Tuon nelivuotiaani näkökulma saa kyllä äidin työn vaikuttamaan todella kiehtovalta. :)



Tyyppi tekee päiväkodissa viikottain ns. viskari-tehtäviä, eli tänä vuonna aloitetaan hiljalleen valmistautuminen ensi vuonna koittavaan esikouluun. Kirjaimet ja myös kynäotteen Tyyppi onkin ottanut todella hienosti haltuun lyhyessä ajassa. Muutama kirjain on osoittautunut haastavaksi piirtää, joten tänään keksin, että josko hankalien kirjaimien harjoittelusta voisikin tehdä mieluisaa.

Niinpä piirsin hankalaksi koetut kirjaimet katkoviivoilla ja Tyyppi sai harjoitella piirtämällä näistä kokonaisia kirjaimia. Ja johan saatiin ongelmitta äSSät, Zetat, äMMät ja tuplaWeet onnistumaan!




maanantai 12. syyskuuta 2016

Up, UP and AWAY!


Olimme perjantaina työ- ja lasten päiväkoti-viikon päätteeksi kaikki raittiin ilman tarpeessa. Läksimme päivällisen jälkeen Tapiolan asukaspuistoon leikkimään. Tyypillä oli (yllätys yllätys) mielessä päästä heittämään koripalloa ja Neidillä puolestaan kiinnostuksen kohteena hiekkakakkuleikit.

Ehdittiin reilun tunnin verran touhuilla, kun huomasin että läheisellä ruohikkokentällä alkoi tapahtua mielenkiintoisia. Kolme autoa, kolme koria ja kolme hillittömän isoa värikästä kangasta levitettiin nurmikoille. Kun puhaltimet alkoivat hurruttaa, tajusimme aviomiehen kanssa, että kuumailmapallo-lentojahan siinä valmisteltiin!




Pääsimmekin siis ihan vierestä lasten kanssa seuraamaan, miten pallot puhallettiin täyteen ilmaa ja pallot valmisteltiin lentokuntoon. Lapset olivat aivan innoissaan! Tyypin mielestä siisteintä ehdottomasti oli nähdä se iso liekki, jolla ilmaa lämmitettiin. Olisi kuulemma voinut palomies Sami käydä sen tarpeen tullen sammuttamassa. 

Olemme monta kertaa nähneet pallojen liitelevän taivaalla, mutta koskaan aikaisemmin emme ole nähneet pallojen valmistelua. Oli kyllä todella mahtava kokemus niin meidän, lasten kuin monien muidenkin paikallaolijoiden mielestä. Kyytiin en kyllä itse lähtisi, eikä onneksi aviomieskään. 

En ollut aiemmin tajunnut miten hiljaa tuollainen pallo voikaan lähteä liikkeelle. Se vain yksinkertaisesti nytkähti ja sitten nousi taivaalle. Ihan hipi-hiljaa.

"Travel light in life, 
take only what you need: 
a loving family,
good friends, 
simple pleasures, 
someone to love and someone to love you,
enough to eat, enough to wear,
and a little more than enough to drink,
for thirst is a dangerous thing."



Up, Up and Away!